On ollut mielenkiintoista lukea erilaisia mielipiteitä natseista. Tuntuu käsittämättömältä, että joku jo demokratiaan tottunut suomalainen tuntee tänä päivänä viehätystä kansallissosialismiin.
Suomi on ollut jo pitkään vasemmistoon ja oikeistoon jakautunut maa. Valta on vaihtunut vuoron perään, ja kummankin puolen asiat ovat kai tulleet hoidettua melko tasapuolisesti. Nyt on tullut uusi aika ja jakautuma: maahanmuuttoon ja pakolaisuuteen kielteisesti ja myönteisesti suhtautuvia.
Rasismi ei ole miellyttävä tulokas. Presidentti Sauli Niinistö erotti Vilnan puheessaan toisistaan rasismin ja maahanmuuton. Näin pitääkin olla, mutta onko se? Rasismia löytyy varmaankin maailman joka kolkasta. Se ei ole suomalainen keksintö. Suvaitsevaisuus myös toisinajattelijoita kohtaan saattaisi vähentää rasismia.
Tutkijoille olisi työsarkaa tutkia, miksi vieraanvaraisesta ja ”vieraskoreasta” maasta on tullut se, mikä se nyt on. Ei-poliittisena henkilönä minulla on oma ajatukseni tästä asiasta. Syytän huonoja päättäjiä.
Suomi vastaanotti ensimmäiset pakolaisensa Chilestä vuonna 1973 ja Vietnamista 1979. Kellään ei tainnut olla pahaa sanaa kummastakaan ryhmästä. Määrät olivat toki pieniä. Ihmiset kotiutuivat ja työllistyivät nopeasti.
Vuonna 2015 tuli pakolaisaalto, huonona puolenaan suuri määrä ja sen mukana myös ihmisiä, jotka eivät olleet suojelun tarpeessa. Osa oli jo hävittänyt kaikki henkilötiedot itsestään, ja näin he vaikeuttivat ja hidastivat viranomaisten tutkintaa ja päätöksen tekoa. Toki virkailijoilta puuttui kokemus asian hoitamisessa.
Rasismin rajoja on vaikea piirtää. Annikka Saarikon sanoin: ”Asiallinen kritiikki tulkitaan helposti rasismiksi”. Uskon, että itsekin saatan saada rasistin leiman otsaani tästä kirjoituksesta.
Vainottuja ja hädässä olevia on autettava pahimman yli. Jokaiselle ihmiselle oma kulttuuri, kieli ja maa ovat parasta, ja siksi ei pidä heti alussa tarjota pysyvää oleskelulupaa. Saattaa olla, etteivät Suomen kylmä ilmasto, kieli ja kulttuuri ole tulijalle mieleen, ja tyytymättömyys johtaa myöhemmin lainrikkojaksi.
Miksi oleskeluluvassa ei voisi olla koeaika? Ensin olisi määräaikainen lupa, joka uusittaisiin automaattisesti, jos hakija osoittaa kiinnostuksensa kotiutua Suomeen, opiskelee kieltä, etsii joko työtä tai koulusta eikä syyllisty rikoksiin.
Rasismin pahin muoto on, jos ihmiselle suoraan osoitetaan vihamielisyyttä. Jouduin kerran itse puuttumaan tähän. Ennen iltatorin alkua olin järjestyksenvalvojana valvomassa penkkien laittoa ja keskustelin yhden penkkipojan, maahanmuuttajanuoren, kanssa. Luoksemme pysähtyi keski-iän ohittanut mieshenkilö ja alkoi pilkkaamaan tummaihoista poikaa. Sanoin, että ellei hän heti poistu, soitan poliisin paikalle.
Kirjoitetutkin sanat ovat pahoja, mutta tämänkaltaiset teot jättävät vielä pahemman arven.
Nyt ovat puheenaiheena olleet perussuomalaisten ministereiden puheet. On hyvä, että ne on kaivettu esille ja pöytä tulee puhtaaksi vanhoista synneistä. Olisi perussuomalaisille eduksi, jos pöytä myös pysyisi puhtaana.
Riikka Purran eräästä kohutusta kirjoituksesta on kulunut jo 15 vuotta. Minun ajatusmaailmani mukaan ei siinä kirjoituksessa enää ole kyse rasismista, vaan tappamisella uhkaaminen voisi jo olla lähellä ihmisvihaa.
Toisaltaan 15 vuotta on niin pitkä aika, että ihminen voi hyvinkin myös muuttua, eikä enää ajattele samoin.
Nyt on nostettu esille naisten pukeutuminen. Taatusti kaikki nuoret eivät haluaisi länsimaissa jo asuessaan pukeutua mustiin vaatteisiin ja huiviin, vaan heidät pakotetaan siihen. Osa tytöistä elää edelleen täällä myös kunniaväkivallan pelossa. Ja suojellaanko meillä riittävästi tyttöjen sukuelinten silpomisilta ja pakkoavioliitoilta?
Olisiko jakautuminen eri ryhmiin voitu välttää, jos asiat olisi hoidettu toisin? Alkuaan vain pieni ärhäkkä ryhmä paheksui viranomaisten toimintaa ja ratkaisuja. Julkinen ja avoin keskustelu olisi ollut paikallaan. Olisi annettu ihmisten kertoa huolistaan ja peloistaan ja ymmärretty myös heitä, jotka esittivät arvostelua. Nyt pieni mutta äänekäs vaikutusvaltainen myötäilijöiden ryhmä lähti pilkkaamisen ja nimittelyn tielle.
Kun Jutta Urpilainen tokaisi vanhan sanonnan, että ”maassa maan tavalla”, siitä lähti moitteiden ryöppy hänen niskaansa. Ei myöskään ollut oikein, että osassa kouluja kiellettiin meidän kulttuuriimme kuuluvat Enkeli taivaan ja Suvivirren laulaminen. Tämä kaikki aiheutti kaiketi suurta mielipahaa osassa kansalaisiamme, halveksuntaa yhteiskuntaamme kohtaan ja sai osan ihmisistä radikalisoitumaan.
Nyt muutoksia vaativien joukko on jo kasvanut siihen mittaan, ettei sitä enää voi vähätellä. Jos 620 981 äänestäjää tahtoo tehdä korjauksia nykyiseen käytäntöön, kenellä on valta torjua se. He ilmeisesti haluavat myös olla päättämässä yli puolen miljoonan ihmisen veroeurojen käytöstä.
Kaksi maailman humanistisinta valtiota, Tanska ja Ruotsi, ovat jo muuttuneet pakolaisvastaiseksi. Ettei meidän kävisi samoin, pitää miettiä, miten toimitaan vastaisuudessa.
Juhani Suomi
Salo
