Tapaniksi nimetty puhuri kaatoi myös Salon seudulla suuren määrän puustoa. Samalla katkesivat sähköt, kun ilmajohtoja jäi puiden alle. Korjaussavotta oli niin suuri, että sähkökatkot venyivät jopa yli viikon mittaisiksi.
Myrskytuhojen jälkipyykissä nousi esiin vaatimus sähköverkkojen toimintavarmuudesta.
Kaapelit pitäisi kaivaa mahaan, ettei vastaavaa enää tapahtuisi. Valtava urakka vaatisi valtavasti pääomaa.
Suomen suurin sähköverkkoyhtiö Fortum päätyi investointien sijaan myymään siirtoverkkonsa pääomasijoitusyhtiöiden hallitsemalle Carunalle. Fortum sai kaupan myötä kassan täyteen rahaa, jonka sijoittamisesta kehkeytyi oma eeppiset mittasuhteet saanut sotku.
Caruna sai puolestaan velvoitteen investoida maakaapelointiin ja yli 700 000 asiakasta, muiden mukana myös lounaissuomalaiset.
Poliitikot ja Energivirasto ovat pyrkineet luomaan mallin, joka mahdollistaisi verkkoyhtiöiden investoinnit maakaapelointiin ja samalla sallisi yhtiöille kohtuulliset voitot. Kuluttajien kannalta malli ei ole ainakaan toistaiseksi toiminut kovin hyvin: siirtomaksujen korotushistoria on mittava.
Omakotiliiton tuoreesta vertailusta käy ilmi, ettei siirtohinnoissa näy edelleenkään systemaattista käännettä kohti alempia hintoja.
Suomessa on 77 jakeluverkkoyhtiöitä. Vertailun mukaan näistä 17 on nostanut yleissiirron hintaa, neljä laskenut ja 56 pitänyt hinnan ennallaan. Hiljattain hintaa nostaneiden yhtiöiden listalta löytyy myös Caruna.
Pohjimmiltaan ongelma on tietysti se, että siirtoverkko on palveluna niin sanottu luonnollinen monopoli.
Yritysten välistä kilpailua ei pääse syntymään, kun kullakin alueella verkkoa hallinnoi yksi yhtiö. Kilpailevan rinnakkaisen verkon rakentaminen olisi haaskausta.
On aivan perusteltua kysyä, kuinka hyvin yritystoiminnan tavoitteet ja logiikka soveltuvat sähköverkon kaltaisen välttämättömän infrastruktuurin ylläpitoon. Koska tällaiseen toimintamalliin on jo laajalti päädytty, kulujen ja tuottojen suhdetta on syytä tarkastella erityisellä kriittisyydellä.
Yritykset pyrkivät maksimoimaan voittonsa, ja on ajanhukkaa kritisoida tätä. Kilpailun puuttuessa kritiikin pitää kohdistua sääntelyyn eli malliin, jolla voittoja lasketaan ja valvotaan.
Omakotiliitto onkin jo päättänyt kysyä valvontamallin epäkohtiin myös EU-komission näkemystä.
