Patsaiden ja istutusten reunustamat portaat nousevat kohti mäen päällä olevaa kasvihuonetta. Yksi veistoksista on Gardener, puutarhuri lapioineen, monet muut kreikkalaisia jumalia, leijoniakin makaa joukossa. Suihkulähde solisee.
Kasvihuoneen lasin läpi hehkuvat pelargonit. Valtava tammi levittää oksansa melkein maahan asti, ja kaikkialla on loputtomasti erivärisiä ruusuja.
Näky Somerolla ei ole tyypillinen suomalainen, eikä puutarhan tarinakaan ole ihan tavallinen.
Kaikki lähti siitä, että Kati Suokas halusi kasvihuoneen. Tai oikeastaan siitä, että hän tarvitsi paremman varastotilan yritykselleen, joka tuo maahan kosmetiikkaa.
Tehdään ensin kierros kasveja ihailemaan, sillä aurinko on tullut esiin sadepilvien välistä. On Suokkaan suosikkien, ruusujen, paras kukinta-aika.
– Ruusut ovat ihania kun ne kukkivat niin pitkään, aloittavat heinäkuun alussa ja jatkavat syyskuulle. Kun muistaa vain leikata kukkineet pois, ne tulevat aina uudestaan. Perennat ovat yleensä ohi viikossa, mutta on meillä toki niitäkin, tännehän mahtuu.
Tilaa tosiaan riittää vielä monille kukille. Jos kasvihuoneen lähellä onkin täyttä, ympärillä levittäytyy laaja puistomainen nurmikko odottamassa, mistä Suokas seuraavaksi innostuu.
– Joka vuosi opettelen jonkin uuden kasvin. Tänä vuonna puuliljat, en tiennyt niistä mitään vielä vuosi sitten, nyt laitoin 40. Viime vuoden uusi kasvi oli kärhöt, sitä ennen maksaruohot, muutama vuosi sitten alppiruusut.
Suokas on nyt ehtinyt oppia, että ensimmäisenä vuonna puuliljat eivät vielä kasva puolitoistametrisiksi, mutta ehkä myöhemmin.
Ruusuja mahtuu aina lisää. Kasvihuoneen takaa löytyy ruusupenkki, jossa värit vaihtelevat keltaisesta violettiin ja kaikkeen siltä väliltä. Niitä ostaessaan Suokas ei osannut puutarhaliikkeessä päättää, mikä olisi kaunein.
– Olen vaaka, en osaa valita! Otin kaikkia, ja mielestäni tämä on kaunis näin.
Kasvihuoneessa on Suokkaan pelargonitaivas, jossa kukat saavat aurinkoa mutta eivät joudu sateen armoille. Pelargoneja on yli 30 erilaista.
– Ruusunnuppupelargonit näyttävät hyviltä vielä kuivuneinakin. Englantilaiset jalopelargonit ja enkelipelargonit menevät välillä pois ja tulevat taas upeina, mutta ne roskaavat hirveästi.
Kukkaloiston keskeltä ei heti edes huomaa, että kasvihuoneen toisen päädyn täyttävät vihreät hyötykasvit. Kati Suokas ja hänen miehensä Kari ovat jakaneet kasvihuoneen kahtia. Työnjako on muutenkin yhtä selvä:
– Puutarha on minun juttuni, mies hoitaa muita taloon liittyviä asioita.
Kati Suokas on perheessä se, joka leikkaa nurmikon päältäajettavalla ruohonleikkurilla. Hän tekee sen mielellään, eikä huolisi apuun edes robottileikkuria.
– Ruohonleikkuuseen menee kahdeksan tuntia viikossa. Nautin siitä, se on kiertoajelu jolla pääsee ihailemaan kaikkea ja näkee, onko ruusuissa kirvoja tai jossain muita ongelmia. Samalla voi ottaa aurinkoa.
Tammen alla on Kati Suokkaan lempipaikka. Vanhan puun kiemuraiset, sammaloituneet oksat kattaisivat pienemmän pihan kokonaan. Rungon ympärille tarvitaan neljän ihmisen kädet.
Tammi on nähnyt Yli-Yrkön tilan elämää jo noin 300 vuoden ajan. Sen aikana sukupolvet ovat vaihtuneet ja rakennuksetkin ovat tulleet ja menneet. Suokkaan sukua tilalla ei ole asunut, eikä edes täällä päin.
Kati Suokas on Kuusankoskelta ja hänen molemmat vanhempansa rajan takaa Karjalasta, ja Katin mies Kari on kotoisin Kannuksesta.
Suokas asui entisen miehensä kanssa Helsingissä, kun tuli tilaisuus ostaa kosmetiikkasarjan maahantuonti 1990-luvun alussa. Kauppaan kuului vanha kulkutautisairaala Somerolla.
