Salo Horse Show kohtasi tutun ongelman.
Grand Prix -sarjan osakilpailua ei saatu Saloon tänäkään vuonna.
Osakilpailun puuttuminen johti siihen, että sunnuntain 140 senttimetrin pääluokassa on ainoastaan kuusi osallistujaa.
Salon kaupungin sponsoroiman pääluokan voittaja saa palkinnoksi 500 euroa. Viikon päästä kilpailtavassa Savonlinna Operagamesissa pääluokan voittaja saa Pohjola Grand Prix -sarjakilpailusääntöjen mukaisesti 2 000 euroa palkintorahaa.
Salon Ratsastusseuran puheenjohtaja ja kilpailunjohtaja Maarit Teurin mukaan Salo Horse Show haki GP-osakilpailua, mutta jäi rannalle.
– Ammattilaiset eivät lähteneet liikkeelle, sillä he ymmärrettävästi tähtäävät GP-luokkiin. Muutamaan vuoteen osakilpailu ei ole meille osunut.
Osaltaan myös päällekkäisyys kilpailukalenterissa vaikutti salolaisten ratsastajien pieneen määrään Salo Horse Show’ssa.
Salon Ratsastusseuran tähdet, esimerkiksi Antti Linna ja Alina Salo, hyppäävät viikonloppuna Pohjoismaiden mestaruuskilpailuissa Norjan Drammenissa.
– Tätä päällekkäisyyttä emme etukäteen osanneet arvata, Teuri toteaa.
Kilpailunjohtajan mukaan salolaisia on muutenkin vähemmän kuin aikaisempina vuosina. Lähtöjä on perjantaista sunnuntaihin noin 450, mikä on lähes viime vuoden tasolla. Ratsukoiden määrä on siis yleisesti hyvä, vaikkei kasvua tullutkaan.
Suomen Ratsastajainliiton estekomitean puheenjohtaja Juho Norilon mukaan ratsastajat valitsevat yhä tarkemmin, mihin kilpailuihin tähtäävät.
– Heikko taloustilanne on osaltaan johtanut siihen, että kilpailunjärjestäjät joutuvat suorastaan taistelemaan kilpailijoista. Tarjontaa ratsukoille on paljon, sillä ulkosesonki on niin lyhyt Suomessa.
Esteratsastuksen ammattilaisena Norilo on itsekin kilpaillut aikanaan Salo Horse Show’ssa. Tuolloin hän voitti nuorten ratsastajien GP-sarjan osakilpailun.
– Salosta minulla on ainoastaan hyviä muistoja. Kilpailupaikka on helposti saavutettavissa ja Salo Horse Show on koko Lounais-Suomen mittakaavassa merkittävä tapahtuma.
Norilo täsmentää, ettei Salon mahdollisuuksia GP-sarjan osakilpailuun ole menetetty.
– Suomen Ratsastajainliiton tähtikilpailuvaatimusten pohjalta tutkimme, minne jaamme osakilpailut. Kaikilla kilpailujärjestäjillä on ehdottomasti toivoa tulla valituksi.
Estekomitean ”tiistaiteamsissa” keskustellaan Norilon mukaan parhaillaan ensi vuoden kilpailupaikoista.
GP-osakilpailut ovat koko Suomen mittakaavassa vähentyneet kahdella, sillä aiemmin niitä oli kuusi ja nyt neljä.
Senkin vuoksi SRL punnitsee tarkkaan, mitkä kilpailujärjestäjät täyttävät Suomessa parhaiten GP-vaatimukset.
Oheiskustannusten nousu kurittaa paitsi kaikkia kilpailujärjestäjiä myös kilpailijoita.
Kotkalainen kilparatsastaja Elina Ihatsu saapui Salo Horse Show’n perjantain luokkaan peräti kolmella hevosella.
Hän ei ole hevosalan täysammattilainen, vaikka valmentaa ja ratsuttaa asiakkaidensa hevosia.
– Päiväni venyvät herkästi 16-tuntisiksi. Teen puoli päivää töitä autokorjaamon asiakaspalvelussa. Illat ratsastan omia hevosiani ja valmennan asiakkaita, Ihatsu sanoo.
Ihatsun perheellä on pieni yksityistalli Kotkassa, jossa asuu sekä Ihatsujen omat kasvatit että muutama asiakashevonen.
Esteratsastaja haaveilee täysammattilaisuudesta hevosalalla, muttei näe sitä tällä hetkellä realistisena vaihtoehtona.
