Salon Meriniityssä uusittavien puistopuiden rungolta on löytynyt Suomessa hyvin harvinaisen perhosen toukkia. Runkokeulakoin toukat elävät Satamakadun varren salavissa.
– Perhonen on hyvin harvinainen, kertoo otuksen tunnistanut Oulun yliopiston yli-intendentti ja perhostutkija Marko Mutanen.
Kymmenen vuotta sitten perhosesta oli tiedossa vain parikymmentä muuta löytöä Suomesta.
– Perhonen on vaatimattoman näköinen, parisenttinen ja tumma.
Mutanen kertoo toukkien elävän puiden rungon sammalissa.
Perhosen tieteellinen nimi on Chionodes ignorantella, ja se kuuluu jäytäjäkoiden heimoon. Vaikka laji on harvinainen, Mutanen sanoo, ettei perhosta ole rauhoitettu.
– Perhosia rauhoitetaan tosi vähän.
Hän selittää, että yleensä suojellaan perhosten elinympäristö.
Satamakadun varren salavat, joiden virallinen nimi on Mutasen mukaan valkosalava, ovat kuitenkin vieraslajeja. Niitä ei suojeltaisi.
Hän sanoo toukkien viihtyvän monissa muissakin puissa kuin kadun varren valkosalavissa. Niille kelpaavat esimerkiksi järeät vanhat raidat.
Satamakadun puiden kaupallinen nimi on hopeasalava. Ne on päätetty uusia vaiheittain neljän vuoden kuluessa, koska niiden puuaines ei ole kestävää.
Puiden katsotaan olevan riski kesäaikaan, jolloin paikallinen äkillinen ukkosmyräkkä saattaa kaataa koko puun. Myös suuret oksanhaarat saattavat katkeilla.
Poistettavien puiden tilalle istutetaan punatammia. Työ etenee siten, että salavia poistetaan keskimäärin 20 kappaletta vuodessa ja tilalle istutetaan uusia taimia keskimäärin 35 kappaletta vuodessa.
Perhostutkija soisi, että vanhoja puistopuita vaalittaisiin, sillä monissa vanhoissa puistopuissa elää valtava määrä eri lajeja.
– Ikivanhojen onttojen puiden sisällä elää lukemattomia eri lajeja, joista osa on tosi harvinaisia, hän sanoo.
Tämän takia hänen mielestään puita ei pitäisi kaataa herkästi, vaan tukea niitä, jos niihin tulee heikkoja kohtia.
Mutanen perustelee puiden vaalimista myös esteettisillä syillä.
– Vanhat puut ovat tosi hienoja, vaikuttavan näköisiä.
Hän ihailee esimerkiksi Tukholmassa näkemiään vanhoja puistopuita, joiden kasvua on tuettu. Vastaavanlaisia vanhoja puistopuita hän on nähnyt myös Turussa.
Kuka korvaa tammenterhojen tuhot autoille? Eikös tammissa kumminkin ole tammenterhoja? Eikö kannattaisi valita laji mistä ei putoa muuta kuin lehtiä?
Ymmärrän, ettei kaupunkia kiinnosta seurata hauraiden puiden tuentatarpeen kehittymistä teollisuusalueella. Monimuotoisuusasiat pitää kuitenkin huomioida kaikessa ja koska puhutaan Viurilanlahden lintuparatiisiin sekä Vuohensaaren suojelualueelle johtavasta tiestä, Meriniitynkadusta eteenpäin voisi järeistä rungoista jättää muutaman metrin mittaisilla kannoilla tekopökkelökujan. Järeät tekopökkelöt toki aikanaan lahoavat ja kaatuvat, mutta n. 3 metrisinä asia olisi hallittavissa helpommin kuin nykyiset kokonaiset puut. Lisäksi muualta poistettuja järeitä runkoja voisi sijoittaa pitkien joen ranta-aluetta tulevaisuudessa rakennettavan puiston alueelle maapuiksi.
Tällaista kaupunkirakentamista ei ehkä kaikki ymmärrä, mutta juuri siksi se olisi erityisen hyvä asia. Satamakadusta ja tulevaisuudessa joen rantapuistosta tulisi ikään kuin portti keskustan tuntumassa olevile luontokohteille.