Pihan piikkipallo on pian harvinainen vieras – Maija-siili tulee Salossa sisälle pyytämään ruokaa

Salolainen Sirkka Eloranta ystävystyi siilien kanssa ensi kertaa muutama vuosi sitten, kun pikkuinen piikkipallo oli eksynyt hänen pihalleen. Heikossa kunnossa ollut siilinpoikanen oli selvästi ihmisen avun tarpeessa.
– Sellainen pieni nyytti tuli pihalle. Mietin, mitä ihmettä sen kanssa teen, Eloranta kertoo.

Eloranta alkoi etsiä netistä tietoa lajin hoidosta ja päätti alkaa ruokkia heikkokuntoista ystäväänsä. Ruokinta tuotti tulosta, ja siili alkoi hiljalleen vahvistua.
– Se söi ihan hirvittävästi, ja sain sen hyvään kuntoon.
Seuraavana keväänä siili palasi Elorannan pihaan, ja pian siitä tuli vakiovieras. Tutuksi tullut eläinystävä sai Elorannan lapsenlapsilta nimen Maija.

Ajan myötä Maijasta tuli tuttavallinen, jopa röyhkeä. Jos siilillä ei ollut ruokaa tarjolla, se tallusteli ovesta sisälle taloon tyhjentämään kissan ruokakupin. Ihmisiä Maija ei pelännyt lainkaan.
– Minun oli pakko pitää villasukkia jalassa, kun istuin kahvilla terassilla. Siili saattoi näykkiä minun jalkojani. Välillä se nousi pystyyn säärtä vasten kuin sanoakseen “Hei, mulla on nälkä”, Eloranta muistelee.

Nyt Maija-siiliä ei enää vähän aikaan ole näkynyt, mutta kaksi piikikästä ystävää vierailee Elorannan pihalla päivittäin. Toisesta on tullut viime aikoina varsin rohkea, ja se uskaltautuu usein pihaan ihmisten läsnä ollessa.

Tutuksi siileille on tullut myös Elorannan kissa, joka ei pidä uteliaista ystävistään.
– Eilen aamulla kissa nukkui tuossa pihalla. Sitten siili tuli ja meni nuuhkimaan sitä. Kissa säikähti, teki kauhean loikan ja lähti naapurin puolelle, Eloranta naurahtaa.

Sirkka Elorannan pihassa on kaksi pesämökkiä, jotka Elorannan poika rakensi siileille. Niissä piikkipallot pääsevät ruokailemaan ja lepäilemään rauhassa. Talven lähestyessä Eloranta kerää mökkeihin heinää ja lehtiä, ja siilit hakeutuvat niihin horrostamaan.

Pesämökin ruokakupit Eloranta täyttää kissanruoalla, joka tuntuu käyvän kaupaksi hyvin. Jatkuvasti ruokaa ei kuitenkaan ole tarjolla.
– Vähennän siilien ruokintaa, kun tulee taas kosteampaa ja ne löytävät ruokaa luonnosta, Eloranta kertoo.

Vaikka siilit ovat Elorannalle tärkeitä, hän tarkkailee niiden puuhia matkan päästä. Hän muistuttaakin ihmisiä jättämään siilit rauhaan.
– Vaikka siili tulisi sisälle, minulla ei ole aikomustakaan kesyttää sitä. Siili on luontokappale, ja se kuuluu ulos luontoon.

Siilin tulevaisuus ei näytä valoisalta

Siili on monelle tervetullut kotipihan vieras, jonka puuhia on mukava seurailla. Se on tulevaisuudessa kuitenkin yhä harvinaisempi näky, sillä lajin tulevaisuus on vaarassa.

Siili kiikarissa -sivuston perustaja ja tietokirjailija Tuula Nyströmille siili on tuttuakin tutumpi eläin. Nyström on toiminut siilien parissa aktiivisesti jo parikymmentä vuotta.

Vuosien aikana lajista on tullut yhä vähälukuisempi, eikä tilanne ole muuttumassa parempaan suuntaan.
– Laji on vähitellen katoamassa Suomesta. Kaikki siilitutkijat ovat siitä yhtä mieltä, Nyström kertoo.

Syitä siilien vähenemiselle on Nyströmin mukaan useita. Suurin niistä on liikennekuolleisuus. Myös ilmastonmuutos heikentää lajin selviytymismahdollisuuksia, sillä tavanomaista korkeampi talvilämpötila sotkee siilin horrostamista.
– Siili herää horroksestaan vähän väliä, jos pesässä on liian lämmin. Herääminen kuluttaa runsaasti energiaa, jota siili ei talvella saa hankittua lisää. Pahimmillaan eläin kuolee ravinnon puutteeseen, Nyström selventää.

