Pelargonit valtasivat paikan suomalaisten ikkunalaudoilla ja sydämissä noin sata vuotta sitten. Silloin huonekasveja oli tarjolla vähemmän, ja pelargoneja jaettiin tuttaville helposti juurtuvista pistokkaista.
Samat pelargonit sai nykyistä helpommin säilytettyä vuodesta toiseen, sillä kodeissa oli niiden talvettamiseen sopivia viileitä huoneita ja verantoja.
Näin yhdestä kasvista lähtenyt kanta sekä levittäytyi laajemmalle että eli yhdessä kodissa pitkään. Moni vanha pelargoni on siirtynyt sukupolvelta toiselle ja elää edelleen.
– Vanhimpien tiedossa olevien sukupelargonien tarina yltää 1890-luvulle, kertoo Luonnonvarakeskuksen (Luken) tutkija Maarit Heinonen.
Luken vastavalmistuneessa tutkimuksessa vertailtiin keskenään 82 vanhaa kotipelargonikantaa, jotka ovat peräisin eri puolilta Suomea. Salon seudulta talteen otettuja kantoja oli mukana useita.
– Kotipelargoni on se tuttu pelakuu, piparkakkulehtinen vanhan ajan pelargoni. Kansainvälisesti lajimääritelmä on vyöhykepelargoni, mutta suomessa on vakiintunut nimi kotipelargoni, Heinonen täsmentää.
Kotipelargoni on laaja ryhmä, johon mahtuu hyvin monimuotoisia kasveja. Kukat voivat olla monen värisiä ja yksinkertaisia tai kerrottuja. Myös lehtien sävyt vaihtelevat, ja niissä näkyy eri tavoin kuvio, johon vyöhykepelargoni-nimi viittaa.
Vertailussa mukana olleet pelargonit kasvatettiin pistokkaista kasvihuoneessa Luken puutarhatutkimuksen Piikkiön koetoiminta-asemalla. Niistä tehtiin tuntomerkkihavaintoja ja dna-analyysit.
Tärkeä osa tutkimusta oli historiatiedon keruu.
– Kasvien historia on myös kulttuurihistoriaa, johon liittyy ihmisiä, paikkoja, kulkureittejä ja muistoja, Heinonen sanoo.
Tutkimushaastatteluissa kysyttiin muun muassa, kuka muistetaan ensimmäisenä pelargonin kasvattajana, miten se on säilynyt ja miten se on saanut nimensä. Usein tarinat alkavat 1940-luvulta, sillä sota on tuonut katkoksia tietoihin.
– Jotkut pelargonit ovat säilyneet uskomattomissa oloissa esimerkiksi evakkojen matkassa. Kotipelargonit ovat sinnikkäitä, mutta niin ovat myös niiden kasvattajat.
Salon seudulla vanhoja kotipelargoneja on kasvatettu paljon. Niiden tallettamisen edelläkävijöitä on perniöläinen puutarhuri Jouko Pukki, joka on jo 1970-luvun lopulta ottanut talteen hänelle tuotuja pelargoneja.
– Tutkimuksen pelargoneista Pukin tallettamia ovat Sotaleski, Kaisa Kallio, Hillevi ja Kirsti, Heinonen kertoo.
Kirsti ja Hillevi ovat saaneet nimensä varhaisilta kasvattajiltaan. Sotalesken nimellekin on selkeä lähde: karmiininpunainen kerrottukukkainen pelargoni tuotiin Perniössä 1950-luvulla järjestettyyn sotaleskien tapahtumaan, johon oli pyydetty kukkia.
Sen sijaan Kaisa Kallio -pelargonin tausta on jäänyt mysteeriksi: miten kukka sai presidentinrouvan nimen? Tutkijat pohtivat tätä Kaisa Kallion tyttärentyttären kanssa. Suvun tietojen mukaan Kalliolla kyllä oli pelargoneja kotonaan Nivalassa, mutta juuri tällaisesta ei ole tietoa.
– Todennäköinen selitys löytyy siitä, että Kallion tyttärellä Katri Kaarlosella oli puutarhamyyntiä Perniön Paarskylän kartanolla vuoteen 1965 asti. Joku on ehkä hankkinut pelargonin sieltä ja antanut nimen.
Halikosta Joensuun kartanosta puolestaan on lähtöisin vaaleanpunainen Vilho, jolle nimi on annettu Vilho Niemen mukaan. Hänelle pelargoni päätyi kartanosta sukulaisten kautta, ja hän vei sen eteenpäin muun muassa Naantalin Kultarantaan, jossa työskenteli laitoshoitajana.
Luken tutkimusprojekti on nyt loppunut, mutta vanhoja pelargoneja löytyy Suomesta varmasti vielä lisää. Tietoa niistä otetaan mielellään vastaan Suomen pelargoniyhdistyksessä.
Heinonen kiittää pelargoniyhdistyksen puheenjohtajaa Tiina Hiltusta yhteistyöstä ja alkusysäyksestä tutkimuksen tekoon.
Hiltuselta tuli ehdotus vanhojen kotipelargonien historian ja monimuotoisuuden selvittämiseen. Samoihin aikoihin aiheen pariin innosti myös vastaava ruotsalainen tutkimus.
– Aiemman kasvihistorian kokoaminen ei merkitse sen päättymistä, Heinonen muistuttaa.
On tärkeää, että uudet kasvattajat jatkavat pelargonin tarinaa. Kasvi ei säily elävänä, ellei siitä huolehdita vuodesta toiseen. Hyvä tapa säilyttää pelargoni on jakaa siitä aktiivisesti pistokkaita eteenpäin.
Jos lähipiiristä ei löydy vanhaa pelargonia, harrastuksen alkuun pääsee ostamallakin.
– Muutamilla kauppapuutarhoilla on myynnissä vanhoja kantoja. Vanhojen pelargonien tunnetuksi tekemiseksi aloitettiin Puutarhaliiton kanssa vuoden pelargonin valinta.
Ensimmäiseksi Vuoden pelargoniksi valittiin 2022 ruusunnuppupelargoni Viipurin Evakko. Tämän vuoden pelargoni on Hoplaxin Fanny, jonka tunnettu historia ulottuu 1940-luvun Porvooseen.
Luken e-julkaisu Vanhat suomalaiset kotipelargonit – Sata vuotta kasviaarteita ikkunoilla on ladattavissa maksutta.
