Vuodenvaihteessa toteutuneella sote-uudistuksella oli yllättäviä sivuvaikutuksia: seurakunnat saavat lisää verotuloja. Salkkari avasi ilmiötä ja sen seurauksia viime keskiviikkona laajassa jutussa (SSS 7.6.).
Kärjistäen tilanteen voi tiivistää näin: kirkko uhkasi saada vahingossa liikaa veronmaksajien rahaa, mutta ministeriö kehotti palauttamaan ne kansalle. Suurin osa seurakunnista ei totellut.
Toki tässä yhteydessä puhutaan melko pienistä summista. Esimerkiksi Salon seurakunnan kohdalla sote-muutosten aiheuttama hyöty olisi ollut noin 750 000 euroa. Suurin osa tästä ei kuitenkaan kilahda seurakunnan kassaan, sillä Salossa päätettiin laskea kirkollisveroa suurin piirtein sen verran, että kertymä kasvaa vain 200 000 eurolla.
Salon seudulla hyveellisiksi seurakunniksi osoittautuivat Salon lisäksi Paimio ja Sauvo. Kemiönsaarella ja Somerolla veroprosenttiin ei kajottu ja sen seurauksena kirkoissa voidaan nauttia hitusen runsaammista verotuloista.
Kirkollisveron sote-säteilyvaikutus kertoo kahdesta ilmiöstä. Ensinnäkin massiivinen sote-uudistus on ollut niin suuri ja monitahoinen muutos, että sen kaikkia vaikutuksia on hyvin vaikea ymmärtää, saati ennustaa.
Ilmeisesti vaikutus kirkollisveroon tuli aikanaan sote-valmistelijoille jokseenkin yllätyksenä. Seurakunnissakaan ei osata tarkkaan selittää ilmiötä.
Verotulojen kasvu liittyy siihen, että sote-uudistuksen verotuksen määrittämisen laskukaavaa muutettiin. Aiemmin valtion verotuksen ja toisaalta kunta- ja kirkollisverotuksen laskukaavat ovat hieman eronneet toisistaan. Myös vähennysten laskemistapa muuttui. Tästä seurasi, että henkilökohtainen kirkollisvero lasketaan isommasta tulosta kuin aiemmin.
Sote-uudistuksen suuria lupauksia kuitenkin oli, että kenenkään kokonaisverotus ei nouse. Tällöin olisi luonnollista, että kirkollisveron nousu kompensoitaisiin veroprosentin laskulla. Muuten verotus käytännössä kiristyy. Tosin vaikutus on kirkollisverossa alle prosenttiyksikön luokkaa.
Toiseksi, seurakuntien haluttomuus laskea verojaan kertoo ahdingosta, jonka kanssa kirkko on paininut vuosikausien ajan. Seurakuntien jäsenpohja vähenee toisesta päästä ja ikääntyy toisesta. Se koettelee rakenteita.
Monessa seurakunnassa veroprosentin säilyttämistä perustellaankin sillä, että veroon kohdistuu joka tapauksessa korotuspaineita.
Seurakunnat kulkevat samalla rakennemuutoksen tiellä kuin muukin yhteiskunta. Sehän oli koko sote-uudistuksen juurisyy. Väki keskittyy asutuskeskuksiin, mutta vanhastaan palvelut ovat hajallaan.
Hyvinvointialueet joutuvat miettimään terveysasemien sulkemista, ja seurakunnissa pähkäillään kiinteistöjen myymistä. Tästä on keskusteltu myös Salossa. Tiloista luopuminen herättää vastustusta, koska rakennuksen mukana pelätään lähtevän myös palvelut. Pelko on aiheellinen, mutta yhtälö on tätä monimutkaisempi. Jos seurakunta pitää kiinni seinistään, sillä ei ehkä ole varaa pitää kiinni palveluistaan.
