Hieno asu kertoo, mikä on nyt ykkösjuttu pienen pojan elämässä: portailla on vastassa neljävuotias Spiderman. Puolitoista vuotta nuoremmalle pikkuveljelle ei ainakaan toistaiseksi sama sankari ole tärkein, vaan hän tulee esittelemään Ryhmä Hau -lippistään.
Lapset ovat yksi tärkeä syy siihen, miksi helsinkiläiset Kirsikka Simberg ja Tuukka Koivisto viihtyvät nyt paljon mökillään Kemiönsaaressa. Toinen syy on irtautuminen töistä, ja on mökillä muutenkin mukavaa.
Rakkaus mökkeilyyn on näkynyt Simbergin viime vuosien Instagram- ja blogijulkaisuissa niin paljon, että alkuvuodesta hän sai yllättävän soiton: hänet oli valittu vuoden mökkeilijäksi.
Valinnan tekivät Suomen Vapaa-ajan asukkaiden liitto ja Messukeskus, ja se julkistettiin Kevätmessuilla maaliskuussa.
Simberg tuli ensimmäistä kertaa Koiviston suvun mökille mukaan parikymmentä vuotta sitten.
– Olimme nuoria ihmisiä ja elimme kaupungissa, emme käyneet täällä usein, hän muistelee.
Mökistä tuli kuitenkin vähitellen omanlaisensa rentoutumisen paikka.
– Tänne tullessamme ostimme sipsejä ja pakastepizzaa, katsoimme leffoja tietokoneelta ja poltimme tulta takassa.
Silloin olisi ollut vaikea kuvitella, että joskus innostuisikin tarttumaan perinteisiin mökkiaskareisiin.
– Olen vähän huvittunut siitä, että nykyään mökkeilyyn liittyy meilläkin samanlaisia asioita, joita vanhemmat ovat tehneet. Tänään olen pessyt terassia ja kitkenyt kukkapenkkejä, ja nyt ajattelin että pitäisi pestä sauna!
Mökillä sisustus on värikkäämpi kuin kaupunkikodissa. Kirsikka Simberg peri etualan valaisimen isoäidiltään.
Saunan pesu tuli mieleen, kun ehdimme kierroksella saunalle, jonka Tuukka Koiviston pappa on rakentanut. Siinä on erikoinen rakenneratkaisu, löylyhuoneen seinä on alhaalta koko matkalta auki pesutilaan.
– Se toimii hyvin, täällä pystyn ottamaan kovemmat löylyt kuin muualla, Kirsikka Simberg sanoo.
Toinen onnistunut ratkaisu on pukeutumistilan läpinäkyvä katto, joka tuo valoa. Huono puoli on, että sen päällä näkyvät neulaset ja muut roskat, ja sekin pitäisi joskus puhdistaa.
Kurkistamme vajaan, josta on tarkoitus tyhjentää romut. Haaveissa siitä tulee ateljeemainen tila.
– Yksi syy täällä viihtymiseen on, että olemme hyviä keskeneräisyyden sietämisessä. Usein ihmiset ajattelevat, että kaiken pitäisi olla täydellistä, Simberg miettii.
Hän tekee nyt päätyökseen podcasteja, mutta aiemmin hän on tottunut stylistinä rakentamaan täydellisiä kuvia. Myös Tuukka Koivisto on visuaalinen suunnittelija.
Molemmat ovat yrittäjiä, mikä vaikeuttaa töistä irrottautumista kotona. Mökille tulo on heille selkeä työn ja vapaa-ajan raja.
– Täällä on helppoa viettää lasten kanssa sellaista aikaa, että kaikki viihtyvät. Lapsille on paljon tekemistä, ja itselle on ihanaa tehdä kaikkea muuta kuin töitä.
Simberg myöntää ottavansa joskus mökillä kuvia somejulkaisuja varten. Se ei kuitenkaan tunnu liikaa työltä. Tietokone sähköposteineen saa pysyä poissa, ja kännykkäkin pääosin.
– Mökillä en halua katsoa puhelinta, jos ei ole pakko. Teen sillä paljon töitä, teen esimerkiksi muistiinpanoja podcasteihin ja maksan laskuja. Joskus on huono omatunto, kun en vapaa-ajalla jaksaisi edes vastata kavereiden viesteihin.
Vaikka kaiken ei tarvitse olla täydellistä, Kirsikka Simberg miettii kyllä, miltä mökillä näyttää.
– Se ei ole minulle rasite, vaan kiva harrastus. Stailaus on mielikuvitusleikki: miten voi tuoda tietynlaisen fiiliksen, että on esimerkiksi kodikasta ja viihtyisää.
Joskus hän huomaa alkavansa suunnitella isompia muutoksia, kuten sisäkaton vaihtamista. Silloin hän saattaa sanoa itselleen, että älä nyt ajattele tätä.
– Osaamme odottaa, jos jotain ei ole aikaa tai varaa tehdä heti. Olimme monta vuotta ilman terassia, istuimme nurmikolla, eikä siinä ollut mitään vikaa. Nyt tuntuu oudolta ajatella, ettei terassia olisi.
TERASSI ON perheen lempipaikkoja, ja sieltä näkyy merelle puiden lomasta. Ulkona olo on mökillä tärkeää myös siksi, että Helsingissä perheen rivitaloasuntoon ei kuulu omaa pihaa.
