”Oli jännittävää olla mallina” – Viljo Hurmeen ateljeekoti kertoo tarinan yhdestä Salon tuottelijaimmista taiteilijoista

0
Aune Hurme katselee kotiaan puolison maalaamasta muotokuvasta. Karoliina Erkintalo, Pirkko-Liisa Lehto ja Hanna-Maija Saarimaa tarkastelevat Viljo Hurmeen tekemää hedelmäkoria. Kuva: SSS/Anna Korpiaho

Jos laskettaisiin kenen taiteilijan töitä on eniten Salon seudun kodeissa ja työpaikoilla, Viljo Hurme saattaisi voittaa. Muotokuvamaalarina hän ikuisti monet merkkihenkilöt, ja lisäksi hän ehti maalata paljon muuta lähes 80 vuotta kestäneen uransa aikana.

Viljo Hurme (1893–1987) syntyi maalaistaloon Muurlan Pullolan kylässä ja asui paikkakunnalla koko ikänsä. Hän rakennutti puolisonsa Aune Hurmeen (1913–1997) kanssa ateljeetalon Aarniemeen Ylisjärven rantaan.

– Hurmeet perustivat itse Viljo Hurmeen säätiön, jonka omistuksessa talo nyt on. Säätiön tehtävä on säilyttää ja ylläpitää Viljo Hurmeen elämäntyötä ja tukea nuoria taiteilijoita, kertoo säätiön asiamies Karoliina Erkintalo.

Kuten moni muurlalainen, Erkintalo muistaa käyneensä talossa jo lapsena.

Taiteilijakoti on pitkältä ajalta tuttu myös Muurlan kotiseutuyhdistyksen puheenjohtajalle Hanna-Maija Saarimaalle.

– Kun Aune asui talossa yksin Viljon kuoltua, hän siivosi yläkerran ateljeen, jota ei Viljon aikana saanut siivota. Aune ripusti sinne tauluja, ja tutustuin häneen, kun kävin katsomassa näyttelyä.

Paimenia kedolla -maalaus olohuoneessa jäi Viljo Hurmeen viimeiseksi, Pirkko-Liisa Lehto kertoo. Kuva: SSS/Anna Korpiaho

Nykyään museota pitää auki kotiseutuyhdistys kesäsunnuntaisin ja tilauksesta. Opastamassa on usein ollut Pirkko-Liisa Lehto, joka 93-vuotiaana muistaa vielä hyvin, millaista oli olla Hurmeen mallina.

– Minusta on maalattu tauluja, mutta en tiedä, kenellä ne ovat. Oli jännittävää olla mallina. Arastelin kun olin nuori, noin 20-vuotias, ja Viljo oli vanhempi ihminen, Lehto kertoo.

Hän poseerasi yllään Aune Hurmeen vihkipuku, joka oli ajan tapaan musta ja hillityn juhlava.

– Asento oli väsyttävä, ei saanut liikahtaa. Pitelin viulua ja toisella kertaa selloa.

Lehto päätyi malliksi perhetuttuna: hänen äitinsä oli Aune Hurmeen hyvä ystävä ja hän ystävystyi Aunen kanssa itsekin.

– Aune kävi ompeluseurassa, jossa oli kirkonkylän naisia. Tässä talossa muistan olleeni syömässä jo ennen kuin laajennusosa rakennettiin.

Viljo Hurmeen itsensä suunnittelema moderni kivitalo rakennettiin sodanjälkeisen materiaalipulan vuoksi kahdessa vaiheessa. Vuonna 1946 valmistui suorakulmainen osa, jonka yläkerrasta pääosan vei taiteilijan ateljee. Pyöreä yksikerroksinen osa saatiin tehtyä 1952.

Valkoiseksi rapattu rakennus edusti uutta aikaa muutenkin kuin tyyliltään. Taiteilijan kodissa oli Muurlan ensimmäiset keskuslämmitys ja vesi-wc.

Huonekaluissa ja valaisimissa näkyy rakennusajan suomalainen design. Olohuoneessa istuttiin Alvar Aallon nojatuoleissa.

– He olivat hyvin moderneja ja aikaansa seuraavia. Vasta myöhemmin Viljon mielestä täällä ei olisi saanut tehdä mitään. Ensimmäiseksi hänen kuolemansa jälkeen Aune uusi vesikaton, Saarimaa kertoo.

Viljo Hurme suunnitteli itse talon Muurlan Ylisjärven rantaan. Kaksikerroksinen osa valmistui 1946, pyöreä laajennus 1952. Kuva: SSS/Anna Korpiaho
Ateljeegallerian seinällä on Viljo Hurmeen kuva. Lasipallot kuuluvat Nenne Bäckmannin teokseen Merkitys. Kuva: SSS/Anna Korpiaho

Sisustuksessa näkyvät taiteilijan kädentaidot. Viljo Hurme rakensi tilaa koristamaan keveitä hyllyjä ja säleikköjä ja kätki kaarevan seinän lämpöpatterit rimoituksilla. Hänen tekemiään mosaiikkeja on taide-esineiden lisäksi pöytien pinnoissa.

