Salolaisten oma Ruisrock – Salo Volley on muuttunut 45 vuodessa totisesta kesäturnauksesta aikuisten festariksi, jossa pääosassa ei ole lentopallo vaan morottaminen

0
Urheilupuiston kentät ja anniskelualueet ovat valmiina vastaanottamaan reilut 2 000 lentopalloilijaa. (Kuva: SSS/Kirsi-Maarit Venetpalo)

Kun tuhannet nykyiset ja entiset salolaiset suunnittelevat kesälomiaan, yksi viikonloppu ympyröidään ensimmäisenä, yleensä vielä mahdollisimman paksulla tussilla – nimittäin ”volleyviikonloppu”.

Vuosi 2023 on edennyt siihen pisteeseen, että almanakka osuu tuon keväällä piirretyn ympyrän keskelle. Lauantaiaamuna arviolta 2 000–2 500 ihmistä vaeltaa Urheilupuistoon nauttimaan kooltaan ja luonteeltaan uniikista lentopallotapahtumasta, jossa pääosassa ei ole enää pitkään aikaan ollut lentopallo, vaan nykyisten ja entisten tuttujen morottaminen sekä rehellisesti sanottuna alkoholi.

Tämän vuoden Salo Volley keräsi peräti 168 joukkuetta, mikä on suurin määrä sitten vuoden 2007, jolloin joukkueita oli yksi enemmän. Viimeisenä tämän vuoden turnaukseen ilmoittautui SalPan jalkapallon edustusjoukkue.

Mutta mistä kaikki lähti ja miten Salo Volley muuttui totisesta kesäturnauksesta salolaiset omaksi ”Ruisrockiksi”.

Tästä kaikki alkoi. Vuoden 1978 Salo Volley pelattiin 86 joukkueen voimin Urheilupuiston lisäksi Urheilutalolla ja keskuskoulullla.

Idea Salossa pelattavasta kesäturnauksesta syntyi 1970-luvulla.

Salon Viestin silloinen miesten edustusjoukkueen valmentaja Pertti Laaksonen halusi joukkueensa osallistuvan kesällä harjoitusturnaukseen, mutta sellaista varten piti lähteä laivalla Ruotsiin. Viesti osallistuikin vuonna 1976 Vättern-cupiin. Matkalla mukana ollut Viestin toiminnanjohtaja Risto Lindfors pohti, miksi vastaavaa ei voisi järjestää Salossa.

Seuraavana vuonna Vättern-cupiin vakoilumatkalle lähetettiin Viestin lentopallojaostosta Kari Bastman ja Hannu Kaarlola. Kun kokemukset sekä plussat ja miinukset oli ynnätty, päätti Viesti muuttaa sanat teoiksi.

Ensimmäinen Salo Volley pelattiin heinäkuun viimeisenä viikonloppuna 1978. Tuolloin mukana oli 86 joukkuetta ja pelejä oli 260.

Tapahtuma sai räjähtävän startin. Seuraavaksi vuodeksi joukkuemäärä kasvoi jo 150:een ja vuonna 1981 joukkueita oli jo 231. Samalla tapahtumasta tuli Viestin talouden selkäranka.

Vuonna 1982 juuri ennen miesten loppuottelun Viesti–Oulun Kisko alkua Salon Urheilutaloon tuli ylimääräistä sähköä. Paikalle nimittäin tuli vastavalittu presidentti ja ehkä Suomen kuuluisin lentopalloilija Mauno Koivisto.

Salo Volley pysyi merkittävänä liigajoukkueiden tasonmittausturnauksena pitkälle 2000-luvulle asti. Vuoden 1995 turnauksessa palloa lattiaan iski Suomen kautta aikojen paras miespelaaja Tuomas Sammelvuo. (Kuva: SSS-arkisto/Minna Määttänen)

1980-luvulla joukkuemäärät pysyivät tasaisesti reilussa 200:ssa, mutta tapahtuman luonne muuttui hiljalleen kilpajoukkueiden tasonmittauksesta puulaakiturnaukseksi, jossa työ- ja kaveriporukat lähtivät pitämään hauskaa lentopallon varjolla.

Kesällä 1995 tehtiin todennäköisesti ikuisena säilyvä ennätys, kun tapahtumaan osallistui käsittämättömät 293 joukkuetta.

Salo Volleyn suosio oli huipussaan 1990-luvun puolivälissä. Vuoden 1996 turnauksessa pelattin huimat 651 ottelua ulkona ja vielä 212 ottelua sisäkentillä. (Kuva: SSS-arkisto/Minna Määttänen)

Vuoden 2007 turnaukseen oli jo suuria hankaluuksia houkutella liigajoukkueita edes paisuneella palkintopotilla. Vielä 2010-luvun alussa miesten ja naisten kilpasarjoja iskettiin Salohallissa liiga- ja divarijoukkueiden voimin, mutta viimeistään Piivolleyn alasajo päätti tämänkin perinteen.

