Kiinalainen kalevala ja hevosenjouhia taivaalla – Wiurilan juhlanäyttely saostaa epäjaloista aineksista jaloja

0
Hong Liu-Sertti maalasi Wiurilan näyttelyyn Kalevalan aiheita kiinalaisilla tekniikoilla ja kiinalaisesta näkökulmasta. Harva suomalainen tunnistaisi, että kuvassa näkyvä taulu esittää Ainoa ja Väinämöistä.

Jumalia vihanneskellarissa, viljaluukuista näkyviä videoinstallaatioita, hevosenjouhista valmistettuja runoja, Henrik VIII:n vaimoja, Kalevala kiinalaissilmin, askelten alle hajoava hiekkataideteos ja polkupyöräretki Ranskasta Halikkoon.

Wiurilan tämänkesäinen taidenäyttely on ”paras ja laajin” Wiurilan näyttelyistä, vakuuttaa kuraattori Johanna Sarparanta. Teoksia on sataviisikymmentä – ­ suurin piirtein. Kuraattorit eivät ole pysyneet luvussa perässä.

Varmaa on se, että esillä on töitä 35 taiteilijalta sekä yhdeltä taiteilijaryhmältä.

Lotta-Pia Kallio oli lapsena Wiurilassa lapioimassa hevosten lantaa rakennuksessa, jossa nyt tarjoillaan virvokkeita kävijöille. Hän keräsi Wiurilan asukkaiden ja palvelusväen muistoja ja kirjoitti niistä hevosenjouhilla taivaalle. Kuva: SSS/Anna Korpiaho

Wiurilassa on meneillään juhlakesä. Varsinais-Suomen suurin, vapaaehtoisvoimin koottu nykytaidegalleria pystytti kunnianhimoisen näyttelyn nyt kymmenettä kertaa.

Viime kesän näyttelystä Salon Seudun Sanomat uutisoi verkossa otsikolla Wiurilan kesä entistäkin mahtipontisempi. Samat sanat voi toistaa tämänkesäisestä näyttelystä, joten ensi vuodelle jää nyt entistä kovempia odotuksia.

Juhlanäyttelyn teoksia löytyy vanhasta tervavarastosta eli Kaariholvin Galleriasta, viljavarastosta eli nykyisestä hotellista, viljamakasiinista sekä vihanneskellareista. Lisäksi pihalla ja ruusutarhassa on teoksia.

Taidenäyttelyn katselija kulkee historiallisista rakennuksista toisiin ja löytää näyttäviä, häkellyttäviä ja puolipiilotettuja teoksia yllättävistä paikoista, kipuaa viljasiilojen yläkerroksiin ja etenee paahteiselta pihalta vihanneskellarin kylmyyteen – jossa odottavat groteskit, lasista puhalletut jumalat. Ne ovat Johannes Rantasalon käsialaa.

Anna Ruth teki hiekkateoksensa varjosta, joka syntyi Timo Rytkösen teoksesta ”Kaiken voi rikkoa, mutta kaikkea ei voi korjata”. Wiurilaan tuotiin Ruthin työtä varten neljä kuutiota hiekkaa, eikä teosta korjata, vaikka se hajoaisi kesän mittaan ihmisten jalkojen alla. – ­Se kuvaa yhteiskunnan tuhoutumista. Kuva: SSS/Anna Korpiaho

Tämänkesäisen näyttelyn teemana on Ajan alkemia.

– Kuvaamme esimerkiksi ajan loppumista, kertoo kuraattori Satu-Maaria Mäkipuro, jonka omassa teoksessa Huomenna hevonen katsoo taaksepäin.

Teosten yhteinen teema alkoi hahmottua historiallisesta miljööstä ja tarjolle tulleista töistä.

Taiteilija Ulla Karttunen on pohtinut työssään alkemiaa:

– Saostan taiteella epäjaloista materiaaleista jaloja. Olen esimerkiksi etsinyt pyhän kosketusta ja tehnyt madonnankuvia, mutta käyttänyt materiaalina vessapaperia ja ketsuppia.

– Hymyilevä nainen on kapitalismin teurasurhi, jolla edelleen myydään usein tavaroita, taiteilija Ulla Karttunen analysoi. Kuva: SSS/Anna Korpiaho

Ajan alkemia -näyttelyn kutsutaiteilijat ovat Erika Adamsson ja Mia Hamari. Turkulainen Adamsson teki metallille öljyvärimaalauksia Wiurilan vanhoista mustavalkovalokuvista. Niissä näkyy esimerkiksi lapsena kreivitär Anna Lisa eli Anna Louise Standertskjöld-Brüninghaus (s. 1930), joka otti Wiurilan tilan haltuunsa 21-vuotiaana.

Simolaisen Hamarin veistoksissa on puolestaan käytetty materiaaleina vanhoja Wiurilan käyttöesineitä.

Frédéric Rudantin työtä ei vielä ole esillä. Hän pyöräilee parhaillaan Ranskasta Halikkoon ja dokumentoi ja piirtää reittiään.

