Poroisännän ampuma lintu ei ollutkaan maakotka – täytetty peto on nyt esillä Hermannin koulussa Salossa

7
Salolainen Jukka Nurmi on harrastanut lintuja pikkupojasta asti. Nuorena hän ihannoi suomalaisen professori K.E. Kivirikon täytettyjen lintujen kokoelmaa. Kuva: SSS/Kirsi-Maarit Venetpalo.

Piisaminrautoihin kuollut rantasipi sai salolaisen Jukka Nurmen aikoinaan innostumaan eläinten täyttämisestä. Nyt hänen lintukokoelmansa neljältä vuosikymmeneltä on näyttävästi esillä Hermannin yläkoulussa.

– Voi vietävä! Onpa ne laitettu nätisti, ja valo on hyvä, 85-vuotias Nurmi ihastelee lasivitriinien äärellä.

Intohimoinen lintuharrastaja halusi lahjoittaa kellarivarastoon päätyneet linnut koululle, jotta nuoret voisivat oppia ja kenties innostuakin siivekkäistä.

– Oppilaat ovat jo löytäneet linnuista kaikenlaisia yksityiskohtia. On ihan eri asia katsoa oikeaa lintua kuin valokuvaa, biologian opettaja Marja Kaunisto kiittelee.

Kokoelmassa on 134 lintua, joista Nurmi itse on mieltynyt erityisesti huuhkajaan.

– Se katselee tuimasti.

Jukka Nurmi kiinnostui linnuista jo synnyinkodissaan Kemiössä. Suomalaisen lintukirjallisuuden klassikon –  K.E. Kivirikon järkälemäisen Suomen linnut –  hän sanoo osanneensa melkein ulkoa jo pikkupoikana.

Kansakouluikäisenä poika oli valmis haastamaan tietämyksellään isänsä, joka piti helmipöllön puputusta jäniksen lauluna.

– Hän ei uskonut sitä heti.

Teininä Nurmi löysi koulukaverinsa kanssa Sauvosta piisaminrautoihin kuolleen rantasipin, jonka hän lähetti eläintäyttämöön Helsinkiin. Kahlaaja tuli parin kuukauden päästä täytettynä takaisin.
– Se maksoi 1 200 silloista markkaa!

Kallis hinta yllätti. Nurmi ymmärsi, etteivät oppikoululaisen rahat riittäisi täytettyjen eläinten ostamiseen. Hän päätti opetella taidon itse.
– Jos joku muukin on oppinut täyttämään, niin kyllä minäkin opin, Nurmi kertoo ajatelleensa.

Kokoelmassa on kaikkiaan 134 täytettyä lintua, joista vanhimmat ovat 1950-luvulta ja ja viimeisimmät 1980-luvulta. Nisäkkäistä näytillä ovat kärppä ja lumikko. Kuva: SSS/Kirsi-Maarit Venetpalo.

Nurmi hankki käsiinsä ohjekirjasen Eläinten täyttäminen – Askarteluna ja taiteena, ja aloitti opettelun 16-vuotiaana närhellä ja oravalla. ”Työnäytteet” Nurmi vei Turun yliopiston silloiselle konservaattorille, joka alkoi opettaa häntä iltaisin.

Kun Nurmi myöhemmin aloitti työt opettajana Saurun koulussa Perniössä, tieto hänen harrastuksestaan levisi pikkuhiljaa ympäriinsä. Nurmelle alettiin tarjota kuolleina löydettyjä lintuja.

–  Poliisitkin toivat minulle lintuja. Suurin niistä oli Perniön Saarenjärvellä lankoihin törmännyt kurki.

Autoihin ja ikkunoihin törmänneitä siivekkäitä Nurmen täyttöpöydällä oli usein. Niistä erikoisin lienee lapinpöllö vuodelta 1976.

– Olimme tulossa kaverin kanssa Lapista, kun Kuusamossa seisoi tiellä auto ja kolme naista. Lapinpöllö oli törmännyt autoon, ja naiset sanoivat, että se pitää viedä eläinlääkäriin. Minä totesin, että se on kuollut.

Turun Sanomista Nurmi oli vuonna 1957 lukenut uutisen, jonka mukaan poroisäntä oli ampunut maakotkan poron päältä pohjoisessa. Nimi oli jutussa mainittu.

– Kirjoitin hänelle, että voisin täyttää linnun joko hänelle tai sitten itselleni.

Poroisäntä pani linnun pakettiin, ja Nurmi totesi, että peto olikin nuori merikotka. Se jäi Nurmelle.

Kokoelma Hermannin koulussa kertoo paitsi eläinten täyttämisestä myös muista tavoista harrastaa lintuja. Rengastamisesta Jukka Nurmi innostui parikymppisenä, ja hän ehti kihlata yli 6 000 linnunpoikasta runsaan kymmenen vuoden aikana.

– Se oli kovaa hommaa. Puuhun kiivettiin ilman turvalaitteita, ja näin jälkikäteen täytyy ihmetellä, että selvisin kiipeilyurakastani kommelluksitta.

Helsingin yliopistosta tulleet kirjeet rengaslöydöistä ovat tallessa paksussa mapissa.

– Rengastamistani linnuista tuli yli sata tietoa ulkomailta, joista kaukaisimmat ovat tietysti mukavimpia.

Selkälokki Tanganjikajärvellä Itä-Afrikassa, tuulihaukka Tunisiassa ja keräkurmitsa Krimin niemimaalla Neuvostoliitossa. Moni löytö tuli muuttomatkalla tapetuista linnuista. Kemiössä rengastettu töyhtöhyyppä ammuttiin Espanjassa ja sauvolainen ruskosuohaukka Maltalla.

