Hyvä luokkahenki kantaa edelleen – ”Jatkamme aina siitä, mihin olemme viimeksi jääneet”

Keskiviikkoiltapäivä täyttyi jälleennäkemisen ilosta, mukavista muistoista ja nuoruusvuosien sävelistä, kun Salon yhteiskoulun riemuylioppilaat kokoontuivat muistelemaan yhteistä lukiotaivaltaan. He valmistuivat ylioppilaaksi päivälleen 50 vuotta sitten.

Juhlaan saapui parikymmentä vuoden 1973 ylioppilasta sekä kaksi opettajaa. Kyseessä ei ollut kuitenkaan ensimmäinen kerta, kun luokka järjestää yhteisen tapaamisen. Merja Leppävirran mukaan yhteyttä on pidetty paljonkin, ja luokkakokouksia on järjestetty jo useampia.
– Jatkamme aina siitä, mihin olemme viimeksi jääneet, Leppävirta toteaa.

Merja Leppävirta kertoo oman lukioaikansa olleen oikein mukava. Hänelle jäi lukiovuosista lämpimät muistot.
– Meillä oli kivaa. Luokkamme oli yhtenäinen, eikä ketään kiusattu, Leppävirta kertoo.

Samaa mieltä on myös Leppävirran luokkatoveri Hannu Lääveri.
– Olihan se ihan mukavaa aikaa. Opiskeluihin olisi tosin voinut keskittyä hieman paremmin, Lääveri pohtii.

Leppävirran ja Lääverin mieleen lukiosta jäivät ennen kaikkea perinteet ja juhlapäivät, joista mieleenpainuvimpia olivat ainakin penkkariajelut ja pikkupenkkarit. Varsinkin erikoiset penkkariasut he muistavat edelleen hyvin.
– Naiset laittoivat aamutakit päälle ja papiljotit päähän, Leppävirta muistelee.
– Miehet taisivat pukeutua haalareihin, Lääveri jatkaa.

Itse ylioppilasjuhlapäivää juhlittiin Leppävirran ja Lääverin mukaan varsin samalla tavalla kuin nykypäivänä. Koululla järjestettiin lakitus, jonka jälkeen ylioppilasjuhlaa vietettiin perheen ja suvun voimin. Illalla kaikki alueen uudet ylioppilaat kokoontuivat Rikalaan juhlistamaan valkolakkejaan.

Lukion jälkeen Merja Leppävirta jatkoi monen luokkatoverinsa tavoin kauppikseen eli Salon kauppaoppilaitokseen, josta hän siirtyi töihin pankkialalle. Myöhemmin hän hankki vielä varanotaarin tutkinnon. Hannu Lääverin tie vei lukion jälkeen Mustialan maatalousoppilaitoksen kautta maanviljelijäksi.

Riemuylioppilasvuottaan juhlii tänä vuonna myös Arto Nurmi. Hän muistelee lukiotaivaltaan kiitollisena. Ylioppilastodistus Salon yhteiskoulusta avasi hänelle tien toimittajan uralle.

Toimittajan ammatti kiinnosti Nurmea jo lukioaikoina. Päätös alalle hakeutumisesta syntyi kuitenkin vasta armeijan jälkeen, kun kesätyö Salon Seudun Sanomissa selvensi tulevaisuuden suunnan.
– Kun pääsin Salkkariin, ammatinvalinta oli aika selvä, Nurmi toteaa.

Tie vei Tampereen yliopistoon toimittajaopintojen pariin. Opintojen päätyttyä Nurmi päätyi töihin Ruotsin radion ja television suomenkielisiin toimituksiin. Pisimmän uransa hän teki kuitenkin Yleisradiossa. Siellä hän työskenteli yhteensä kolmisenkymmentä vuotta, joista 20 vuotta uutisankkurina.
– Toimittajan työ oli minulle tietynlainen kutsumus. Koin tehneeni hyödyllistä ja merkityksellistä työtä, Nurmi kertoo.

Arto Nurmi pääsi kertomansa mukaan seuraamaan varsin läheltä monia historiallisesti merkittäviä uutistapahtumia. Mieleen ovat jäänet ainakin Neuvostoliiton hajoaminen, paavin Suomen vierailu sekä Kiinan Taivaallisen rauhan aukion mielenosoitukset.
– Olen ollut näköalapaikalla maailman suurissa tapahtumissa, Nurmi toteaa.

Riemuylioppilaiden lisäksi juhlimaan saapui myös kaksi heitä aikoinaan opettanutta opettajaa. Toinen heistä on Maija Karhu, joka toimi aikoinaan Salon yhteiskoulussa englannin- ja ruotsinopettajana. Vuoden 1973 ylioppilaat hän muistaa mukavana luokkana, ja uraansa opettajana hän muistelee lämmöllä.
– Olen aina viihtynyt koulussa. Opettajana toimiminen oli miellyttävää ja antoisaa aikaa, Karhu kertoo.

Kevään uusille ylioppilaille riemuylioppilaat haluavat lähettää kannustavat terveiset. Merja Leppävirta ja Hannu Lääveri kehottavat seuraamaan omia unelmiaan.
– Omista tavoitteista ja arvoista kannattaa pitää kiinni. Kannattaa mennä sinne, minne itse haluaa, Lääveri kannustaa.
– Moni on itse itsensä suurin arvostelija. Kun luottaa itseensä, niin asiat kyllä järjestyvät, Leppävirta toteaa.
– Hyvä elämä ei ole titteleistä ja koulutuksesta kiinni, Leppävirta jatkaa.