Puolustusvoimien komentaja, kenraali Timo Kivinen seurasi juhannuksena silmä kovana Venäjän tapahtumia. Hän korostaa, ettei palkkasotilasyhtiö Wagnerin lyhyeksi jäänyt kapina aiheuttanut uhkaa Suomelle, mutta Puolustusvoimien perustehtäviin kuuluu seurata tarkasti lähialueiden käänteitä.
Kivisen mukaan Venäjän kehitykseen jatkossa liittyy paljon avoimia kysymyksiä.
– Sanoisin että johtopäätösten tekeminen Venäjän sisäisestä kehityksestä länsimaiseen ajattelulogiikkaan perustuen voi johtaa pahastikin harhaan. Etenkin tässä tilanteessa, kun maa käy sotaa Ukrainassa, Kivinen sanoo STT:n haastattelussa Kaartin kasarmissa Helsingissä.
– Ennakoimattomat tapahtumat ja äkilliset käänteet ovat mahdollisia jatkossakin. Me yhdessä muiden viranomaisten kanssa seuraamme koko ajan tilannetta, ja meillä on ymmärrys siitä mitä lähialueilla tapahtuu.
Kivinen korostaa, että Ukrainan tukemisen jatkaminen on tärkeää. Sodassa on menossa herkkä vaihe, kun Ukraina on talven staattisemman vaiheen jälkeen käynnistänyt vastahyökkäyksensä miehitettyjen alueiden vapauttamiseksi.
– Kyllä tämä kesätaistelukausi tulee olemaan merkittävä sen kannalta, missä tämän sodan kokonaistilanne vuoden loppupuolella on.
Ampumatarvikkeita ja ilmapuolustusta Ukrainaan
Kivinen muistuttaa, että väestönsä ja kansantaloutensa kokoon nähden Suomi on jo tukenut Ukrainaa erittäin tuntuvasti niin puolustusmateriaaleilla, koulutuksella kuin siviilipuolen tuellakin.
Suomen asema sotilasliitto Naton ulkopuolella asetti tuelle tietyt reunaehdot hyökkäyssodan ensimmäisen vuoden aikana, mutta huhtikuussa toteutunut Nato-jäsenyys muutti tilannetta hieman.
– Jäsenyys mahdollistaa meidän sotilaallisesta näkökulmastamme tuen tarkastelun eri tavalla kuin aikaisemmassa vaiheessa, Kivinen sanoo, mutta muistuttaa samaan hengenvetoon Suomen olevan etulinjamaa.
– Naton jäsenvaltionakin meillä on, Natonkin näkökulmasta, aina oltava valmius puolustaa Suomea osana liittokuntaa täällä pohjoisessa. Se ei poistu mihinkään. Ukrainan tukeminen lähtee tietysti aina siitä, ettemme vaaranna sitä päätehtävää.
Hänen mukaansa Ukrainan tukitarpeet ovat vaihdelleet hieman sodan edetessä, mutta tietyt perusasiat ovat pysyneet ennallaan.
– Ampumatarvikkeet ja ilmapuolustus. Ne ovat ne isot perusasiat, jotka siellä ovat koko ajan heidän tarpeidensa kärjessä, Kivinen kertoo.
– Teemme Puolustusvoimissa kaikkemme sen eteen, että kykenemme vastaamaan Ukrainan tukitarpeisiin ja esittämään tukipaketteja poliittiseen päätöksentekoon.
Joukkojen lähettäminen ulkomaille onnistuu
Puolustusvoimissa jäsenyys on näkynyt muun muassa kansallisen puolustussuunnitelman yhteensovittamisena Naton varautumissuunnitelman kanssa sekä henkilöstön lisäämisellä Naton sotilasrakenteisiin.
Suomalaisia oli Naton rakenteissa jo kumppanuusvaiheessa, ja henkilöstöä alettiin lisätä viime vuonna tarkkailijajäseneksi pääsyn jälkeen. Nyt henkilöstöä lisätään jälleen.
– Ja jälleen kerran sellaisella aikataululla, joka on meille järkevä. Sinne menee eri henkilöstöryhmissä noin 100 henkeä, ja tämä tapahtuu karkeasti tämän vuosikymmenen aikana.
Puolustusvoimat vie myös eteenpäin Suomen valmiutta osallistua kaikkiin Naton rauhanajan toimintoihin, siltä osin kuin katsotaan, että valmiutta ei vielä ole.
– Mutta aika moneen rauhanajan toimintaan meillä on valmiudet niillä peruslähtökohdilla kuin tähänkin saakka. Jos sitten ajatellaan että suomalaisia joukkoja päätetään lähettää Naton toimintaan rajojen ulkopuolella, niin kyllä se onnistuu, kunhan on oikeanlainen valmisteluaika, Kivinen lupaa.
Kivinen korostaa, että mikään Naton takia tehtävä muutos Puolustusvoimissa ei tapahdu äkillisesti, vaan vaiheittain, järkevällä aikataululla.
Viides artikla tuo muutoksia
Nato-jäsenyys oli Suomelle suuri muutos vuosikymmenien sotilaallisen liittoutumattomuuden jälkeen.
Naton perussopimuksen artikla 3 velvoittaa jäseniä ylläpitämään ja kehittämään omaa puolustuskykyään, ja tämä on Kivisen mukaan Suomella jo ennestään kunnossa, muun muassa kylmän sodan jälkeen tehtyjen päätösten ansiosta.
Artikla 5:n velvoite tarvittaessa tukea liittolaismaita Suomen rajojen ulkopuolella sen sijaan on uusi asia sekä Puolustusvoimille että koko suomalaiselle yhteiskunnalle.
