Värien keskustelua abstrakteissa maailmoissa – Oiva Gillstenin näyttelyssä on esillä uusia teoksia ja maistiaisia uran varrelta

0
Oiva Gillsten on viime aikoina tehnyt abstraktia taidetta. Kuvassa teokset Asuttu planeetta (vas.), Valo voittaa yön ja Aurinkokunta. Kuva: SSS/Katri Henttonen

Salon Taiteilijaseuran gallerian valkoiset seinät ovat saaneet iloisen värikylvyn. Galleriatilassa on parhaillaan esillä salolaisen Oiva Gillstenin (s. 1943) Väriä ja muotoa -näyttely.

Näyttelyssä esillä olevat abstraktit akryylivärein maalatut teokset ovat Gillstenin tuoretta tuotantoa.

– Maalasin näyttelyn tauluja talven ja kevään aikana, Gillsten kertoo. Näyttelyssä on esillä parikymmentä maalausta.

– Lisäksi kotona on kasa epäonnistuneita teoksia, hän naurahtaa.

”Värit muuttuvat, kun ne saavat ympärilleen toisia värejä ja alkavat keskustella keskenään.”

Gillsten kertoo maalanneensa todella vähän viimeisen kymmenen vuoden aikana.

– Näyttely toimi hyvänä innoittajana.

Ensimmäisen abstraktin teoksen Gillsten teki vuonna 1981 ollessaan Sakari Mäkipuron kurssilla. Kyseinen teos on myös esillä taiteilijaseuran näyttelyssä.

– Mäkipuro antoi kaikille kurssilaisille yllättäen tehtäväksi maalata abstraktin teoksen. Tehtävä oli todella vaikea, sillä olin siihen asti tehnyt lähinnä esittäviä maalauksia.

Oiva Gillstenin Väriä ja muotoa -näyttelyn teoksilla on nimet, vaikka taiteilijan mielestä ne eivät niitä edes tarvitsisi. -Jokainen saa nähdä teoksissa nimistä huolimatta mitä haluaa, hän sanoo. Kuva: SSS/Katri Henttonen

Gillstenin näytteillä olevat teokset ovat erittäin värikkäitä. Värien kanssa leikittely on Gillstenin mukaan antoisaa.

– Värit muuttuvat, kun ne saavat ympärilleen toisia värejä ja alkavat keskustella keskenään, hän sanoo.

Gillstenin teoksille on ominaista myös moniulotteisuus.

– Joku näkee teoksessa neliöitä, joku taas kolmioita, hän sanoo esitellessään teosta Kolmiosommitelma.

Maalaustyö alkaa aina samalla tavalla.

– Teen ensin pisteen tai kaaren, josta taulu alkaa muotoutua. Tilaustöissä on aina jokin päämäärä, mutta nämä teokset ovat saaneet mennä omaan suuntaansa.

Oiva Gillstenin pronssiveistoksia. Takana olevalla pöydällä on Gillstenin keramiikkateoksia. Kuva: SSS/Katri Henttonen

Maalausten lisäksi näyttelyssä on esillä maistiaisia Gillstenin koko uran ajalta. Gillsten on opittu tuntemaan etenkin kuvanveistäjänä, ja galleriassa on esillä myös muutamia vanhempia betoni- ja pronssiveistoksia sekä uudempia keramiikkatöitä.

– Kuvanveisto on vaihtunut pienten keramiikkatöiden tekemiseen. Aloitan työskentelyn ilman suunnitelmaa. Jokin kaari tai muoto saa minut kiinnostumaan ja johdattelee työtä, Gillsten kertoo.

Gillstenin taitelijauran alku on oikeastaan hänen Gun -vaimonsa ansiota. Oiva Gillsten veisteli jälleen kerran puupaloja olohuoneessa, jolloin Gun ilmoitti miehensä Salon kansalaisopistoon Anja Ahon kuvanveiston kurssille.

Hän oli Ahon opissa toistakymmentä vuotta, kunnes hän toimi myös itse kuvanveiston tuntiopettajana. Pesti Salon kansalaisopistossa kesti kolmetoista vuotta.

”Jokin kaari tai muoto saa minut kiinnostumaan ja johdattelee työtä.”

Gillsten on opiskellut taidealaa Vapaassa Taidekoulussa Helsingin Kaapelitehtaalla vuosina 1992–1996. Hän lähti koulunpenkille 49-vuotiaana.

– Meitä oli kolmisenkymmentä opiskelijaa kolmessa polvessa. Nuorin oli 16-vuotias ja vanhin 64-vuotias. Opiskelu oli todella avartava kokemus, ja sain oppia, että asioita voi nähdä hyvin monin eri silmin.

Kesä

Saloon Gillsten muutti vaimonsa kanssa ruukkikylä Fiskarista vuonna 1974. Pariskunta päätyi Saloon töiden perässä. Kaupungissa oli hyvin töitä nuorelle konepajainsinöörille.

– Jäimme Saloon, kun vanhin lapsi meni kouluun.

Taide veti Gillsteniä koko ajan enemmän puoleensa, ja hän jättäytyi kokonaan pois konepajatöistä aloittaessaan opiskelut Vapaassa Taidekoulussa.

– Siitä asti olen elättänyt itseni taiteella ja muun muassa lavastustöillä.

Hän on vastannut muun muassa Lasten Laulukaupungin ja Ristintien lavastuksista.

– Ristintie lähti liikkeelle torilta ja päätyi kirkkomäelle. Lavastusten tekemisessä oli iso homma, hän muistelee 2000-luvun alun työrupeamia pääsiäisnäytelmän parissa.

Salon Taiteilijaseuran jäsen Gillsten on ollut vuodesta 1995. Hän kutsuu itseään yhdistyksen Puuha-Peteksi.

– Kaikennäköistä on tullut tehtyä vuosien varrella.

Oiva Gillstenin ensimmäinen abstrakti maalaus Merimaisema on vuodelta 1981.

Gillsten piti ensimmäisen näyttelynsä jo vuonna 1979. Nyt esillä oleva näyttely on hänen 11:s yksityisnäyttely. Yhteisnäyttelyitä on uran varrelle mahtunut nelisenkymmentä.

Gillsten on viime vuosina tehnyt vähemmän taidetta.

– Nyt on tullut aika nautiskella enemmän elämästä. Kesällä teen torikauppaa ja tapaan ystäviä. Talvella on enemmän aikaa ja intoa tehdä taidetta, hän sanoo.

Ensi talvena Gillsten suunnittelee tekevänsä vielä ”radikaalimpaa” abstraktia taidetta.

– Ehkä voisin parin, kolmen vuoden päästä pitää vielä näyttelyn, hän pohtii.

Oiva Gillstenin Väriä ja muotoa -näyttely Salon Taiteilijaseuran Galleriassa (Tehdaskatu 18) 27.5. asti. Taiteilija tavattavissa torstaina 18.5. klo 12–16.

Oiva Gillstenin teokset Kevät (vas.) ja Kesä näyttävät kukkatauluilta, mutta ne ovat ympyräsommitelmia. Kuva: SSS/Katri Henttonen