Teijon masuuniin saapuneet taiteilijat ovat tuoneet mukanaan valokuvataidetta, maalauksia ja keramiikkaa.
Ovesta sisään astuessa vastaan tulevat ensin Maria Kajankin akryylimaalaukset, joita on ripustettu masuunin aulaan ja kahvilaan. Tummiin pohjiin maalatut värikkäät naiselliset hahmot kätkevät taakseen Kajankin ajatuksia kiltteydestä ja kaiken, mitä kiltteys merkitsee.
Näyttelyn nimi Keskeneräisyydestä sen sijaan kuvastaa Kajankin itsetutkiskelua, joka on vielä kesken. Teijon masuunin tiedotteessa Kajanki kirjoittaa toivovansa, että katsoja löytää teoksista jotakin itseä koskettavaa.
Aulasta oikealle ja masuunin galleriaan. Sieltä löytyy valokuvataiteilija Jaana Kotamäen töitä. Seinillä komeilee pari lintua, puunrunkoa ja useampi hämähäkinseitti, mutta taiteilija luokittelee itsensä kauas lajikuvaajasta.
Hänen kädenjälkensä on tavanomaisen taltioinnin rinnalla abstraktimpaa. Kotamäki pyrkii herättämään taiteensa katsojassa tunteita ja ajatuksia, mikä ilmenee jo näyttelyn nimestä Unien maailma.
Luodakseen unenomaisia mutta yksityiskohtaisia kuvia Kotamäki käyttää erilaisia valokuvauksen erikoistekniikoita, joista yksi on ICM-tekniikka. Se tarkoittaa kameran hallittua liikuttamista. Lisäksi hän hyödyntää kameran omia monivalotustoimintoja.
Kotamäki ei manipuloi kuviaan, vaan ottaa kaikki kuvat suoraan kameralla. Toisaalta esimerkiksi hänen pääteoksensa Unimaailma on mustavalkokuva.
Kotamäki kertoo teosten nimeämisen olevan hänelle tärkeää.
– Mietin aina tarkkaan kuvien nimet. Kuvat heräävät henkiin, kun nimeän ne, Kotamäki kertoo.
Taiteen lisäksi Kotamäki kuvaa ammatikseen ja opettaa valokuvauksen luovia erikoiskuvaustekniikoita, joten aikaa taiteen tekemiselle on niukasti. Hän kertoo usein kuvaavansa kesämökillään Kemiönsaarella, jossa luonto on lähellä. Inspiraationsa Kotamäki saa luonnossa oikeassa mielentilassa ollessaan. Hänen täytyy varata kuvauskeikoille riittävästi aikaa, sillä hän ei suunnittele etukäteen kuvauskohteitaan.
– Kuvaaminen tarvitsee tietynlaisen mielentilan, rennon fiiliksen ja paljon aikaa, Kotamäki kuvailee.
Galleriasta vastakkaiseen huoneeseen masuuniin siirryttäessä katseen valtaavat ensin värit, kimaltavat helmet ja retrot vesiputket. Tarkemmin tarkastellessa huomio kiinnittyy lukuisiin eri muovinpaloihin ja piilotteleviin merkityksiin. Näyttelyssään Viimeinen pisara kuvataiteilija Johanna Virtanen ilmaisee huolensa ympäristöstä ja ihmisten jaksamisesta.
– Viimeinen pisara on mielestäni hieno suomalainen kaksoismerkityksellinen käsite. Voi ajatella, että se konkreettisesti viittaa johonkin viimeiseen pisaraan, kuten viimeiseen pisaraan puhdasta vettä tai viimeiseen pisaraan öljyä, Virtanen kertoo.
– Toisaalta se voi tarkoittaa henkistä painetta ja kuormitusta, hetkeä jolloin jotakin merkittävää tapahtuu ja kaikki kuohuu yli, Virtanen kertoo.
Ympäristö ja sen suojelu korostuu monin tavoin Virtasen taiteessa, sillä materiaaleinaan hän hyödyntää lähes kokonaan kierrätettyä muovia. Vain metallilangat ja helmet ovat ostotavaraa.
Muut materiaalit hän löytää omasta arjesta, ja ne voivat olla esimerkiksi muovipulloja, lelunosia, jugurttipurkkeja tai muovipusseja. Muovin lisäksi Virtanen käyttää taiteessaan luonnonmateriaaleja, kuten kiviä ja simpukoita.
– Minulla on koko ajan tietynlainen materiaalitutka päällä. Materiaali on aika olennainen osa teoksiani, ja etsin aina sellaista materiaalia, mikä puhuttelee minua, Virtanen pohtii.
Virtanen myöntää, että hänen taiteensa voisi nähdä myös kulutuskulttuurin kritiikkinä, jota esimerkillistää osuvasti teos nimeltä muisto. Siinä mallinuken käsi kurkottaa neljää eriväristä pisaraa kohti.
Studiosta matka jatkuu masuunin Cameraan, jonne keramiikko ja kuvataiteilija Terhi Mickelsson on koonnut luontoaiheisia töitään näyttelyään Keramiikkaa ja maalauksia varten.
Cameran ikkunalaudalla on käynnissä kissan pitämä terapiaistunto ja viereisellä pöydällä eläimet ovat vallanneet pöytälampun.
Seiniä koristavat eläinaiheiset akryyli- ja digimaalaukset ja yksi seinä on varattu Mickelssonin abstraktitöille. Akryylimaalauksissaan Mickelsson käyttää kirkkaita värejä ja pehmeitä vetoja. Digimaalauksissaan taiteilija on yhdistänyt maalaamisen ja piirtämisen.
Useassa hänen maalauksessaan on hevonen, ja keramiikkatöistä löytyy kaikenlaisia eläimiä.
– Aihepiireinä minua kiinnostavat eläimet, koska minulla on itselläni paljon eläimiä. Omasta takaa on hevosia, koiria ja lampaita, Mickelsson listaa.
Näyttelyt Teijon masuunissa
- Maria Kajanki: Keskeneräisyydestä, 30.7. asti
- Jaana Kotamäki: Unien maailma, 30.7. asti
- Johanna Virtanen: Viimeinen pisara, 30.7. asti
- Terhi Mickelsson: Keramiikkaa ja maalauksia, 3.9. asti
- Ilona Niemi: CRY LATER, 23.7. asti
- Tommi Ketonen: Lasiin talletettu, 25.7.-3.9.
