Kutsumusammatiksikin sitä voisi kutsua, toteaa Olivia Haapanen uravalinnastaan. Maaliskuussa Salon seudun ammattiopistosta valmistunut perustason ensihoitaja, 18-vuotias Haapanen tiesi heti peruskoulun päätyttyä lähtevänsä hoitoalalle.
– Ensihoitajan koulutus on aina ollut minulle selvä suunta, Haapanen kertoo.
Lukiotakin Haapanen harkitsi, muttei kokenut sitä omaksi vaihtoehdokseen.
– Vaikka pärjäsin hyvin koulussa, en ollut oikein lukijatyyppiä. Halusin lähteä suoraan sitä kohti, mikä kiinnosti eniten.
Ensihoidossa Haapasta kiehtoo ennen kaikkea työn monipuolisuus. Yhtäkään samanlaista päivää ei tule vastaan.
– Hektistä ja rauhallisempaa työtahtia ei oikein koskaan pystytä ennakoimaan. Tavallaan siinä se viehätys onkin: mielenkiinto pysyy yllä työn yllätyksellisyyden vuoksi.
Haapanen oli viime vuonna työssäoppimassa ambulanssissa. Tuolloin hän opetteli työn sisältöä ja seurasi tapahtumia vierestä.
– Ne kuusi viikkoa olivat raskaita, mutta todella opettavaisia. Kaikki mitä näin ja koin vahvistivat, että tänne haluan töihin jonakin päivänä.
Toive toteutui. Haapanen sai tälle vuodelle kesätyön ambulanssista.
– Nyt roolini on aika erilainen kuin harjoittelussa, sillä minut on laskettu täyteen henkilöstövahvuuteen. Se jännitti ensin, mutta nopeasti pääsin kiinni hommiin.
Ensihoidon ainut päivittäin toistuva tapahtumaketju on aamun aloitus ja päivän lopetus.
– Kirjaudun koneelle ensimmäiseksi aamulla ja tarkistan työparini kanssa yksikön. Kaikkien tavaroiden ja välineiden pitää olla kunnossa nopeaa lähtöä varten. Suoritamme joka viikko ohjelmaa, jonka mukaan siivoamme esimerkiksi asemapaikkaa ja teemme muita säännöllisiä huoltotöitä. Päivien aikana etenemme tehtävien mukaan ja syömme sitten, kun on aikaa.
Päivän päätteeksi ambulanssi pestään ja katsotaan välineet seuraavalle työvuorolle kuntoon.
– Auton pitää olla siisti, jotta seuraavien on stressittömämpää aloittaa työpäivä.
Työ ambulanssissa on sekä fyysisesti että henkisesti raskasta. Haapanen tekee kolmivuorotyötä.
– Vuoromme kestävät aina 24 tuntia. Ne vaativat veronsa, mutta työpäivät menevät tosi nopeasti ja vapaatakin on pidemmissä putkissa.
Haapanen ei osaa nimetä tilannetta, jonka näkeminen töissä saattaisi säikäyttää hänet. Kuolemaan johtaneita tapauksia tuli hänelle vastaan jo työharjoittelussa.
– Olen kohdannut sitä aika luonnollisissa tilanteissa. Kuoleman näkeminen ja kohtaaminen kuuluu tämän työn sisältöön.
Hän kokee työympäristönsä turvalliseksi etenkin tiimityön ansiosta.
– Työparilta saa onneksi aina tarvittaessa apua. Emme ole missään tilanteissa yksin ja pystymme keskustelemaan asioista jälkeenpäin.
Salon seudun ammattikoulussa Haapaselle opintojen positiivisin puoli oli joustavuus. Hän pelaa FC Halikossa futsalia ja viime kausi oli jo kolmas naisten Futsal-liigassa.
Aktiivinen harjoittelurytmi on vaatinut toisinaan joustoa koululta.
– Opiskeluun liittyvät asiat oli helppo järjestellä ja sumplia opettajien kanssa. Teimme paljon asioita konkretian kautta ja se sopi minulle todella hyvin.
Työharjoitteluidenkin aikana Haapanen pääsi pelireissuille, mutta se vaati järjestelyjä.
– Pystyimme aina tarvittaessa sopimaan vuoronvaihdoista, jotta pääsin pelaamaan. Välillä työharjoittelun yhdistäminen treeniin oli toki silti raskasta.
Nyt kun kausi on ohi, Haapanen urheilee nelisen kertaa viikossa.
– Kauden aikana meillä on 3–4 pallollista treeniä viikossa. Fysiikkavalmennuksen päälle tulee myös omatoimista harjoittelua.
Futsalin suhteen Haapasella ei ole selkeitä tavoitteita.
– Haluan koko ajan kehittyä siinä ja katsoa, mihin rahkeet riittävät. Maajoukkueeseen tähtäämistä olen joskus pohtinut, mutta haluan pitää kaikki ovet avoimina.
Urasuunnitelmat ovat Haapaselle sen sijaan selkeitä.
– Haluan ehdottomasti jatko-opiskelemaan. Pidän nyt kuitenkin yhden välivuoden, jotta saan selkeyden tarkasta hakukohteestani.
Haapanen on kiinnostunut opiskelemaan ammattikorkeakoulussa hoitotason ensihoitajaksi, mutta hänellä on muitakin mielenkiinnon kohteita.
– Hoitoalalla varmastikin pysyn, mutta minua on aina kiinnostanut kätilön työ. Näistä kahdesta vaihtoehdosta pitäisi välivuoden aikana valita.
Tänä syksynä Haapanen jatkaisi mieluiten ambulanssissa töitä. Vaikkei se onnistuisi, hän on luottavaisin mielin työllistymisestään.
– Olin kotihoidossa ensimmäisenä opiskelukesänä töissä ja toisen kesän asumispalveluyksikössä. Hoitoalan tilanne on tällä hetkellä sellainen, että töitä löytyy varmasti.