– Hän lähestyy juuri nyt 30 asteen helteessä Suomea, kertoo kuraattori Satu-Maaria Mäkipuro.

Kun Rudant saapuu Wiurilaan ja hänen teoksensa paljastetaan, paikalla järjestetään erilliset taidekekkerit. Hänen työnsä edustaa hitaan kulkemisen estetiikkaa.

Timo Ahjotuli rakentaa teoksensa kierrätyspuutavarasta improvisoiden. Tämä teos on muistomerkki toisaalla kaatuneista henkilöistä. Kuva: SSS/Anna Korpiaho
– Haluan tuoda töissäni aina myös pöljyyttä esiin. Ehkä se on keski-ikäisen miehen uhoa, kommentoi taiteilija Johannes Rantasalo. Kuva: SSS/Anna Korpiaho

Paikallisia taiteilijoita ovat Lotta-Pia Kallio, Eeva-Kaisa Ailus ja Andrea Vannucchi. Lisäksi salolaisilla kuraattoreilla ­Satu-Maaria Mäkipurolla, Jaana Saariolla ja Johanna Sarparannalla ­ on tämänkesäisessä näyttelyssä teoksensa mukana.

Salon lisäksi taiteilijoita on Turusta, Lohjalta, Inkoosta, Helsingistä, Espoosta, Porvoosta, Joensuusta, Jyväskylästä, Lahdesta, Tampereelta, Raaseporista, Tuusulasta, Urjalasta sekä Brestista Ranskasta ja Madridista Espanjasta.

Tavallisesti Wiurilan näyttelyssä on käynyt 6000–8000 ihmistä. Tänä vuonna kävijämäärän odotetaan olevan vielä suurempi.

Jonna Suurhasko on kerännyt akvaarioon ulkoa löytyneitä esineitä, joissa on alkanut kasvaa sammalta ja ruohoa. Kesän mittaan ne saavat kasvaa lisää. Kuva: SSS/Anna Korpiaho
Erika Adamssonin tauluissa näkyy Wiurilan Anna Lisa lapsena. Kuva: SSS/Anna Korpiaho

Ajan alkemia

  • Wiurilan kesän 10-vuotisjuhlanäyttely on avoinna 17.8. asti. Vapaa pääsy.
  • Näyttelyn taiteilijat ovat Erika Adamsson, Timo Ahjotuli, Eeva-Kaisa Ailus, Maija Albrecht, Panos Balomenos, Riitta Forsman, Diego Garcia, Mia Hamari, Ylva Holländer, Jane Hughes, Hyäryllistä-taiteilijaryhmä, Leena Illukka, Lotta-Pia Kallio, Ulla Karttunen, Hong Liu-Sertti, Anetta Lukjanova, Tiina Majabacka, Tarja Malinen, Elisa Marin, Karkki Mäkelä, Teemu Mäki, Satu-Maaria Mäkipuro, Merja Nieminen, Kaisa Nurminen, Paananen&Ulvila, Silja Puranen, Johannes Rantasalo, Mammu Rauhala, Frédéric Rudant, Anna Ruth, Timo Rytkönen, Jaana Saario, Johanna Sarparanta, Jonna Suurhasko, Heli Säde, Tuuli Teelahti, Milla Toivanen, Antti Tolvi, Ritva Tuomi, Andrea Vannucchi ja Eliya Zweygberg.
Salolainen Eeva-Kaisa Ailus kertoo, että hän on halunnut palata teoksissa jatkuvasti lapsuuteen ja leluihin, menetettyään oman lapsuutensa liian aikaisin. Kuva: SSS/Anna Korpiaho
Leena Illukan tohveleihin on kirjottu hänen läheistensä kasvoja, myös menehtyneiden. Kuva: SSS/Anna Korpiaho
Salolaista Johanna Sarparantaa kiinnostaa töissään pyhän ja arjen yhdistäminen, joten hän halusi sijoittaa pyhimyksensä sähköpistokkeiden yhteyteen. Kuva: SSS/Anna Korpiaho
Heli Säteen keramiikkapatsaat ovat Englannin surullisenkuuluisan kuninkaan, 1500-luvulla eläneen Henrik VIII:n mestattuja vaimoja. Patsassarja on nimeltään Kuusi vaimoa ja yhteinen suru. Taustalla näkyy Riitta Forsmannin säilyke- ja juomatölkeistä valmistettuja kullanhohtoisia teoksia. Kuva: SSS/Anna Korpiaho
Jumala kellarissa. Teos on Johannes Rantasalon, joka on Nuutajärvellä työskentelevä lasitaiteilija. Kuva: SSS/Anna Korpiaho
230 taiteilijaa pyrki mukaan näyttelyyn, mutta vain runsaat 30 sai teoksensa mukaan. – Avoimen teoshaun kautta tuli hakijoita enemmän kuin koskaan aiemmin, ja taso oli korkea. Oli raastavaa jättää lahjakkaita teoksia näyttelystä pois, harmittelee kuraattori Jaana Saario. Kuva: SSS/Anna Korpiaho