Ydinjätteen varastointi sekä pienydinvoiman hyödyntäminen herättivät Somerolla aktiivista keskustelua rotaryklubin kokoontumisessa. Aiheesta oli puhumassa Säteilyturvakeskuksen (STUK) ydinvoimalaitosten valvonta -osaston johtaja Tapani Virolainen. Virolainen on kotoisin Somerolta.
Virolainen nosti esityksessään keskiöön pienydinreaktorit, Olkiluoto 3:n rakentamisen, työnsä STUKissa sekä Zaporrizzjan ydinvoimalan riskit.
Kuulijat tarttuivat eniten pienydinreaktoreiden tulevaisuuteen Suomessa.
Pieniä sarjavalmisteisia SMR-ydinvoimaloita kehitetään kovaa vauhtia eri puolilla maailmaa, sillä ydinvoimaloiden rakentamista ovat riivanneet etenkin pitkät viivästykset. Fortum selvittelee jo pienydinvoimaloiden rakentamista ja Helen harkitsee samaa.
– Pienydinvoimalat tehdään sähkön, lämmön tai niiden molempien tuotantoon. Niiden rakentaminen on markkinointipuheiden mukaan nopeaa, turvallista ja edullista – mitä on mahdoton osoittaa vielä varmaksi. Niitä on maailmanlaajuisesti vähän ja Euroopassa ei toistaiseksi yhtäkään, Virolainen täsmentää.
Pienydinreaktori on ylipäätään Virolaisen mukaan lavea käsite.
– Reaktorit voivat olla esimerkiksi vain yhden megawatin kokoisia ja suurimmat tuottavat 300 megawattia sähköä. Vertailuksi tähän voisi nostaa Someron kaukolämpövoimalaitoksen, jossa on seitsemän megawatin kattila, Virolainen taustoitti.
Someron vanha kaukolämpölaitos on 4,5 megawattia ja molempia laitoksia hyödynnetään kaupungin lämmöntuotantoon.
SMR-voimalat tuottavat ydinjätettä perinteisten ydinvoimaloiden tapaan, joten jätteelle on löydettävä loppusijoituspaikka.
– Suomessa on sopiva maaperä loppusijoitustunneleiden louhintaan, sillä täällä on paljon hyvää peruskalliota, Virolainen kertoo.
Eräs rotaryklubin jäsen pohti, toisivatko pienydinvoimalat suuria laitoksia enemmän lisää työpaikkoja Suomeen.
– Tähän on mahdotonta vastata suoraan, mutta luultavasti eivät juurikaan. Niin pienet kuin vähän suuremmatkin ydinvoimalat pyritään rakentamaan niin, ettei käyttöön tarvittaisi paljoa ihmisiä.
Lisäkysymyksiä herätti pienvoimaloiden sijoittelu.
Lämpöä tuottavia SMR-voimaloita voitaisiin Virolaisen mukaan käyttää lämmön tuotantoon kaupungeissa, joissa on riittävän laaja kaukolämpöverkko.
– Sähköä voidaan siirtää, mutta lämmöntuotannossa voimalan on sijaittava lähellä lämmön jakeluverkostoa, eli melko lähellä asutuskeskuksia.
Sen sijaan pelkkää sähköä tuottava SMR-voimala voi sijaita miltei missä hyvänsä.
– Sähkön ja lämmön yhteistuotanto saattaa kiinnostaa kuitenkin paikallisia energiayhtiöitä enemmän kuin pelkkä lämmöntuotanto.
Ukrainan 15 reaktoria herättivät myös huolta kokouksessa.
– Ydinvoimalaitokset ovat lähtökohtaisesti erittäin kestäviä ja turvallisuusjärjestelmät on fyysisesti eroteltu toisistaan, Virolainen totesi yleisölle.
Tilanteen vakavuutta Virolainen ei vähätellyt, vaikka mahdollisen onnettomuuden vaikutukset Ukrainassa eivät hänen mukaansa ulottuisi Suomeen saakka.
– Ydinvoimalaitosonnettomuudessa ihmisiin liittyvät suojelutoimenpiteet ulottuisivat enintään 200 kilometrin etäisyydelle. Suomessa ei olisi tarvetta väestön välittömille suojaustoimille.
Sen sijaan alkutuotannon suojaaminen voisi olla Virolaisen mukaan tarpeen. Tuolloin varmistettaisiin, että esimerkiksi lehmät saisivat puhdasta ruokaa ja juomaa.
Tällä hetkellä ydinvoima tuottaa maailman sähköstä kymmenisen prosenttia. Reaktoreita on 440 kappaletta 33 eri maassa. Ydinvoima houkuttelee maailmanlaajuisesti valtioita omavaraisuuden kasvattamiseksi ja ilmastokriisin hillitsemiseksi.
Olkiluoto 3 ja lapsi kasvoivat samaan tahtiin
Tapani Virolainen on nähnyt ydinvoiman suosion laskut ja nousut Suomessa lähietäisyydeltä, sillä hän päätyi työskentelemään STUKille jo 27 vuotta sitten. Ura säteilyturvallisuuden parissa käynnistyi vuodesta 1996, jolloin miltei valmistunut diplomi-insinööri kaipasi kesätöitä.
– STUKin kesätyömahdollisuus oli tuolloin varsin poikkeuksellinen takana olleen lama-ajan vuoksi, Virolainen taustoittaa.
Aluksi Virolainen työskenteli ydinvoimaloiden arkipäiväisen käyttöturvallisuuden parissa.
– Sitten 2000-luvun alussa alkoi tuntumaan siltä, että Suomeen voitaisiin rakentaa uutta ydinvoimaa. Pääsin vuonna 2003 mukaan suunnittelemaan, miten STUK valvoisi Olkiluoto 3 -projektia.
Olkiluoto 3 sai Virolaisen mielessä symbolisen merkityksen, sillä hänen keskimmäinen lapsensa kasvoi voimalan kanssa samaan tahtiin.
– Olkiluoto 3:n rakentamislupahakemus jätettiin vuonna 2004, ja samaan aikaan syntyi keskimmäinen lapsemme. Tuntuu hyvältä, että projekti on nyt viimein valmiina ja poikakin on muuttanut pois kotoa.
STUKin ydinvoimalaitosten valvonta -osaston apulaisjohtajan korokkeelle Virolainen nostettiin vuonna 2014. Viime vuonna hänet nimitettiin valvontaosaston johtajaksi Kirsi Alm-Lytzin siirtyessä Kansainvälisen atomienergiajärjestön IAEA:n ydinturvallisuusviranomaistoiminnan yksikön päälliköksi.
