Viime vuosina pääkaupunkiseudulla ja Tampereella rakennettiin valtaosin pieniä vuokra-asuntoja – joillain uusilla alueilla asukasrakenteessa on jo nyt merkkejä segregaation uhasta, sanoo tutkija

0
Pääkaupunkiseudulla ja Tampereella rakennettiin viime vuosina ennätysmäärin asuntoja, jotka ovat valtaosin pieniä vuokrayksiöitä ja -kaksioita. Kuvituskuva. LEHTIKUVA / Vesa Moilanen
Pääkaupunkiseudulla ja Tampereella rakennettiin viime vuosina ennätysmäärin asuntoja, jotka ovat valtaosin pieniä vuokrayksiöitä ja -kaksioita. Kuvituskuva. LEHTIKUVA / Vesa Moilanen

Pääkaupunkiseudulla ja Tampereella rakennettiin viime vuosina ennätysmäärin asuntoja, jotka ovat valtaosin pieniä vuokrayksiöitä ja -kaksioita. Asia ilmenee kaupunkimaantieteen professorin Mari Vaattovaaran ja väestöasiantuntija Pekka Vuoren asuntorakentamisen muutoksia pääkaupunkiseudulla ja Tampereella vuosina 2015–2021 käsittelevästä tutkimuksesta.

Pienasunnoista suurin osa on päätynyt vuokralle. Tutkimuksen mukaan omistusasuminen on jäänyt marginaaliseksi asumismuodoksi monilla uusilla asuinalueilla Helsinkiä lukuun ottamatta.

Helsingissä vuosina 2015–2021 valmistuneissa yksiöissä omistaja asui yhdeksässä prosentissa asunnoista, Espoossa ja Vantaalla kuudessa prosentissa ja Tampereella vain vajaassa neljässä prosentissa.

Väestöasiantuntija Vuoren mukaan monista pääkaupunkiseudun uusista alueista etenkin Vantaalla ja Espoossa on tullut erittäin vuokra-asuntovaltaisia ja perheasuntoja on rakennettu hyvin vähän.

– Asukasrakenteessa on jo nyt merkkejä segregaation uhasta, sanoo Vuori.

Segregaatiolla tarkoitetaan asuinalueiden väestörakenteen eriytymistä.

Matala tulotaso voi vaikuttaa alueen kehitykseen

Koska asuntotuotannon rakenne on ollut niin pienasuntovaltainen, on kaupunkeihin syntynyt kokonaisia suuriakin asuntoalueita, joiden asuntorakenne on yksipuolinen, tutkimuksessa todetaan. Pienissä asunnoissa asuvat ovat usein pienituloisia ja asukkaat vaihtuvat usein.

Tutkijoiden mukaan yksipuolisuudessa on olemassa riski, että alueen matala tulotaso vaikuttaa laajemminkin esimerkiksi alueen palvelutasoon, maineeseen ja tulevaan kehitykseen.

Espoossa ja etenkin Vantaalla pienituloisimpien asuntokuntien osuus on kasvanut ja suurituloisimpien vähentynyt, kun taas Helsingissä on käynyt päinvastoin.

Vaattovaara ja Vuori ovat julkaisseet vastaavanlaisen tutkimuksen myös vuonna 2002. Tuolloin Helsinki rakensi muita kaupunkeja yksipuolisempaa asuntokantaa, mutta muutti myöhemmin asuntopolitiikkaansa.

Vuosina 2015–2021 Helsingissä on rakennettu hyvin erityyppisille alueille. Osa uudesta asuntotuotannosta on sijoittunut kantakaupungin reunoille merenrantaan, ja näillä alueilla tulotaso nousee lähes samalle tasolle kuin naapurialueilla, jotka ovat kaupungin hyvätuloisimpia

Asunnot eivät päädy tavallisille ostajille

Tutkijoiden mielestä näyttää huolestuttavalta, että Espoo ja Vantaa rakentavat etäälle keskustasta paljon pieniä vuokra-asuntoja.

– Väestöpohja on muodostunut näillä alueilla vinoksi jo heti uutuuttaan. Alueille on valikoitunut pienempituloisia ja maahanmuuttajia selvästi kaupunkien muita alueita enemmän.

Vaattovaaran ja Vuoren mielestä näyttää myös siltä, että nuorille asunnon omistaminen on muuttumassa pääkaupunkiseudulla yhä vaikeammaksi heidän toiveistaan riippumatta. Asuntojen kokoa on pienennetty, jotta ne olisivat edullisempia, mutta asunnot eivät ole päätyneet tavallisille asunnon ostajille.

– Jos sijoitustoiminta heikentää asumisen laatua ja asuinalueiden vetovoimaa, myös siihen on puututtava, tutkijat linjaavat.

Emmi Tilvis