Jukola tuntui Hiomattomien timanttien jaloissa, mutta ennen kaikkea oli superhauskaa

0
Siiri Halkilahti (vas.), Nanna Nivukoski, Vilja Lehtonen, Matleena Ketola, Iines Sikkilä, Matilda Tuomala ja Petja Ylikylä toivat Hiomattomat timantit kunnialla maaliin.

Raskas ja helteinen, mutta ennen kaikkea huippumukava reissu. Näin voi tiivistää nuoren salolais-lapualaisen Hiomattomat timantit -joukkueen kilpailumatkan Porvoo Jukolaan.

Osa salolais-lapualaisen seitsikon jäsenistä otti ilon irti täydellä volyymillä, kun ohjelmassa oli sekä lauantai-iltapäivän Venlojen viesti että yöllinen Jukolan kilpailu. Tällä kokonaisuudella eteni esimerkiksi Jukola-seitsikon aloittaja Siiri Halkilahti.

– Oli kyllä tosi erilainen kokemus kaikkeen aiempaan verrattuna. Siinä alussa on valtava määrä ihmisiä. Ja kun jonkin matkaa oli edetty, tuntui että nyt on paljon vähemmän väkeä. Silti kun katsoi taakse, niin siellä oli vaikka kuinka monta suunnistajaa, Halkilahti viestitti.

– Muuten oli tosi kivaa, mutta noin kymmenen kilometrin jälkeen alkoi Venlojen viesti vähän painaa, hän lisäsi.

Vilja Lehtonen vei kolmatta osuutta.

– Ei ollut enää kovin pimeä, kun pääsin metsään. Puoliväliin saakka meni tosi hyvin, mutta sitten tuli pari virhettä ja juoksuvauhti hiljeni vähän loppua kohti. Lopussa oli tosi väsynyt olo, mutta ennen kaikkea oli ihan superhauskaa, hän kuvaili.

Matilda Tuomala starttasi kuudennelle osuudelle yhteislähdössä.

– Me lähtijät muodostimme yhden ison pölypilven. Otin alun tosi rauhallisesti, jotta säästyimme suuremmilta virheiltä. Varsinkin nilkoissa alkoi tuntua puolivälin jälkeen, mutta pääsin hyvin loppuun asti, Tuomala kuvaili omaa osuuttaan.

Kerttu Linnamäki ei pystynyt juoksemaan ankkuriosuutta, mutta apu löytyi läheltä. Valmentaja Petja Ylikylä vei ryhmän loppusijoitukseen 773.

– Ylitimme odotuksemme. Suunnistuskokemus oli hyvin erilainen, mihin ollaan totuttu mutta suurimmalla osalla positiivisessa mielessä, kuului joukkueen yhteenveto.