Halvat lannoitekulut ja kyky sitoa typpeä – Kuusjokelainen maanviljelijä kylvi ensimmäistä kertaa hernettä

0
Miikka Martti valitsi viljelykiertoon pelloilleen herneen, joka sitoo typpeä ja vähentää lannoituksen tarvetta. Kuva: SSS/Kirsi-Maarit Venetpalo

Halvemmat lannoitekulut, viljelykierto ja hinta ovat kannustaneet kuusjokelaista Miikka Marttia kylvämään tänä keväänä ensimmäistä kertaa hernettä. Viidentoista hehtaarin alalla kasvava ruokaherne kukkii parhaillaan, ja ohuita palkojakin on ehtinyt jo muodostua.

– Laskin herneen lannoitekuluja, jotka olivat 3–4 kertaa pienemmät kuin viljojen lannoitekulut.

Hän sanoo valinneensa ruokaherneen, sillä siitä saa paremman hinnan kuin rehuherneestä.

Lisäksi maaperään typpeä sitova herne on oiva valinta viljelykierrossa. Kun Martti kylvää sadonkorjuun jälkeen samalle peltolohkolle syysviljan, typpilannoitusta ei välttämättä tarvita loppukesästä.

Typpeä sitovat herneen juurinystyröissä olevat typensitojabakteerit. Kuva: SSS/Kirsi-Maarit Venetpalo

Moni muu salolaisviljelijä on toiminut Martin tavoin. Herneen viljelypinta-ala on kasvanut Salossa noin nelinkertaiseksi kymmenen vuoden kuluessa.

Salon maaseutupalveluista kerrotaan, että ruoka- ja rehuherneen viljelyala on kuluvana vuonna jo 1 274 hehtaaria. Viime vuonna pinta-ala oli lähes 1 100 hehtaaria.

Herneen suosio viljelykasvina on ampaissut koko maassa historiansa korkeimpiin lukemiin. Hernettä viljellään Suomen pelloilla tänä kesänä enemmän kuin koskaan aiemmin, lähes 44 000 hehtaarilla.

Herneen viljelyala Suomessa on kasvanut kaikkien aikojen suurimmaksi. Pinta-ala on lähes 44 000 hehtaaria. Kuva: SSS/Kirsi-Maarit Venetpalo

Salon maaseutuasiamies Janita Häggman muistuttaa, että ruoka- ja rehuherneen lisäksi Salossa viljellään noin 230 hehtaarilla tarhahernettä, joka menee kuluttajamyyntiin sellaisenaan. Tätä ei kuitenkaan ole tilastoitu Luonnonvarakeskuksen (Luken) kuntakohtaisiin tilastoihin, joissa näkyy selkeä kasvu kymmenen vuoden ajalla.

Vielä vuosina 2013 ja 2014 herneen viljelypinta-alat olivat Salossa 258 ja 325 hehtaaria, kun nyt mennään jo reilusti yli tuhannen hehtaarin.

Herneestä suurin osa on rehuhernettä niin koko maassa kuin Salossakin. Lisäksi pinta-alakasvu tulee pääasiassa rehuherneestä.

Luken tutkimusprofessori Jarkko Niemi sanoo, että palkokasvien viljelyn ovat aloittaneet etenkin sellaiset tilat, jotka ovat keskimääräistä suurempia, yrittäjämäisempiä ja valmiita ottamaan riskejä sekä kokeilemaan uutta.

Hänen mukaansa herneen riittävän korkea hinta on keskeinen kannustin viljelyyn.

– Kannattavuus on ollut pullonkaula.

Viime vuosina rehuherneellä on ollut kysyntää.

– Palkokasvien tuotanto myyntiin on lisääntynyt viime vuosina ja valkuaisomavaraisuuden kannalta on tärkeää, että herneelle ja muille palkokasveille saadaan riittävästi tuotantovolyymia ja toimivat markkinakanavat.

Halvemmat lannoitekulut ja typensidontakyky ovat lisänneet herneen suosiota viime vuosina. Kuva: SSS/Kirsi-Maarit Venetpalo

Kotimaisella rehuherneellä voidaan korvata tuontivalkuaista täydennysrehuissa, joissa halutaan välttää geenimuunneltua soijaa. Tätä tulee lähinnä Pohjois-Amerikasta.

– Täydennysrehussa valkuaisen kotimaisuusaste on vain hieman yli neljännes, 27 prosenttia, Niemi sanoo.

Tuontisoijaa sekä -rypsiä ja -rapsia pyritään nyt korvaamaan herneellä. Niemi sanoo, että toinen valkuaislähde on härkäpapu. Sen viljely ei kuitenkaan ole houkutellut.

Luken ennakkotilastojen mukaan härkäpavun viljelypinta-ala on vähentynyt viime vuodesta reippaasti, 19 prosenttia. Kokonaispinta-ala on 9 200 hehtaaria.

Pitkät kuumat kesät eivät sovi härkäpavulle

Härkäpavun alamäen syynä on ProAgrian asiantuntijan Jarmo Pirhosen mukaan heikko sato.

– Pitkät kuumat jaksot eivät sovi härkäpavulle, hän selittää.

Härkäpapu ei pidä myöskään liiasta vedestä.

Sen sijaan herne pärjää paremmin. Tämän on huomannut myös Miikka Martti, joka kylvi herneen huhtikuun lopulla.

Tämän jälkeen sääolot ovat vaihdelleet viileän sateisesta loppukevään ja alkukesän halloihin. Kesäkuussa oli kuivaa ja hellettä, mutta herne voi hyvin.

– Herne on helppo viljellä, hän sanoo.

Rikkakasvit on täytynyt torjua, minkä lisäksi herneitä on pidettävä silmällä hernekääriäisen vuoksi. Perhonen munii kukkiin, ja toukat syövät herneitä.

Hernesatoa verottavia hyönteisiä Martti ei ole havainnut. Sen sijaan pienet hirvieläimet vasoineen ovat käyneet syömässä hernekasvustoja.

Ennen herneenviljelyn aloittamista Martti viljeli härkäpapua kymmenen vuotta tauotta. Härkäpavusta hän on nyt luopunut.

– Petyin satoon, hän selittää.