Hoitajapula, terveydenhuollon kriisi ja väestön ikääntyminen ovat kaikki olleet otsikoissa jo pitkään.
Suomi vanhenee vauhdilla, eikä hoiva-ala pysty rekrytoimaan lisäväkeä riittävällä vauhdilla. Rekrytointiponnisteluja suunnataan ulkomaille asti, ja tämän trendin on povattu vahvistuvan tulevaisuudessa.
Tiedossa olevia faktoja vasten tuntuu erikoiselta, ettei salolainen työnhakija onnistunut löytämään sairaanhoitajan paikkaa Salosta.
Sairaanhoitaja kertoo rekrytointiprosessista Salon Seudun Sanomien haastattelussa. (SSS 25.7.)
Jutusta selviää, ettei Varsinais-Suomen hyvinvointialue hae ikääntyvien palveluihin yksikkökohtaisesti työntekijöitä. Vaikka hakija haluaisi töihin juuri Saloon, hänen pitää rekrytoinnin ensivaiheessa laittaa hakemus koko maakunnan alueelle.
Varhan mukaan niukkasanaisen käytännön taustalla on useita syitä.
Yksi on se, että useat avoimet työpaikat yhdessä ja samassa yksikössä voisivat luoda huonoa vaikutelmaa työnhakijoille. Kun työntekijöitä tarvitsevia yksiköitä ei erikseen mainita, mainehaitalta vältytään.
Rekrytointiprosessi on myös helpompi hoitaa, kun jokaista avointa työpaikkaa ei luetella erikseen omissa ilmoituksissaan.
Työntekijän – ja syrjäisempien seutujen – näkökulmasta tilanne on haastava.
Voi olla hankala oivaltaa, että päästäkseen kotikylänsä hoivayksikköön töihin pitää hakea töitä koko maakunnan alueelta. Voitaneen yleistää, että useimmiten ihmiset haluavat tietää jo ennen hakemuksen lähettämistä työpaikan sijainnin.
Maaseutukunnissa käytäntö voi luoda myös harhan siitä, ettei töitä ole lainkaan tarjolla. Tämä on vahingollista esimerkiksi silloin, kun muuttoa pohtiva haarukoi työmahdollisuuksia. Jos paikalliset työpaikat piiloutuvat maakuntatason ilmoitukseen, työmahdollisuudet eivät tule esiin.
Salo kuuluu laajaan hyvinvointialueeseen, jonka nimeksi päätettiin osuvasti VARHA, koska käytännössä se on osoittanut olevansa HARHA! On sitten kyse terveydenhoidosta tai vanhuspalveluista sekä tietojen saannista avoimista työpaikoista työpaikkaa hakeville.