Uimari Veera Kivirinnan tilanne on ollut laajalti esillä valtakunnallisissa tiedotusvälineissä. MTV:n Tulosruudussa asiaa käsiteltiin maaliskuussa. Ylen ”urheiluruutukynnys” ylittyi viime sunnuntaina, ja keväistä Sportliv-minidokumenttia lämmitettiin myös nettisivuilla.
Kivirinnan kokema uupumus ainakin osin rahahuolien takia on jälleen yksi harmillinen kertomus suomalaisen yksilöurheilijan hankaluuksista. Moni on riippuvainen apurahoista, joita on jaettavaksi vähän.
EM-kilpailuissa viidenneksi sijoittuneen atleetin on pakko tehdä töitä pystyäkseen keskittymään täysillä urheiluun. Ja kun töitä pitää paiskia, ei pysty keskittymään täysillä urheiluun tai ainakaan lepoon ja palautumiseen.
Maikkarin ja Ylen juttujen välissä vierähti muutama kuukausi. Sillä aikavälillä uusia apurahapäätöksiä ei tehty.
Tukiasioista viime kädessä vastaava Olympiakomitean huippu-urheiluyksikkö on tällä hetkellä helppo sylkykuppi. Siihen liittyviä positiivisia otsikoita nähdään harvoin, runsas vuosi sitten kohun jälkeen eronneen Mika Lehtimäen tapauksen jälkeen vielä harvemmin.
Maikkarin ja Ylen juttujen ongelma on, ettei Olympiakomitean kantaa asiaan ole kysytty. Journalistin ohjeen mukaan erittäin kielteiseen julkisuuteen asetettavan kritiikin kohteelle tulee varata tilaisuus esittää oma näkemyksensä jo samassa yhteydessä.
On toki perusteltua ajatella, ettei tässä tapauksessa ole kyse erittäin kielteisestä julkisuudesta. Kivirinnan kritiikille on ehdottomasti myös perusteensa. Tässä tilanteessa ajattelee silti väkisinkin myös toisen osapuolen asemaa.
Olympiakomitean kriteerit apurahaan ovat ensisijaisesti olympialajeihin liittyviä. Pykälä löytyy tosin myös siitä, että ei-olympialajin MM-mitaliehdokas saattaa olla oikeutettu taloudelliseen tukeen.
Nuoren urheilijan apurahaiän ylittänyt Kivirinta vetoaa osin siihen, että hän onnistui tekemään olympialaisten B-tulosrajan sadan metrin rintauinnissa. Perustelu ei ole vedenkestävä. Kivirinnan ennätysaika olisi riittänyt Fukuokassa MM-sijaan 27. Päämatkallakin EM-kisojen viidennestä sijasta on vielä matkaa MM-mitaliin.
Yksi Kivirinnan argumentti on se, että 50 metrin matkatkin olisivat tulossa olympialaisiin jollain aikavälillä. Näin saattaa tapahtua, mutta päätöksiä ei ole vielä tehty. Jos jossain urheilumuodossa, niin juuri uinnissa tämä muihin arvokisoihin verrattuna vajaakin kisaohjelma tuntuu olympialaisissa pursuavan yli altaiden.
Olympialaisten rakennekin voi muuttua tulevaisuudessa, mikäli siirrytään esimerkiksi monenlaisiin versioihin sekajoukkuekilpailuista. Siinäkään tilanteessa ei käy kateeksi Olympiakomiteaa, jonka pitää arvottaa urheilijoita. Riittääkö urheilijan kisoihin valitsemiseen mahdollisuus kahdeksan parhaan joukkoon sijoittumiseen yhdeksän joukkueen kilpailussa?
Jos spekulaatioiden linjalle lähdetään 50 metrin uintimatkoilla, pitää ne ulottaa pidemmällekin. Olympialaisten näytöslajeina on aikanaan koettu esimerkiksi keilailu ja amerikkalainen jalkapallo. Molemmissa suomalaiset kuuluvat vähintään Euroopan huipulle.
Olympiastatusta ovat toivoneet myös muiden muassa salibandy ja muodostelmaluistelu. Ai että millaisen menestyssammon nämä muodostaisivat! Ja kun ylitienaaminen ei olisi este apurahan saamiselle, pitäisi toki jokaista olympiajoukkueen jäsentä tukea naisjääkiekkoilijoiden tavoin. Sekä miesten että naisten salibandyjoukkueeseen kuuluu vähintään 20 pelaajaa, muodostelmaluistelussa jäällä on kerrallaan vähintään 12 taituria.
Veera Kivirinnan asema on sellainen, että se säälittänee monia. Minulla käy hieman sääliksi Olympiakomiteaa.
