Hakkuumäärien suuri muutos johtuu osaltaan lähtötasosta, kun 15 vuoden takaisen finanssikriisin seurauksena Suomen kustannuskilpailukyky nopeasti heikkeni ja kemiallisen metsäteollisuuden yksiköitä suljettiin.
Kuitupuun kysynnän pienentyessä harvennushakkuut vähenivät varsinkin pohjoisessa ja sen seurauksena on syntynyt 1,5 miljoonan hehtaarin hoitorästi, joka merkittävästi vähentää puuston kasvua. Viivästynyt harvennus vaikuttaa koko kiertoajan. Uudet sellutehtaat ovat siis kuitupuun käyttäjinä tarpeen hoitorästien purkamiseksi ja tulevan kasvun eli hiilinielun turvaamiseksi.
Jos kemiallisen metsäteollisuuden käyttämän kuitupuun hakkuita vähennettäisiin, se pienentäisi metsien hiilinielua, ei kasvattaisi. Vanhenevien metsien kasvanut osuus on myös vähentänyt metsien kasvua.
Nämä metsän kasvun perusasiat ja lainalaisuudet ovat jostain syystä ympäristöjärjestöille ja Sykelle vaikeita ymmärtää tai muuten hyväksyä. Kasvu- ja hakkuumäärät ilmaisevat toteutuneen kehityksen. Metsäteollisuus on ympäristöjärjestöistä poiketen tehnyt oikean johtopäätöksen. Ainoastaan kasvattamalla kuitupuun käyttöä voidaan harvennushakkuut tehdä ajallaan ja turvata metsien hiilinielujen kehitys.
Maaperän hiilipäästöt ja hiilen sitoutuminen ovat toinen suuri kysymys. Tehdyt arviot maaperän hiilipäästöistä ja -sidonnasta perustuvat menetelmiin, joita ei ole siihen tarkoitettu ja todennäköisesti antavat puutteellisen kuvan. Järjestöissä niihin nähtävästi kuitenkin uskotaan niin, että sen takia Nasan satelliittimittauksien tuloksia pidetään väärinä.
Nousevia ja laskevia kaasuvirtoja mittaavia laitteistoja pidetään luotettavana keinona mitata hiilen liikkeitä. Niillä tehtyjen tutkimusten (mm. Vekuri) pohjalta voidaan ajatella, että pohjoisten metsien maaperä on oletettua suurempi hiilinielu. Nämä tulokset ovat yhdensuuntaisia Nasan satelliittimittausten tulosten kanssa, joiden mukaan Suomen metsät sitovat enemmän hiilidioksidia kuin Suomen alueen hiilipäästöt ovat. Suomi on siis hiilinielualue.
Median asennetta metsän kasvatuksen kuvaamisessa voi myös ihmetellä. Varsinkin YLE ja HS käyttävät jatkuvasti metsien hiilinieluasiassa ilmasto- ja ympäristöasiantuntijoita. Vaikka kyseessä on metsien kehitys ja hiilensidonta, asiantuntijuus muka olisi ilmasto- ja ympäristöasiantuntijoilla. Ehkä metsätieteiden edustajia, metsäasiantuntijoita, pidetään vain metsätalouden ja – teollisuuden edunvalvojina.
Ismo Saari
kaupunginvaltuutettu (kesk.)
Salo
