Lakkiaispäivän aamu täyttyi jälleen suurista tunteista, kun Salon lukion uudet ylioppilaat kokoontuivat juhlimaan valmistumistaan. Lukiotaival tuli päätökseensä yhteensä 195 ylioppilaalla.
Lakkiaistilaisuutta vietettiin perinteisin menoin puheiden, palkitsemisten, musiikkiesitysten sekä tietysti lakituksen kera.
Yksi Salon lukion tuoreista ylioppilaista on Aada Tinell. Hän jätti lukion taakseen kaihoisin mielin.
– Olo on helpottunut ja toiveikas, mutta samaan aikaan haikea, Tinell kertoo.
Päällimmäisenä lukiosta mieleen hänelle jäivät tärkeät ihmiset, ystävät ja opettajat. Myös perinteistä ja juhlahetkistä, kuten vanhojentansseista ja penkkareista, jäi mukavat muistot.
Tinell ehti olla monessa mukana lukioaikanaan. Hän oli aktiivisesti mukana sekä musiikkilinjan toiminnassa että opiskelijakunnan hallituksessa, jossa hän toimi puheenjohtajana viimeisenä opiskeluvuotenaan.
– Välillä otin jopa liikaa asioita hoidettavakseni, Tinell myöntää.
Lukiolta Aada Tinell suuntasi viettämään ylioppilasjuhliaan perheen ja suvun kesken. Myöhemmin oli vielä luvassa illanviettoa ystävien kanssa.
Äiti Jaana Heikkinen ja tytär Nella Helenius valmistuivat yhtä aikaa ylioppilaiksi Salon aikuislukiosta. Helenius valmistui tänä keväänä myös Salon ammattikoulusta, jossa hän suoritti visualistin tutkinnon.
Äiti ja tytär kulkivat lukiotaipaleensa rinta rinnan. He osallistuivat yhdessä monille kursseille ja tukivat toinen toistaan opiskeluun liittyvissä haasteissa.
– Saimme esimerkiksi englanninkursseilla tehdä keskusteluharjoituksia yhdessä, kun muut olivat etäyhteyden päässä, Heikkinen kertoo.
– Harvalla lukiolaisella on kotona toinen opiskelija, jonka kanssa voi jakaa ajatuksia, Helenius pohtii.
Jaana Heikkisen mukaan yhdessä opiskelu vahvisti äidin ja tyttären suhdetta. Hänen mieleensä jäivät varsinkin lukiolta yhdessä kävellyt kotimatkat, jotka antoivat aikaa merkityksellisille keskusteluille.
– Olemme olleet läheisiä aina, mutta yhdessä opiskelu teki meistä vieläkin läheisempiä, Heikkinen toteaa.
– Opiskelu oli meille yhteinen asia, Helenius täydentää.
Nella Helenius aikoo seuraavaksi suorittaa asepalveluksen, jonka jälkeen hän palaa jo aloitettujen tradenomiopintojen pariin.
Jaana Heikkinen ei puolestaan ole suunnitellut suuntaavansa jatko-opintoihin, vaan jatkaa töitä sairaanhoitajana. Hänelle ylioppilastutkinnon suorittaminen oli enemmänkin henkilökohtainen tavoite. Lukio-opintoja hän kuitenkin jatkaisi vielä mielellään.
– Voisin palata joskus opiskelemaan pitkää matematiikkaa, Heikkinen pohtii.
Heikkinen rohkaisee kaikkia aikuislukiota harkitsevia lähtemään opintojen pariin.
– Kannattaa opiskella. Se on kivaa, hän kannustaa.
Heikkisen ja Heleniuksen päivä jatkui yhteisten ylioppilasjuhlien merkeissä perheen kotona, jonne oli kutsuttu hieman yli toistakymmentä vierasta.
Salon lukion rehtori Maria Liippo muistutti puheessaan uusia ylioppilaita tärkeistä teemoista. Hän otti kantaa ylioppilastodistusten arvosanoista käytyyn keskusteluun. Liippo kehotti uusia ylioppilaita suhtautumaan omiin arvosanoihinsa armollisesti.
– Kenenkään ei kannata jäädä arvosanojensa vangiksi, Liippo totesi.
Maria Liippo antoi uusille ylioppilaille eväitä myös onnellisuuden tarkasteluun. Hän muistutti ylioppilaita monista syistä olla onnellinen, ja korosti kiitollisuuden kokemisen tärkeyttä.
– Onnen tunne syntyy myös kiitollisuudesta, Liippo tiivisti.
Uuden ylioppilaan puheen piti tänä vuonna Hilda Heino. Hän pohti puheessaan elämän keskeneräisyyden kokemusta.
– Tuntuu, että on joku deadline, johon mennessä kaiken pitää olla toteutettuna ja identiteetti valmis, Heino totesi.
Hän kuitenkin rohkaisi uusia ylioppilaita hyväksymään elämän keskeneräisyyden, ja suuntaamaan avoimin mielin kohti tulevaisuutta. Heino kehotti luottamaan siihen, että jokainen löytää oman paikkansa.
