Urheilun alastomassa ytimessä pelaajat pelaavat yleisölle. Ilman pelaajia ei ole peliä ja ilman yleisöä urheilu muuttuu ryhmäliikunnaksi.
Näiden kahden ryhmän, pelaajien ja yleisön, mielipiteen pitäisi olla kaikkein tärkein.
Suomen Jääkiekkoilijat ry kysyi tänä keväänä jäseniltään, ”pitäisikö Liigan ja Mestiksen välillä olla mahdollisuus nousta ja tippua urheilullisen menestyksen perusteella?” Kyselyyn vastasi 465 liiga- ja mestispelaajaa. Tulos oli tyrmäävä: 98 prosenttia oli avoimien sarjojen kannalla. Vain kaksi prosenttia eli yhdeksän pelaajaa oli sitä mieltä, että Liiga tulisi pitää suljettuna.
Yleisö on samaa mieltä. MTV:n helmikuussa järjestämän nettikyselyn mukaan 94 prosenttia haluaisi palauttaa liigakarsinnat. Vastaajia oli yli 4 000.
Siitä huolimatta Liiga tiedotti torstaina, että sarja pysyy suljettuna myös kaudella 2024–2025.
Liigan ovi avataan siis aikaisintaan syksyllä 2025. Eikä siinäkään tapauksessa puhuta avaamisesta, vaan ovea raotetaan vain sen verran, että siitä mahtuu sisään Jokerit, jonka venäläisohjuksin kolhittua brändiä Tampere-vetoinen Liiga kaipaisi kipeästi.
Ongelma on siinä, että urheilullisesti pätevin kandidaatti on tällä hetkellä hallitseva Mestiksen mestari Kiekko-Espoo. Liigan päätös olikin kuin tehty Jokereille, joka sai kaksi kautta aikaa rakentaa urheilullisesti ja taloudellisesti liigakelpoisen paketin sekä ennen kaikkea tuulettaa Putinin verirahojen löyhkää.
Samaan aikaan paalupaikalta pudonnut Kiekko-Espoo joutuu elämään edelleen niin urheilullisessa kuin taloudellisessa epävarmuudessa.
Liigaan kyllä mahtuisi kevyesti kaksi uutta pääkaupunkiseudun joukkuetta, mutta sen jälkeen Liiga olisi 17 joukkueen kömpelö mammutti, joten tilanne on lievästi sanottuna hankala.
Nykymallilla Liigaa ei tulla avaamaan koskaan, sillä se vaatisi liigaosakkaiden eli liigaseurojen yksimielisen päätöksen. Sellaista ei tulla saamaan, koska Liigasta putoaminen tarkoittaisi seuralle käytännössä varmaa konkurssia. Yksikään pieni tai keskisuuri liigaseura ei uskaltaisi allekirjoittaa sellaista päätöstä.
Romanttisesti ajateltuna Liigaa ei olisi saanut sulkea koskaan tai vähintäänkin avaamisen suunnittelu olisi pitänyt aloittaa jo vuosia sitten.
Massiivisesta televisiointioikeuspotista olisi pitänyt kerätä Englannin Valioliigasta tuttu ”laskuvarjoraha”, jonka tarkoitus on auttaa liigasta putoavia seuroja sopeuttamaan talouttaan alemmalla sarjatasolla.
Enää ei sekään auta, sillä sellaista laskuvarjopakettia ei ole olemassakaan, joka kompensoisi esimerkiksi yli viiden miljoonan euron liikevaihdolla pyörivän Porin Ässien putoamisen Mestikseen. Tällä hetkellä Mestis-seurojen yhteenlaskettu liikevaihto onkin suurin piirtein yhtä suuri kuin yhdellä keskikastin liigaseuralla.
Myös Mestiksen suosio on romahtanut. Viime kaudella runkosarjan katsojakeskiarvo oli enää 750, kun se Liigassa oli 4 334. Mestiksen runkosarjan yhteenlaskettu yleisömäärä (273 039) oli pienempi kuin Ilveksen (321 281) tai Tapparan (313 220) koko kauden yleisömäärä.
Kuilu on siis päästetty repeämään liian suureksi, eikä mitään ole enää tehtävissä – jääkiekko ei ole enää aikoihin ollut pelaajien ja yleisön, vaan osakeyhtiöiden ja sponsorien peli.
”Hyvä peli, hyvä raha. Huono peli, sama raha”, entinen ammattilaispelaaja Eetu Pöysti tiivisti modernin jääkiekon hengen Karalahti-dokumentissa (2021).
Pelaajauransa jälkeen Kiekko-Espoon apuvalmentajana toiminutta Pöystiä mukaillen, modernin Mestiksen hengen voisi tiivistää: ”Huono peli, huono tulos. Hyvä peli, sama tulos.”
