Syntyvyyden lasku jatkuu Suomessa.
Tilastokeskus julkisti tällä viikolla alkuvuoden ennakkotilaston, jonka mukaan tammi–kesäkuussa syntyi hieman yli 21 000 lasta.
Syntyneitä oli hieman yli tuhat vähemmän kuin vuotta aiemmin samaan aikaan. Samalla syntyvyys oli alhaisempaa kuin kertaakaan aiemmin mittaushistorian aikana. Tilasto ulottuu vuoteen 1900 asti.
Syntyvyyden laskiessa Suomen väestökehitys nojaa yhä enemmän maahanmuuttoon. Sama kehitys on ollut vallalla jo pitkään myös paikallistasolla Salossa.
Ulkomailta muutti Suomeen tammi–kesäkuun aikana reilut 28 000 henkeä ja Suomesta ulkomaille vajaat 5 600 henkeä. Maahanmuuttoja oli enemmän ja maastamuuttoja vähemmän kuin edellisvuonna.
Suurimmat kansalaisuusryhmät maahanmuuttajissa olivat alkuvuonna Ukraina, Suomi, Venäjä, Filippiinit ja Intia.
Alenevan lapsiluvun taustalta löytyy monenlaisia syitä.
Esimerkiksi puolison puute, heikko työllisyys ja taloudellinen epävarmuus saavat suomalaisia lykkäämään vauvahaaveitaan.
Tahaton lapsettomuus on monella tavalla murheellista. Olisi tärkeää, että yhteiskunta pystyisi tukemaan ihmisiä lapsihaaveissa. Entistä lapsimyönteisempi ja kannustavampi ilmapiiri loisivat uskoa siihen, että asiat järjestyvät.
Elämäntilanteet vaihtelevat, perheet ovat moninaisia, eikä kenenkään pitäisi joutua pohtimaan perheen perustamisen ”täydellistä hetkeä”.
Syntyvyyden laskussa on kyse myös siitä, että yhä useampi valitsee lapsettomuuden.
Tämänkin päätöksen taustalta löytyy monenlaisia syitä. Kyseessä voi olla esimerkiksi elämäntapaan liittyvä valinta tai eettinen ympäristökysymyksiin nivoutuva kannanotto, mutta yhtä lailla myös mielikuviin pohjautuva päätös.
Kun lapsiperhe-elämä näyttäytyy liian raskaana ja epähoukuttelevana, voidaan pohtia keskustelukulttuuria. Millaisia asioita lapsiperheiden arjesta nousee yksityisiin ja yhteiskunnallisiin keskusteluihin? Jyräävätkö ongelmat kaiken sen hyvän, jota lapset tuovat mukanaan?
