Poroisännän ampuma lintu ei ollutkaan maakotka – täytetty peto on nyt esillä Hermannin koulussa Salossa

Piisaminrautoihin kuollut rantasipi sai salolaisen Jukka Nurmen aikoinaan innostumaan eläinten täyttämisestä. Nyt hänen lintukokoelmansa neljältä vuosikymmeneltä on näyttävästi esillä Hermannin yläkoulussa.

– Voi vietävä! Onpa ne laitettu nätisti, ja valo on hyvä, 85-vuotias Nurmi ihastelee lasivitriinien äärellä.

Intohimoinen lintuharrastaja halusi lahjoittaa kellarivarastoon päätyneet linnut koululle, jotta nuoret voisivat oppia ja kenties innostuakin siivekkäistä.

– Oppilaat ovat jo löytäneet linnuista kaikenlaisia yksityiskohtia. On ihan eri asia katsoa oikeaa lintua kuin valokuvaa, biologian opettaja Marja Kaunisto kiittelee.

Kokoelmassa on 134 lintua, joista Nurmi itse on mieltynyt erityisesti huuhkajaan.

– Se katselee tuimasti.

Jukka Nurmi kiinnostui linnuista jo synnyinkodissaan Kemiössä. Suomalaisen lintukirjallisuuden klassikon –  K.E. Kivirikon järkälemäisen Suomen linnut –  hän sanoo osanneensa melkein ulkoa jo pikkupoikana.

Kansakouluikäisenä poika oli valmis haastamaan tietämyksellään isänsä, joka piti helmipöllön puputusta jäniksen lauluna.

– Hän ei uskonut sitä heti.

Teininä Nurmi löysi koulukaverinsa kanssa Sauvosta piisaminrautoihin kuolleen rantasipin, jonka hän lähetti eläintäyttämöön Helsinkiin. Kahlaaja tuli parin kuukauden päästä täytettynä takaisin.
– Se maksoi 1 200 silloista markkaa!

Kallis hinta yllätti. Nurmi ymmärsi, etteivät oppikoululaisen rahat riittäisi täytettyjen eläinten ostamiseen. Hän päätti opetella taidon itse.
– Jos joku muukin on oppinut täyttämään, niin kyllä minäkin opin, Nurmi kertoo ajatelleensa.

Nurmi hankki käsiinsä ohjekirjasen Eläinten täyttäminen – Askarteluna ja taiteena, ja aloitti opettelun 16-vuotiaana närhellä ja oravalla. ”Työnäytteet” Nurmi vei Turun yliopiston silloiselle konservaattorille, joka alkoi opettaa häntä iltaisin.

Kun Nurmi myöhemmin aloitti työt opettajana Saurun koulussa Perniössä, tieto hänen harrastuksestaan levisi pikkuhiljaa ympäriinsä. Nurmelle alettiin tarjota kuolleina löydettyjä lintuja.

–  Poliisitkin toivat minulle lintuja. Suurin niistä oli Perniön Saarenjärvellä lankoihin törmännyt kurki.

Autoihin ja ikkunoihin törmänneitä siivekkäitä Nurmen täyttöpöydällä oli usein. Niistä erikoisin lienee lapinpöllö vuodelta 1976.

– Olimme tulossa kaverin kanssa Lapista, kun Kuusamossa seisoi tiellä auto ja kolme naista. Lapinpöllö oli törmännyt autoon, ja naiset sanoivat, että se pitää viedä eläinlääkäriin. Minä totesin, että se on kuollut.

Turun Sanomista Nurmi oli vuonna 1957 lukenut uutisen, jonka mukaan poroisäntä oli ampunut maakotkan poron päältä pohjoisessa. Nimi oli jutussa mainittu.

– Kirjoitin hänelle, että voisin täyttää linnun joko hänelle tai sitten itselleni.

Poroisäntä pani linnun pakettiin, ja Nurmi totesi, että peto olikin nuori merikotka. Se jäi Nurmelle.

Kokoelma Hermannin koulussa kertoo paitsi eläinten täyttämisestä myös muista tavoista harrastaa lintuja. Rengastamisesta Jukka Nurmi innostui parikymppisenä, ja hän ehti kihlata yli 6 000 linnunpoikasta runsaan kymmenen vuoden aikana.

– Se oli kovaa hommaa. Puuhun kiivettiin ilman turvalaitteita, ja näin jälkikäteen täytyy ihmetellä, että selvisin kiipeilyurakastani kommelluksitta.

Helsingin yliopistosta tulleet kirjeet rengaslöydöistä ovat tallessa paksussa mapissa.

– Rengastamistani linnuista tuli yli sata tietoa ulkomailta, joista kaukaisimmat ovat tietysti mukavimpia.

Selkälokki Tanganjikajärvellä Itä-Afrikassa, tuulihaukka Tunisiassa ja keräkurmitsa Krimin niemimaalla Neuvostoliitossa. Moni löytö tuli muuttomatkalla tapetuista linnuista. Kemiössä rengastettu töyhtöhyyppä ammuttiin Espanjassa ja sauvolainen ruskosuohaukka Maltalla.

Linnut kiinnostavat Jukka Nurmea yhä ja tuottavat hänelle iloa, mutta bongauksen hän on jo lopettanut. Vuosikymmenten aikana Nurmelle on kertynyt Suomessa tavatuista lintulajeista 429 elämänpinnaa, ja se saa kuulemma riittää. Pinnaluku yltäisi Bongariliiton jäsenten joukossa yhä kärjen tuntumaan.

Kovien salolaisbongareiden joukossa Nurmi on edelleen ykkönen.

Jukka Nurmella on pinnana muun muassa Suomen ensimmäinen rusokaulasirri, jonka hän tapasi pikkusirriparvesta Kemiössä 1. kesäkuuta 1991. Koillissiperialaisen kahlaajan lisäksi Nurmi on bongannut Sjölaxin rannoilta muitakin harvinaisuuksia, muun muassa kapustahaikaran ja pääskykahlaajan.
Munkkikorppikotkan Nurmi onnistui näkemään Perniössä kolmetoista vuotta sitten. Tuorein bongaus on ruskopääsirkku.

Hermannin biologian opettaja Marja Kaunisto aloitti opintiensä aikoinaan Jukka Nurmen oppilaana Saurun koulussa. Nurmi piti huolen, että lapset oppivat tunnistamaan lintuja. Kaunisto naurahtaa, että tutuiksi tulivat Pica pica, Pyrrhula pyrrhula ja muut tieteelliset nimet.

45 vuotta myöhemmin Kaunisto sai neuvotella ely-keskuksen kanssa viralliset luvat entisen opettajansa eläinkokoelman hallussapidosta Hermannin koulussa.