– Hevosten pitäminen on jatkuvasti taloudellisesti kannattamattomampaa. Minä ja perheeni saamme puurtaa toden teolla, jotta pystyn kilpailemaan ja valmentautumaan aktiivisesti.
Juniorina sijoituksia niittäneelle Ihatsulle Salo on kilpailupaikkana tuttu ja tärkeä.
– Normaalisti olen ollut täällä koko viikonlopun. Nyt yöpyminen piti jättää välistä, sillä kotipaikkakunnalla on lauantaina kilpailut.
– Etenkään tällä hetkellä nuoria hevosia ei ole järkeä kuljettaa kauas. Ensin täytyy miettiä kustannuksia ja vasta sitten sitä, mikä on kilpailijalle mielekkäintä.
Pariin vuoteen Ihatsu ei ole päässyt osallistumaan Salo Horse Show’hun, sillä hän on odottanut omien nuorten hevostensa kasvamista.
Ihatsu kuitenkin muistelee haikeudella aikoja, kun Salo Horse Show’n parkkipaikalle ei meinannut hevosautolla mahtua.
– Muistan hypänneeni kello 23.30 yöllä Salossa, kun lähtijöitä oli niin paljon. Sellaista hälinää ei näe oikein enää missään Suomen ratsastuskilpailuissa.
Perjantain kilpailupäivänä Elina Ihatsulla oli kaksi omaa ja yksi asiakkaan hevonen Salo Horse Show’ssa. Hän kilpaili sekä 110 sentin että 120 sentin luokassa kaikilla kolmella hevosella.
Ihatsun omakasvateista, Come il Ventosta ja My Diatendrosta kovemmat odotukset kohdistuvat Come il Ventoon eli Verttiin.
– Verttiä on vaikea ratsastaa kotona, sillä se on niin säikky. Olen itse herkkä ratsastaja ja Vertti on erittäin herkkä hevonen. Kaiken pitää välillämme kohdata, jotta kaikki sujuu.
Ihatsua valmentaa esteratsastuksessa Juhani Eho ja kouluratsastuksessa Taina Teittinen.
Eho ja Ihatsu kaavailevat Vertistä Ihatsun tulevaa ykkösratsua.
– Haemme sille itsevarmuutta valmentajieni kanssa pikkuhiljaa. Se on toivon mukaan parin vuoden sisällä valmis isoihin luokkiin.
Arvokisamitaleita Ihatsulle ei ole tullut, vaikka menestystä onkin kertynyt muissa kilpailuissa.
Ihatsu voitti esimerkiksi vuonna 2016 joukkueiden SM-estekullan Etelä-Kymen Urheiluratsastajille ja vuonna 2018 Aino Masters CSI2*-luokan.
– Minulla on kova hinku päästä vielä hyppäämään Suomen isoimpia esteluokkia omilla kasvateillani.
Ihatsu sijoittui molemmissa luokissa
Elina Ihatsu sijoittui 110 sentin luokassa kaikilla kolmella hevosellaan.
Come il Venton kanssa hän oli neljäs, My Diatendron kanssa viides ja Minea Forsellin omistaman Ibisco van’t Koningshof Z:n kanssa yhdeksäs.
120 sentin luokassa Ihatsu sijoittui Ibisco van’t Koningshof Z:n kanssa viidenneksi ja Come il Venton kanssa kuudenneksi. My Diatendro tipahti 14. sijalle.
Ihatsu oli päivän päätteeksi iloisissa tunnelmissa.
– Olen todella tyytyväinen. Huomasin kyllä 120 sentin luokassa, että hevoset olivat jo aika väsyneitä helteestä ja muutama turha puomi tuli alas. Jälkikäteen ajateltuna 110 sentin luokan olisi voinut jättää välistäkin, hän pohti.
Kisat vaativat markkinointia
Juho Norilon mukaan kaikki ratsastuskilpailujen järjestäjät saavat miettiä tulevaisuudessa toden teolla, miten erottautua muista.
– Sponsoreita pitää hankkia ajoissa ja markkinoida omaa tapahtumaa. Seurojen välinen yhteistyö ja alueellisen kilpailukalenterin rakentaminen tulevat nousemaan yhä keskeisimmiksi seikoiksi järjestäjillä.
Lisäksi Norilon mukaan järjestäjän kannattaa miettiä, minkälaisen kohdeyleisön ratsastuskilpailuun haluaa tavoittaa.
– Salo Horse Show’n vahvuutena on monipuolisuus. Monena kilpailupäivänä on erilaisia luokkia eri tasoisille ratsastajille. Tässä Salo palvelee laajasti esteratsastusyhteisöä.