Nokikana (vas.) ja liejukana. Kuva: SSS/Kirsi-Maarit Venetpalo.

Linnut kiinnostavat Jukka Nurmea yhä ja tuottavat hänelle iloa, mutta bongauksen hän on jo lopettanut. Vuosikymmenten aikana Nurmelle on kertynyt Suomessa tavatuista lintulajeista 429 elämänpinnaa, ja se saa kuulemma riittää. Pinnaluku yltäisi Bongariliiton jäsenten joukossa yhä kärjen tuntumaan.

Kovien salolaisbongareiden joukossa Nurmi on edelleen ykkönen.

Jukka Nurmella on pinnana muun muassa Suomen ensimmäinen rusokaulasirri, jonka hän tapasi pikkusirriparvesta Kemiössä 1. kesäkuuta 1991. Koillissiperialaisen kahlaajan lisäksi Nurmi on bongannut Sjölaxin rannoilta muitakin harvinaisuuksia, muun muassa kapustahaikaran ja pääskykahlaajan.
Munkkikorppikotkan Nurmi onnistui näkemään Perniössä kolmetoista vuotta sitten. Tuorein bongaus on ruskopääsirkku.

Hermannin biologian opettaja Marja Kaunisto aloitti opintiensä aikoinaan Jukka Nurmen oppilaana Saurun koulussa. Nurmi piti huolen, että lapset oppivat tunnistamaan lintuja. Kaunisto naurahtaa, että tutuiksi tulivat Pica pica, Pyrrhula pyrrhula ja muut tieteelliset nimet.

45 vuotta myöhemmin Kaunisto sai neuvotella ely-keskuksen kanssa viralliset luvat entisen opettajansa eläinkokoelman hallussapidosta Hermannin koulussa.

7 Comments
Inline Feedbacks
View all comments
Sielläkin oli harvinaisia eläimiä
9 kuukautta sitten

Mihin mahtoivat Märynummen koulun täytetyt eläimet joutua uuden koulun myötä? Roskikseenko?

Uusi kyläkoulu hirrestä on harvinainen.
9 kuukautta sitten

Jos vanhasta homekoulusta niin vainoharha joka tähän asiaan liittyy johtaa helposti roskakatokseen. Tässä oli nyt kyse enemmän Saurun koulusta ja terveen Saurun koulun eläimet ovat näköjään päätyneet keskustaajamaan. Jos koette epäreiluutta ja olette tottuneet saamaan tahtonne lävitse niin voittehan varmaan vaatia noita itsellenne?

Marko
9 kuukautta sitten

Sinne ne kuuluukin.Ei ole nykyaikaa pitää tapettuja eläimiä missään kouluissa,tulee mieleen joku friikkisirkus.Lapset menevät varmasti ennemmin ulos katsomaan eläviä eläimiä,vaikka lintuja .Nuo linnutkin kuvassa on nykyään kaikki rauhoitettu.Omituinen lintuharrastus,tapetaan linnut,täytetään ja pistetään piirongin päälle.Kuulostaa aika sairaalta.Suosittelen kiikaria ja menoa lintutornille.

Urpo
9 kuukautta sitten
Reply to  Marko

Jutussa kerrottiin lintujen taustoista. Ja vaikka osa olisi aikanaan hankittu tavalla, jota nykyään ei voisi hyväksyä, ei se kokoelman arvoa vähennä.

Ei lapsia pidä vierannuttaa elämästä estämällä heitä näkemästä kuolleita lintuja. Tuloksena voi olla täysin epärealistista politiikkaa.

Biologi ja Märyn kokoelman joskus nähnyt
9 kuukautta sitten
Reply to  Marko

Luepa tämä juttu, täytetyt harvinaiset elåimet ovat tutkimuksen kannalta tärkeitä: ”Nyt kuvitellaan, että valokuvat ja videot korvaavat kaiken, mutta ei sellaisia tietoja saa valokuvista. Jossain täytyy olla yksilöitä.”. Eli nuo Märynummen eläimet olivat tärkeitä ihan biologian ja historiankin kannalta. Ja sen homeen kouluun sai aikaan kuntaliitos, tämä ihana kuntaliitos, minkä aikana melkein kaikki kyläkoulut päästettiin homehtumaan! Kokoelma olisi pitänyt pelastaa jo aiemmin. Tiedätkö että jokaisesta eläimestä, harviaisestakin, tehdään täytetty versio, on ihmisiä joita luvan kanssa pyydetään pyydystämään tietty eläin.

https://www.sss.fi/2023/05/taytetyista-elaimista-erikoisia-tilanteita-poliisikin-myi-huutokaupassa-pollon-ilman-lupaa/

Saurun henki
9 kuukautta sitten

Hieno mies on Jukka Nurmi ja tässä vain yksi esimerkki millaisella pieteetillä Saurun koulussa on toimittu toista sataa vuotta. Lautakunnalle riitti viisitoista minuuttia kävellä tämän yli. Ilman että oli edes yritystä ottaa selvää, osallistua saati käydä paikanpäällä. Ohhoh kylä kuoli… lautakunta oli oikeassa, ei ollut vetovoima…

Allan
9 kuukautta sitten
Reply to  Saurun henki

Kyllä se kylä oli kuollut jo paljon ennen kuin Saurun koulu lakkautettiin. Oikeastaan ei voi puhua edes Saurun kylästä, kun varsinaisen kylän alueella on ollut iät ja ajat pari hassua taloa.

Läheinen aseman seutukin kuoli käytännössä ajat sitten. 80 luvulla siellä asemanseudulla oli vielä kaksi kauppaa ja kaksi pankkia juna aseman lisäksi.