Torstaina parlamentin konservatiiviryhmä EPP yritti kaataa asetuksen, muttei aivan onnistunut. Mutta ei lopputulos ollut voitto myöskään asetuksen kannattajille. Kaatamisesityksessä valiokunnan äänet jakautuivat tasan. Yksityiskohtainen käsittely venyi niin pitkäksi, että sitä jatketaan vielä seuraavassa kokouksessa.
EU-päätöksentekoa kuvaavalla tavalla mikään mahdollinen lopputulos ei kuitenkaan ratkaise vielä mitään. Lopulta ennallistamisen kohtalo ratkaistaan jäsenmaiden ja komission välillä.
Suomen virallinen kanta on, että ennallistamisasetusta ei pidä hyväksyä sellaisenaan. Asetus on monimutkainen, sen kustannukset ovat epävarmoja ja hyödyt ilmeisesti arvioitu melko yliolkaisesti. Lisäksi on perusteltua epäillä, kohteleeko asetus jäsenmaita tasavertaisesti.
Ennallistamisen toteuttaminen maksaisi Suomelle jopa 900 miljoonaa euroa. Se on asukasta kohti laskettuna enemmän kuin yhdelläkään toisella jäsenmaalla. Hyötyjä komissio laskee syntyvän moninkertaisesti.
Ennallistamisen tavoitteet ovat hyviä. Esimerkiksi Suomen se pakottaisi panostamaan järvien ja jokien kuntoon. Vesistöjen tilan parantaminen on osoittautunut kansallisesti haastavaksi, koska esimerkiksi maatalouden ravinnepäästöjä ei ole saatu alas. Tosin tämä ei ole onnistunut unioniltakaan.
Asetus herättää huolta etenkin metsä- ja maatalouden kannalta. Suomessa pelätään, että esimerkiksi kestävää metsänhoitoa ei ole huomioitu tarpeeksi.
Asetus määräisi lisäämään myös kaupunkien viheralueita. Se lisää asumisviihtyvyyttä, mutta mitä se tekee tonttien hinnoille? Esimerkiksi Salossa viheralueita ja puistoja on jo nyt esimerkillisesti.
Tulevina vuosina Suomi tulee joka tapauksessa lisäämään eri luontotyyppien suojelua. Siihen velvoittavat Suomen kansainväliset sitoumukset, esimerkiksi YK:n Montrealin sopimus.
Ennallistamisasetuksen kivinen tie kuvaa EU:n kunnianhimoisten ilmasto- ja ympäristöhankkeiden ongelmia. Säädöskokonaisuudet ovat valtavia ja epämääräisiä. Niiden vaikutuksista on usein hyvin vaikea saada selvää kuvaa etukäteen.
Jäsenmaiden kansalaiset eivät tiedä, mistä nyt ollaan päättämässä. Tuskin kaikki mepitkään ovat ihan kartalla. Lopulta ennallistamisesta hierottaneen jonkinlainen kompromissi. Pykälien soveltamisongelmat siirtyvät jäsenmaiden virkamiesten työpöydille.
Asiakirjatennis Helsingin ja Brysselin välillä jatkunee vuosia. Paperia kuluu, vaikka sitä ei vielä tiedetä, saako sellupuut sen valmistamiseen kaataa suomalaisista metsistä vai pitääkö turvautua tuontitavaraan.