Yksi syy lajin heikentymiseen on myös ihanteellisten talvipesäpaikkojen puute. Siili tekee pesänsä mielellään pihalle jätettyyn risu- tai lehtikasaan tai vaikkapa vanhan vajan alle. Tällaisia talvehtimispaikkoja on kuitenkin Nyströmin mukaan nykyään liian vähän.

Sopivan lehti- tai risukasan puuttuessa siili hakeutuu usein terassin alle. Terassinaluset eivät kuitenkaan ole sille otollisimpia pesäpaikkoja. Ne ovat usein varsin matalia, eikä siili saa kasattua niiden alle riittävästi lämmöneristettä. Ongelma ovat myös terassilautojen raot, joista lumi ja vesi pääsevät kastelemaan pesän.

Mitä ihminen sitten voisi tehdä parantaakseen siilin selviytymismahdollisuuksia? Miten omasta pihasta voisi tehdä eläinystävälle suotuisan?

Siilin kannalta on parasta jättää puutarhanhoito vähemmälle, sillä eläin ei viihdy hyvin hoidetulla pihalla. Risu- tai lehtikasa kannattaa jättää korjaamatta ja pieni alue pihaa kokonaan hoitamatta.
– Kannattaa jättää puutarhasta yksi kulmaus rehottamaan, niin siili saa suojaa ja ravintoa, Nyström neuvoo.

Moni uskoo auttavansa siiliä parhaiten antamalla sille ruokaa. Tämä ei kuitenkaan pidä täysin paikkaansa. Nyström kehottaa ruokkimaan eläintä vain harkiten.
– Siiliä ei tarvitse ruokkia kesällä. Luonnollinen ravinto on sille kaikkein terveellisintä.

Syksyllä ja keväällä siiliä voi kuitenkin syöttää, varsinkin, jos sääolosuhteet ovat poikkeukselliset. Erityisesti kylmällä, kuivalla ja sateisella säällä siiliä on tarpeen ruokkia.

Nyström kertoo, että monet syöttävät siilille koiran- ja kissanruokia. Ne ovat kuitenkin usein sille sopimattomia. Monet niistä sisältävät vain vähän eläinperäisiä aineksia, jotka ovat siilin ensisijaista ravintoa.
– Teolliset eläinruoat voivat olla siilille todella epäterveellisiä, Nyström toteaa.

Ruokaa valitessa kannattaakin kiinnittää huomiota ainesosaluetteloon ja valita ruoka, joka sisältää mahdollisimman paljon eläinproteiinia. Viljaa ja sokeria sisältäviä ruokia tulee välttää. Maitotuotteita siilille ei saa missään nimessä antaa.
– Maidon antaminen on siilille vahingollista ja tarpeetonta. Suomeen tämä tapa on jostain syystä jämähtänyt, Nyström varoittaa.

Ruokintaa tärkeämpää on kuitenkin pitää vettä siilin saatavilla koko kesän ajan.

Siiliä ruokkivan kannattaa varautua siihen, että eläinystävästä tulee ajan mittaan varsin tuttavallinen. Toisinaan se saattaa käydä jopa röyhkeäksi.
– Ihmiseen tottunut siili saattaa kävellä ovesta sisälle taloon, jos se ei saa ruokaa, Nyström kertoo.

Tarkoituksella siiliä ei kuitenkaan saa Nyströmin mukaan kesyttää. Siiliä ei tule syöttää kädestä, ja sille puhumista kannattaa välttää. Myöskään lemmikkielämiä ei kannata totuttaa siiliin, sillä ne voivat olla sille vaaraksi.

Nyström kehottaa siilinystävää kiinnittämään huomiota pihapiirissä liikkuvan siilin vointiin: Silminnähden loukkaantunutta eläintä tulee auttaa, ja kaikenlaiseen poikkeavaan käytökseen on syytä reagoida.
– Jos siili esimerkiksi makaa avoimella paikalla keskellä päivää eikä reagoi ihmiseen, on todennäköistä, että se tarvitsee apua, Nyström kertoo.

Omin päin siiliin ei kuitenkaan saa mennä koskemaan, vaan eläimen hoito tulee jättää asiantuntijalle. Jos törmää avun tarpeessa olevaan siiliin, kannattaakin olla ensisijaisesti yhteydessä paikallisen eläinsuojeluyhdistyksen asiantuntijaan tai eläinsuojeluneuvojaan. Näin neuvoo Salon Seudun eläinsuojeluyhdistyksen luonnonvaraisten eläinten vastuuhenkilö Johanna Kaarlela.

Lopulta kaikkein parhaiten siiliä palvelee jättämällä sen rauhaan. Nyström toivoo, että ihmiset malttaisivat seurata eläinystävän puuhia etäisyyden päästä.
– Olisi mukavaa, jos ihmiset hieman hillitsisivät rakkauttaan siileihin, ja antaisivat niiden olla rauhassa.