Eri lajien tai eri aikakausien urheilijoiden asettaminen paremmuusjärjestykseen on kuin Seiska-lehden lukeminen. Harva myöntää pitävänsä asiasta, mutta yllättävän monet sitä kuitenkin tekevät.
Jalkapallo on muuttunut runsaassa puolessa vuosisadassa viiden hyökkääjän pelistä viiden puolustajan peliin. Jos jonkun pelipaikan henkilöitä voi verrata edes ohuesti, on kyseinen pelipaikka maalivahti.
Fakta on se, että Vilppaassa pelannut Gösta ”Jeppe” Backman oli aikakautenaan osaava pelaaja.
– En vedä yhtään kotiinpäin sanoessani, että Jeppe oli todella hyvä. On muisteloita siitä, että hänet olisi yhdessä vaiheessa arvioitu Suomen silloisten maalivahtien osalta neljän parhaan joukkoon, kertoo Gösta Backmanin poika Harry Backman.
– Jos Jeppe olisi ollut kymmenen senttiä pidempi, ei hän olisi pelannut Salossa juuri lainkaan vaan paljon korkeammilla sarjatasoilla.
Gösta Backman päätyi vanhempiensa kanssa Saloon talvisodan aikana, kun perhe joutui muuttamaan pikahälytyksellä Hangosta. Jatkosodan hän vietti rintamalla, mutta pitkä jalkapalloura jatkui 1960-luvun alkuun asti. Isä ja poika ehtivät pelata samassa ottelussakin.
Gösta siirtyi myös valmentajaksi ja oli osaltaan nostamassa Vilpasta Maakuntasarjaan vuonna 1964.
– Juniorijoukkueestamme moni nousi miesten edustusryhmään. Olen hyvin kiitollinen isälle siitä, että jalkapallo juurtui minun elämääni näin tiiviisti, 76-vuotias Harry Backman kiittelee.
Harry Backman asuu nykyään Valkeakoskella.
– Olen siitä huono ihminen, että seuraan vain hyvää jalkapalloa. Osasyy esimerkiksi Valioliigan ja Mestarien liigan katsomiseen on se, että ottelut kuvataan niin paljon paremmin kuin kotimaiset pelit.
Seurannassa ovat silti myös suomalaiset sarjat.
– Kannustan mustavalkoisia joukkueita. Se on diplomaattisesti sanottu, kun samat värit ovat sekä Hakalla että TPS:llä, Backman hymähtää.
Jalkapallopiiritkin ovat lopulta pienet. Harry Backmanin lapsenlapsen pikkuserkku on Hakan tämänhetkinen kapteeni, Salon Palloilijoiden kasvatti Niklas Friberg.
