Perhostoukat mässäilevät nyt omenapuissa ja tuomissa – kasvinosat kuuluukin syödä, rauhoittelee perhostutkija

0
Omenankehrääjäkoin toukat ovat jo koteloituneet, mutta ulosteet näkyvät seitissä pieninä mustina pisteinä. Kuva: SSS/Minna Määttänen

Massoittain kehrääjäkoiden toukkia on ollut liikkeellä tänä kesänä niin tuomissa kuin omenapuissakin. Toukat pistelevät poskeensa puiden ja pensaiden lehtiä.

Vaikka omenapuita vaivaavat kehrääjäkoin toukat pienentävät omenasatoa vielä seuraavanakin vuonna, kotipuutarhoissa hyönteisten torjunta on tutkijan mielestä turhaa.

– Kasvinosat kuuluukin syödä, sanoo perhostutkija ja yli-intendentti Marko Mutanen Oulun yliopistosta.

Puut ja pensaat selviävät perhostoukista luonnollista kautta.

– Luonto tekee hävitystyön, petoloispistiäisiä on valtavasti, Mutanen selittää.

Tuomessa kehrääjäkoin massaesiintymisiä tapaa olla peräkkäisinä vuosina, ennen kuin taudit, pedot ja loiset ovat nujertaneet massaesiintymät.

Salossa tuomet oli kaluttu putipuhtaiksi viime kesänä. Tänä kesänä tuomissa on ollut vain paikoitellen seittejä, jotka kielivät kehrääjäkoin toukista.

Huippuvuosien jälkeen on pitkään hiljaista.

– Kuluu viidestä kymmeneen vuotta, ennen kuin tulee uusi huippu.

Mutanen sanoo, ettei kannanvaihtelu ole säännöllistä.

Tuomi kestää huippuvuodet hyvin varasilmujensa turvin. Uusien lehtien kasvattaminen vielä saman vuoden puolella verottaa kuitenkin puun kasvua.

Mutasen mukaan usea eri kehrääjäkoiperhonen on tänä kesänä voimissaan. Tuomenkehrääjäkoin ja omenankehrääjäkoin lisäksi esimerkiksi sorvarinpensaankehrääjäjkoi syö paljaaksi koristepensaita.

– Pihlajankehrääjäkoi elää pihlajilla ja myös orapihlajilla, Mutanen lisää listaan.

Hän muistuttaa, että massaesiintymisiä on ollut aina.

Läheskään kaikilla hyönteisillä ei kuitenkaan ole kehrääjäkoiperhosten tapaisia huippuesiintymisiä. Niiden tuottamista jälkeläisistä valtaosa kuolee, mutta joskus jollakin lajilla kaikki osuu nappiinsa ja kanta kasvaa.

Linnut ja pikkupedot kotipuutarhurin avuksi

Omenapuiden lehtiä kaluavat toukat saa aisoihin kotipuutarhassa ilman ruiskutuksiakin. Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Anne Nissinen neuvoo vaalimaan puutarhaympäristöä siten, että siellä viihtyvät omenapuiden tuholaisia syövät petohyönteiset sekä pikkulinnut.

Hän tosin sanoo, että on olemassa luomutuotantoon hyväksytty torjunta-aine, jolla omenapuut ruiskutetaan keväällä ennen silmujen puhkeamista.

Nyt toukat ovat enimmäkseen jo koteloituneet, joten torjunta on myöhäistä.

Omenankehrääjäkoi munii heinä- elokuussa oksiin, joissa toukat talvehtivat rykelminä silmujen lähellä.

– Seuraavan keväänä on oltava hereillä. Pieniä, kellertäviä, mustapäisiä toukkia kannattaa etsiä silmujen läheltä jo ennen silmujen puhkeamista, jos öljypohjaista kevätruiskutetta halutaan käyttää, hän neuvoo.

Kotipuutarhoihin Nissinen ei kuitenkaan suosittele radikaaleja toimia, vaan kannustaa hoitamaan puutarhaa siten, että loispistiäiset, petoluteet, leppäkertut, kukkakärpäset ja harsokorennot viihtyvät lähistöllä.

– Kannattaa suosia keväästä syksyyn kukkivaa kasvivalikoimaa.

– Monet yrtit, esimerkiksi oregano, ovat hyviä.

Nissinen sanoo, että monet loispistiäiset ja petohyönteiset suosivat kasveja, joiden kukinnot ovat avoimia. Näin ne pääsevät hyödyntämään mettä.

– Avoimia kukkia hyödyntävät esimerkiksi loispistiäiset ja petohyönteiset.

Petohyönteisten lisäksi pihalla kannattaa vaalia pikkulintuja. Hyönteisiä syövät esimerkiksi kirjosiepot ja tiaiset, joita voi houkutella pihalle tarjoamalla niille linnunpönttöjä.

Voimakkaasti kasvanutta omenankehrääjäkoin kantaa pedot eivät hetkessä taltuta, mutta kun niiden kanta kasvaa vähitellen, ne jaksavat laittaa omenankehrääjäkoin aisoihin.

Usein kehrääjäkoin esiintymisvuodet kestävät kahdesta jopa viiteen vuotta.

– Tuhot lisääntyvät vähitellen, koska loispistiäiset ja pedot lisääntyvät alussa hitaammin.

– Jokioisilla (Luken tutkimusasemalla) on nyt menossa jo kolmas esiintymisvuosi, hän kertoo.

Omalla kotipaikallaan Nissinen ei ole havainnut omenakehrääjäkoin massaesiintymisiä. Selitys löytynee siitä, että pihalla on kukkivia kasveja keväästä syksyyn sekä monipuolinen hyönteissyöjälintujen lajisto.