– Olimme siellä 13 vuotta ja laitoimme rakennuksen kuntoon. Varastotila oli siellä kuitenkin hankala, kellari johon ei päässyt pumppukärryllä, ja meillä on painavaa tavaraa, joka tulee lavoissa.
Sopimattoman varastotilan lisäksi kulkutautisairaalalla oli ongelmana savinen tontti. Kati Suokas ei vielä ollut saanut nykyisen kaltaista puutarhainnostusta, mutta halusi kuitenkin paikan, jossa kasvit pysyisivät hengissä.
Nyt varastoon pääsee ajamaan pienkuormaajalla, ja nykyisellä tontilla kaikki kasvaa.
Koti pysyi Somerolla, vaikka Suokas käy viikoittain töissä Helsingissä. Hän tekee hoitolassaan Helsingissä ihokarvojen sokerointia ja opettaa alaa ammattiopistoissa ympäri Suomea.
– Minähän teen koko ajan samaa, nypin rikkaruohoja täällä ja karvoja töissä, hän nauraa.
Yli-Yrkön tila löytyi kiinteistönvälittäjän avulla, kun Kati Suokas kysyi puustoista tonttia.
– Tilalla ei ollut perillisiä, ja kaukaiset sukulaiset myivät pellot, metsät ja tämän viiden hehtaarin tilakeskuksen.
Paikalla tiedetään olleen talo vuodesta 1550 asti. Ostohetkellä mäen päällä seisoi 1800-luvun hirsitalo, joka oli niin huonokuntoinen, että se päätettiin purkaa. Talosta rakennettiin toisaalle kaksi taloa.
Vanha kivinavetta säilytettiin ja siitä rakennettiin koti ja toimivat varastotilat. Aluksi ei ollut paljoa aikaa puutarhalle.
– Täällä oli ennestään lähinnä viinimarjoja, karviaisia ja vanhoja omenapuita. Tammea ei näkynyt vanhojen koivujen takaa, ja toisella suunnalla haapametsä peitti taivaan, Kati Suokas kertoo.
Puustoisella tontilla oli puita liikaakin, ja niistä on lähtenyt parisataa. Paljon on myös istutettu uusia.
– Tänä vuonna olen laittanut tuurenpihlajaa, hopeapihlajaa, ruusuorapihlajaa ja likusterisyreeniä, etsin aina jotain erilaista. On amerikanjalopähkinöitä, kynäjalavaa, vuorijalavaa, kuparikoivua, hevoskastanjoita. Enhän minä niitä korkeina näe, mutta joku sitten joskus näkee.
Puretun vanhan päärakennuksen paikalle Suokas halusi kasvihuoneen. Eikä mitä tahansa kasvihuonetta, vaan viktoriaaniseen tyyliin koristeellisen. Se oikea löytyi Englannista.
– Kuusi vuotta sitten tilattiin kaivinkone puutarhaan ensimmäisen kerran kaivamaan kuoppaa kasvihuoneelle, Suokas kertoo.
– Siitä se lähti. Kasvihuone näyttikin aika yksinäiseltä, ja sen seuraksi haluttiin muutama yksityiskohta.
Yksityiskohdat eivät jääneet muutamaan. Terassi kasvihuoneen ympärillä laajeni parilla portaalla alaspäin ja sitten taas seuraavilla portailla. Kaivinkone palasi yhä uudelleen.
– Kivimies sanoi, että tämä on hullunkurisin projekti, jossa hän on ollut mukana. Yleensä ensin tehdään suunnitelma ja sitten rakennetaan alhaalta ylöspäin. On vaikeaa tukea rakenteet, kun tehdään vähän kerrallaan ylhäältä alaspäin.
Englannista tulivat myös patsaat, suihkulähteet ja lintujen kylpyaltaat.
– Etsimme netistä klassisia patsaita ja löysimme niitä valmistavan Haddonstonen. Yrityksen patsaat ovat hyvin tehtyjä, näyttävät kauniilta läheltäkin katsottuna ja kestävät Suomen talven.
Haddonstonella ei ollut Suomessa maahantuojaa, ja somerolaiset näkivät siinä tilaisuutensa.
– Saimme mahdollisuuden rakentaa näyttelypuutarhan, josta voimme nauttia nyt itsekin.
Seuraavaksi on tulossa yksi tai kaksi kotkaa. Ne liittyvät seuraavaan projektiin, jossa jatketaan vanhaa kiviaitaa.
– Jos nyt näyttää että patsaita on reilusti, kasvien kasvaessa ne häviävät. Siirtelemme niitä Avantin kanssa sitä mukaa kun puutarha muuttuu. Kun olen kesäkeittiöllä, näen omenapuun kaarevan oksan alla huilunsoittajapatsaan, johon ilta-aurinko osuu.
Näkymät pihalla ovat kuin muuttuvia maalauksia. Kati Suokkaan kesäloma on alkanut kuvauspäivänä, ja loman aikana on taas tulossa kaivinkone.