Niinpä Salo Volley muuttui rehelliseksi lentiskarnevaaleiksi, jossa ei ollut enää väliä, jos tarkkaavaisuus ei riitä pateriin tai jänikseksi pukeutuneita vastustajia onkin kerrallaan seitsemän kentällä.

Salo Volley ei olisi koskaan päässyt 35 vuoden ikään ilman uskollisia talkoolaisia, kuten Osmo Lammista (vas.) ja Jukka E. Lehtistä. Kuva vuodelta 2005. (Kuva: SSS-arkisto/Sami Kilpiö)

Muutos ei kuitenkaan ollut kivuton. Salo Volleyn suosio laski 2010-luvulle tullessa ja aallonpohja koettiin vuonna 2010, kun joukkueita oli enää 112. Siinä vaiheessa punnittiin vakavasti, kohtaako panos tuoton ja mitä muutoksia pitäisi tehdä.

Ratkaisu löytyi omasta seurasta. Johanna Anttonen otti vastuulleen tapahtuman uudistamisen. Tapahtumaa karnevalisoitiin vielä pykälällä, markkinointia terästettiin ja kas kummaa, joukkuemäärät nousivat välittömästi 20 prosentilla, mikä jo itsessään takasi tapahtuman tulevaisuuden.

Joukkuemäärät pysyivät reilun vuosikymmenen 120–140:ssä, eikä määrä notkahtanut merkittävästi edes koronavuonna 2020 tai vuonna 2015, jolloin turnaus jouduttiin pelaamaan Urheilupuiston remontin vuoksi Moisiossa.

Vuonna 2000 pelattiin edelleen hiekalla. (Kuva: SSS-arkisto/Marko Mattila)

Vuonna 2018 tapahtuman päävastuu siirtyi Salon Viestiltä LP Viestille ja samalla tapahtuman kirjoitusasu muuttui (Salo-Volley, Salo Volley). Normi volleykävijä ei tosin muutoksia edes huomannut.

Joka tapauksessa vetovastuun vaihdon jälkeen tapahtuman nykymalli voidaan tiivistää karkeasti niin, että mitä enemmän Salo Volleyssa on joukkueita ja mitä kauniimpi sää, sitä enemmän LP Viesti myy olutta ja sitä enemmän seura saa varoja alkavaan liigakauteen.

Nyt 45-vuotias Salo Volley elää taas uutta nousukautta. Viime vuonna joukkuemäärä nousi ensimmäistä kertaa 15 vuoteen yli 150:n ja tänä vuonna laitettiin vielä paremmaksi.

Samaan aikaan lentopallon lisenssimäärät ovat olleet jo vuosikausia tasaisessa laskussa. Esimerkiksi viime kaudella Lentopalloliiton alaisissa sarjoissa pelasi enää 37 miesten joukkuetta, kun tämän vuoden Salo Volleyn suosituimmassa sarjassa eli miesten harrastesarjassa on 56 joukkuetta.

Onkin kohtuullisen turvallista väittää, ettei tänäkään vuonna missään muualla Suomessa näe niin montaa aikuista pelaamassa lentopalloa kuin viikonloppuna Urheilupuiston tekonurmella – olkoonkin, että Salo Volleyssa lentopallo on pelkkä hilpeä viitekehys sen tärkeimmän, eli yhteisöllisyyden ja Suomen kesän summassa.

XLVI Salo Volley Salon Urheilupuistossa lauantaina ja sunnuntaina. Ottelut alkavat kello 8.30.

Vuonna 2002 anniskelualue oli nykyisen pukukoppirakennuksen paikalla. (Kuva: SSS-arkisto/Turkka Hautala)

Salo Volleyn joukkuemäärät 2010–2023

2023: 168
2022: 152
2021: 137
2020: 127
2019: 137
2018: 141
2017: 144
2016: 127
2015: 121*
2014: 127
2013: 135
2012: 132
2011: 132
2010: 112

* Tapahtuma järjestettiin Moisiossa Urheilupuiston kenttäremontin vuoksi

Salo Volleyn suurin joukkuemäärä oli vuonna 1995, jolloin tapahtumaan osallistui 293 joukkuetta.

Vuoden 2002 miesten loppuottelun yleisö oli jostain syystä keskimääräistä unisempaa. (Kuva: SSS-arkisto/Kirsi-Maarit Venetpalo)
20 vuotta sitten Urheilupuisto näytti aavistuksen erilaiselta. (Kuva: SSS-arkisto/Kirsi-Maarit Venetpalo)
Sateen sattuessa sateella. Vuoden 2005 turnauksesta ei selvinnyt kuivin jaloin. (Kuva: SSS-arkisto/Sami Kilpiö)
Värikkäät peliasut ovat olleet yksi Salo Volleyn tavaramerkeistä. Kuvassa Viestin SuperBeibet vuodelta 2004.
Kiskolainen Heinähässäkkä otti lepoa vuoden 2011 turnauksessa. (Kuva: SSS-arkisto/Sami Kilpiö)
Vuonna 2012 Salo Volleyssa nähtiin jääkiekkovalmentaja Hannu Jortikan ”tribuuttijoukkue”. (Kuva: SSS-arkisto/Minna Määttänen)