Aune Hurmekin oli kiinnostunut sisustuksesta. Hän perusti yhdessä Laura Paijolan kanssa Saloon taide- ja lahjaliikkeen, jossa myynnissä olleita astioita on nyt esillä kodin keittiössä.

– Aune oli hoikka ja aina tiptop. Hän oli niin pieni että hyvä kun näki ulos ajaessaan autoa, Lehto kuvailee.

Vaimo oli Viljo Hurmeen vakiomalli, josta on kotimuseon seinillä useampi maalaus. Taiteilijan omakuva riippuu portaikossa.

Galleriassa oli ensin esillä Hurmeen omia töitä. Jotta ihmiset tulisivat uudelleen, aloitettiin vaihtuvat näyttelyt. Tämän kesän taiteilijoita ovat Turun taideakatemian opiskelijat Nenne Bäckmann, Emma Oittinen ja Johannes Luoma.

– Oppilaitos on sama, jossa Hurme itse opiskeli. Nimi vain oli silloin eri, Turun piirustuskoulu, Saarimaa huomauttaa.

Opintojen jälkeen Hurme palasi vielä pitkäksi aikaa kotitilalleen ja rakensi sinne ateljeen. Veljien kuoltua vuoden 1918 sodan aikana hänellä oli paineita ryhtyä viljelemään, mutta taide vei voiton. Äiti ja sisaret jatkoivat tilanpitoa.

Hurme oli jo lähes 50-vuotias, kun hän tapasi parikymmentä vuotta nuoremman Aune Kertun. Tämä oli kotoisin Pohjanmaalta ja tullut Muurlaan meijeriin töihin.

– Aunella oli kosijoina paikallisia isäntiäkin, mutta taiteilija voitti. Viljo oli myös muusikko ja näyttelijä, ja Aune lausui runoja. He oppivat tuntemaan toisensa näyttämöharrastuksessa, Saarimaa kertoo.

Alvar Aallon nojatuolit ovat samalla paikalla kuin Hurmeiden eläessä, niin kuin melkein kaikki muukin sisustuksessa. Kuva: SSS/Anna Korpiaho
Mosaiikilla päällystetyt patterinsuojus, vati ja maljakko ovat Viljo Hurmeen tekemiä, tarjoilupöytä on Artekin. Kuva: SSS/Anna Korpiaho

Viljo Hurmeen maalauksia ei voi tunnistaa yhdestä tyylistä. Vuosikymmenten varrella hän otti vaikutteita eri taidesuuntauksista. Ensin hän tuli tunnetuksi akvarellien taitajana, sitten keskittyi öljymaalaukseen.

Aiheet ulottuivat maaseudun työn kuvauksista ja maisemista luonnon yksityiskohtiin ja abstrakteihin sommitelmiin.

Taloudellisen toimeentulon takasivat muotokuvat, joita Hurmeelta tilattiin esimerkiksi pankinjohtajista, kunnanjohtajista ja nimismiehistä. Saarimaa on nähnyt Paimion parantolassa sarjan Hurmeen maalaamia ylilääkäreitä.

Jos taulu ei ollut tilaustyö, Hurme ei välttämättä myynyt sitä, ainakaan kenelle tahansa.

– Hurme valitsi teoksistaan säilytettäväksi reilun 500 teoksen kokoelman ja lahjoitti sen nimeään kantavalle säätiölle. Tämä kokoelma on talletettu Salon taidemuseoon. Lisäksi säätiöllä on myös paljon muita teoksia, Erkintalo kertoo.

Vaikka Hurme sai arvostusta, valtakunnalliseen kuuluisuuteen hän ei noussut. Näin oli ehkä osin siksi, ettei hän ollut aktiivinen töidensä markkinoija.

Hän maalasi loppuun saakka, 94-vuotiaaksi. Viimeiseksi jäi Paimenia kedolla -maalaus, joka on kodin olohuoneen seinällä. Lehto tuntee sen tarinan:

– Viljo tuli alas yläkerrasta ja sanoi, että nyt se on valmis. Sitten hän meni ulos, kaatui rappusissa ja joutui sairaalaan, jossa kuoli neljän päivän kuluttua.

Makuuhuoneen sängyllä on sama vaaleanvihreä leninki, joka on Aune Hurmeen yllä muotokuvassa. Kuva: SSS/Anna Korpiaho
Viljo Hurmeen maalaama omakuva on ripustettu kotitalon portaikkoon. Kuva: SSS/Anna Korpiaho

Viljo Hurmeen ateljeekoti, Muurlantie 309, on avoinna sunnuntaisin 27.8. asti klo 12–16. www.muurla.fi/viljo-hurmeen-taiteilijakoti