– Kaupungissa kotimme tyyli on rauhallisempi. Täällä on enemmän värejä ja sattumanvaraisuutta, kirppislöytöjä ja virityksiä, Simberg kuvailee.
Mökin tyyliä hän luonnehtii yhdistelmäksi skandinaavisuutta ja maalaisromantiikkaa. Ajatuksena on ollut, että mökki saisi tuntua enemmän maalaistalolta kuin kaupunkilaiselta omakotitalolta.
Hän on tyytyväinen sijaintiin kylällä, jossa mukavat naapurit ovat lähellä.
– Täällä kaikki tuntevat kaikki, ja se tuo kivan lisän. Meille sopii tällainen mökkeily, ettei olla ihan metsässä.
Lapset tulevat aina innoissaan mökille, jossa on paljon tekemistä. Kahluuallas on hellepäivän ilo. Kuva: SSS/Santeri Iltanen
PERHE AJEKEE Helsingistä Kemiönsaareen viettämään vapaa-aikaa ympäri vuoden, talvikaudella lähinnä viikonloppuisin ja kesällä pitemmiksi ajoiksi. Heinäkuu saattaa kulua mökillä kokonaan.
Alun perin paikan Kemiönsaaresta valitsivat Tuukka Koiviston äiti ja eno 1990-luvulla:
– Sukuni on Pohjanmaalta, mutta äitini ja hänen sisaruksensa alkoivat katsoa täältä päin mökkipaikkoja. Myös tädeilläni on mökit lähiseudulla.
Koiviston lapsuudessa mökki oli vanha torppa. Salamanisku sytytti sen palamaan, kun ketään ei ollut paikalla. Naapuri aloitti sammutusta ja palokunta saapui, mutta talo ehti palaa niin pahasti, että täytyi rakentaa kokonaan uusi.
– Rakentamisessa vaihtoehtoja olisi ollut paljon, modernejakin, mutta valittiin sellainen, joka sopii vanhan kalastajakylän rakennuskantaan.
Niinpä uudesta mökistä tuli pieni puutalo, joka sopeutuu maisemassa naapureiden joukkoon. Taloon tuli kaikki mukavuudet, ja huomioon otettiin käyttö mökkinä, jossa ei olla jatkuvasti paikalla.
– Talvella peruslämpö on päällä, mutta tänne tullessa lämmitetään lisää. Rakentaessa eristettiin seinät erityisen hyvin, että lämpö pysyy, Koivisto kertoo.
Nyt pariskunta omistaa mökin yhdessä Tuukka Koiviston äidin kanssa. Eno myi heille puolikkaansa, sillä hän halusi alkaa viettää kesiä enemmän veneillen.
Meri näkyy terassille puiden lomasta. Omaa rantaa ei ole, mutta yleinen ranta on lähellä.
PIHALLA KUKOISTAVAT alkukesästä muun muassa pionit ja unikot. Tulipalossa säästyneet isot puut antavat varjoa, ja paljon uutta on istutettu. Lapsille on kuistin vierellä kahluuallas, takapihalle on tehty nuotiopaikka.
– Rakentaessa kesti kolme vuotta siinä, että saatiin kaikki hyväksyttyä. Piha meni sillä aikaa aika villiin kuntoon, Tuukka Koivisto kertoo.
Sen jälkeen oli raivaamista. Upeat kukkapenkit ovat muotoutuneet noin neljän viime vuoden kuluessa.
– Paljon on kaivettu ja pioneja siirrelty. Toiselle puolelle taloa istutimme kunnianhimoisesti kaikkea kukkapenkkiin, mutta ne aina kärähtivät. Kokeilu kuuluu puutarhaan.
Vähitellen on tullut opittua, mikä kasvi viihtyy missäkin, ja missä on liian kuumaa ja kuivaa. Tänä vuonna kävi huonosti taimille, jotka oli tarkoitettu viljelylaatikoihin. Vain neljä kesäkurpitsaa on selviytynyt.
Mökkipuutarhassa täytyy ottaa huomioon, että kasteluun tulee taukoja. Herkimpiä kesäkukkia ei kannata yrittääkään. Tontin reunoja kohti piha saa kasvaa vapaammin sitä mitä luonnostaan tulee.
– Pitää olla realisti, ja tykkäänkin rehevästä ja luonnontilaisesta, pölyttäjiäkin ajatellen, Kirsikka Simberg sanoo.
OMAA RANTAA tontilla ei ole, mutta ilman sitä on viihdytty hyvin. Uimarannalle on helppo kulkea kymmenen minuutin matka. Perhe tekee mielellään myös pieniä retkiä veneellä.
Kemiönsaaren palveluista Simberg listaa muutaman suosikin:
– Kemiön kirpparilta olen tehnyt löytöjä, ja Kinoksen vihanneskauppa on ihana kesällä. Källarvinden-ravintola Kasnäsin sataman vieressä on saaren paras.
Haastattelun aikana muistiinpanoja omaan vihkoonsa on tehnyt myös pieni Spiderman, joka näin löysi uuden leikin. Sitten on vuorossa taas täysi huomio lapsille:
– Mennäänkö keräämään nokkosia? Voidaan tehdä nokkoslettuja, Kirsikka Simberg lupaa.
