Sunnuntaina Kiikala-päiville saapuessa vastaan tulee ensimmäisenä täyteen pakattu parkkialue. Tapahtuma on kerännyt kiikalalaisten lisäksi mittavat määrät ulkopaikkakuntalaisia.
Auton luota etäältä kuuluu kukon kiekumista, mutta matka jatkuu äänestä vastakkaiseen suuntaan, kohti Kiikalan kotiseutumuseota. Siellä on puolenpäivän aikaan jo letkeä juhlatunnelma, ja hyvä sää on houkutellut paikalle niin lapsiperheitä kuin ikäihmisiäkin.
Aukion erilaisissa kojuissa on tarjolla puuhaa, ruokaa ja käsitöitä. Eräässä kojussa on viltti ja ongenvetoa. Sen vieressä nurmella istuu Janne Salmivuori. Hän seuraa kahden lapsensa harjoittelua puujaloilla. Itse hän kertoo olevansa kokenut konkari puujalkakävelyssä.
Salmivuorelle sunnuntai oli ensimmäinen kerta Kiikala-päivillä. Hän on jo monetta viikkoa lomalla, jota on vietetty sukulaisten kesämökeillä Johanneslundissa. Sieltä perhe oli sukulaisten kutsumana tullut viettämään Kiikala-päivää. Salmivuori kertoo nauttineensa tapahtumasta suuresti, ja erityisesti hänen mieleensä olivat hyvä ruoka ja lapsille suunnatut perinnepelit.
– Kun on ikää tullut lisää, niin entistä enemmän on silmää miellyttänyt nämä mukavat maalaismaisemat. Lapset arvostavat ehkä enemmän puujalkoja ja lättyjä, mutta jotenkin lomamiljöö ja maaseutu kiehtovat minua, täällä vihtyy, Salmivuori kertoo.
Lapsille Lilja ja Lenni Salmivuorelle puujaloilla kävely oli ilmeisesti vaikeaa, mutta hauskaa. Heillä oli varsin tapahtumarikas päivä Kiikalassa.
– Oltiin onginnassa, onnenpyörässä, ollaan syöty lättyjä ja kävelty puujaloilla. On ollu tosi kivaa, Lilja Salmivuori sanoo.
Kiikalan nuorisoseura ja Kelopartio olivat pystyttäneet tapahtumaan kojunsa. Partiolaiset olivat tuoneet erilaisia pelejä, kuten onnenpyörän, minkä lisäksi he paistoivat lettuja ja makkaraa. Pisteellä ollut Kirsi Saario kertoo partion olleen mukana jo monena vuotena.
– Totta kai Kiikala-päivään täytyy aina osallistua, Saario nauraa.
Toisella puolen aukiota oli ohjelmaa, kuten musiikkia ja teatteriesitys. Lisäksi paikan päällä oli Kiikala-seuran puheenjohtaja Säde Vainio-Stén, joka piti puheen Kiikalan ja kotiseutumuseon historiasta sekä nykyisyydestä.
Musiikkia soittamassa oli Salonki-orkesteri Salon Seudun harmonikkakerhosta. Muusikot loivat tapahtumaan juhlavaa tunnelmaa, mistä he saivat myös kiittelyä yleisöstä.
– Siinä on Suomen parhaat hanurimiehet, huudahti eräs ohikulkija soittajille.
Musiikkia kuuntelemassa oli myös Tuomas Länkä puolisonsa ja heidän koiransa kanssa. Somerolta kotoisin oleva Länkä tuntee Kiikalan ja sen ihmiset jo kouluajoilta. Hän osallistui nyt kuitenkin ensimmäistä kertaa Kiikala-päivään. Tapahtumassa Länkä nautti erityisesti hyvästä säästä ja ihmisistä.
– Olen jo paljon tuttuja naamoja nähnyt, vaikka hetki sitten tultiin. Tapahtumahan on sellainen, että tänne tullaan tapaamaan tuttuja. Kiikala-päivä on kuin laajennettu sukukokous, Länkä pohtii.
Samaa tuumaa kiikalainen Ira Riihuhta, joka myös kohtasi tuttuja päivän aikana siitä huolimatta, että oli ensimmäistä kertaa mukana. Riihuhta oli tapahtumassa lapsensa Jimi Lahden ja tämän luokkakaverin Venni Tiilikaisen kanssa. He olivat vetäytyneet väkijoukosta syrjempään katsomaan esillä olevia kulkuneuvoja, kuten traktoria, paloautoa ja klassikkoautoja. Lapset kertovat päivän sujuneen mukavasti, koska tarjolla oli paljon tekemistä.
– On ollut kivaa, käytiin ainakin museossa ja oltiin arvonnassa, he puhuvat yhteen ääneen.
Arvonnasta mukaan lähtivät korttipakka ja “jonkinlainen liina”. Seuraavaksi pojat olivat hyppäämässä traktoriin istumaan.