– Se tulee tietysti aiheuttamaan erilaisia muutoksia Puolustusvoimiin, mutta ne tapahtuvat asteittain pidemmällä aikavälillä, Kivinen toteaa.
– Perinteisesti on ajateltu, että artikla 5 tuo suojan, että muut tulevat tukemaan meitä kun tarve on, ja näinhän se on. Mutta meillä on myös velvoite tukea muita, jos tarve on. Se on väestönkin hyvä tiedostaa.
Puolustusvoimille henkinen muutos ei tässä suhteessa ole Kivisen mukaan valtava, koska suomalaiset ovat viime vuosina jo toimineet laajasti nykyisten liittolaismaiden kanssa esimerkiksi kriisinhallintaoperaatioissa ja harjoitustoiminnassa.
Valmiuden testaaminen haastavaa nykylailla
Suomi eroaa asevelvollisuuksineen ja reserviläisjärjestelmineen tyypillisestä Nato-maasta. Suomen järjestelmää ei ole suunniteltu osallistumiseen huomattavalla joukolla Suomen rajojen ulkopuolella nopeisiin operaatioihin, mikä voisi Natossa tulla tarpeeseen.
Pitäisikö Suomessa sitten testata valmiutta kutsumalla erittäin suuri, vaikkapa divisioonan kokoinen joukko kertausharjoituksiin suhteellisen lyhyellä varoitusajalla?
Kivinen huomauttaa, että nykyisessä lainsäädännössä kutsut kertausharjoituksiin on lähetettävä reserviläisille kolme kuukautta ennen harjoitusta, ellei ”Suomen turvallisuusympäristössä ilmenevä välttämätön tarve” edellytä määräajasta poikkeamista.
– Nykylainsäädännön pohjalta tällaisia massiivisia yllätyksenomaisia kertausharjoituksia ei voida toteuttaa, Kivinen toteaa.
Lainsäädäntöön Nato-jäsenyyden takia kohdistuvien tarkennustarpeiden osalta tarkastelu on käynnissä. Kertausharjoituksia koskevan lainsäädännön muuttaminen ei ole akuuteimpia kysymyksiä. Edelle menevät esimerkiksi aluevalvontalakiin liittyvät asiat.
Tavoitteiden asettaminen käynnissä
Nato asettaa Suomelle jäsenenä myös suorituskykytavoitteita, jotka eivät kuitenkaan ole julkisia. Tarkkailijajäsenaikana Suomelle määriteltiin väliaikaiset suorituskykytavoitteet, ja pysyvämmät tavoitteet asetetaan tänä vuonna käynnistyneellä Naton puolustussuunnitteluprosessin (NDPP) uusimmalla kierroksella.
Kivisen mukaan Puolustusvoimat tuo prosessin aikana esille Suomen kansallisen puolustuksen lähtökohdat.
– Siellä käydään tietysti keskustelua myös tarpeen mukaan muiden liittolaismaiden kanssa mahdollisista yhteistyöalueista, mitä suorituskyvyn kehittämiseen liittyy, Kivinen kertoo.
Kivinen lupaa Suomen suhtautuvan vakavasti kaikkiin sitoumuksiin. Osa suorituskykytavoitteista on välittömämpiä ja osa pidemmän aikavälin tavoitteita.
– Niillä tulee olemaan vaikutuksensa Puolustusvoimiin, meidän toimintaamme ja kriisiajan joukkojen rakenteisiin, ja tietysti sitten ihan henkilöstötarpeisiin.
Aseteollisuuden kapasiteetti kasvussa
Suomen puolustuskyvylle on Puolustusvoimien näkökulmasta tärkeää myös, että Suomessa on kansallista puolustusteollisuutta. Kivinen korostaa sen merkitystä huoltovarmuuden kannalta – logistiikan näkökulmasta Suomi on käytännössä saari.
Keski-Euroopan maissa puolustustarvikkeita ei myöskään suunnitella pohjoisten olojen varalle.
– Olemme sanoneet teollisuudelle, että tärkeintä on kehittää näihin pohjoisiin oloihin soveltuvia kalustoja ja järjestelmiä, jotka pystyvät operoimaan hyvinkin poikkeavissa ja erilaisissa, nopeasti muuttuvissa sääolosuhteissa, Kivinen kertoo.
Puolustusteollisuuden kapasiteetissa on nostamisen varaa koko läntisessä maailmassa. Tilauskirjat ovat kaikkialla täynnä Ukrainan sodan aiheuttaman kysyntäpiikin takia.
– Tilauskirjat ovat täynnä ja kapasiteetti on rajoittunut, siinä on tietysti taustalla se mitä länsimaissa ja Euroopassa tehtiin kylmän sodan päättymisen jälkeen. Kun puolustusmenoja laskettiin ja asevoimien kokoa supistettiin, tietysti teollisuuden kapasiteetti skaalautui sen mukaiseksi. Nyt sitten kun on tarve sitä kapasiteettiä lisätä, ei se nopeasti käy.
Kivinen kiittelee suomalaista puolustusteollisuutta siitä, että toimintaa on tehostettu siinä määrin kuin se on tällä aikajänteellä ollut mahdollista.
Hän toteaa Ukrainan sodan opettaneen monille Euroopassa, että korkean intensiteetin sodat eivät välttämättä ole nykyaikanakaan lyhytaikaisia.
– Venäjän laaja hyökkäys on kohta kestänyt puolitoista vuotta. Se on yleinen muistutus länsimaille, että maailma ei välttämättä ole niin auvoinen kuin ehkä oli kuviteltu muutaman vuosikymmenen ajan. Jatkossakaan turvallisuusnäkymä ei ole sellainen, että olisi varaa hengähtää puolustusasioissa, mihin tahansa asetelmaan tämä sota sitten päättyykään.
Anssi Rulamo
