Kun kesäasukas Ulla Pohjolan-Pirhonen ajoi heinäkuun alussa mökilleen Muurlaan, hän joutui pettymään. Vielä edellisenä päivänä kauniisti kukkineet pientareet oli niitetty mataliksi.
– Olen hirveän surullinen siitä, että tienvarret niitetään, Pohjolan-Pirhonen sanoo.
Vantaalla asuvan Pohjolan-Pirhosen mielestä Salon teidenvarret ovat poikkeuksellisen kauniit ja lajistoltaan monimuotoiset. Vastaavaa ei hänen mukaansa muualla Etelä-Suomessa näe.
– Kellokukkia ja päivänkakkaroita näkyy pääkaupunkiseudulla hyvin harvoin.
Ulla Pohjolan-Pirhonen on hyvin huolissaan teiden varsilla kukkivien kasvien ja niitä pölyttävien hyönteisten tulevaisuudesta. Hän arvelee, että kukkivat pientareet ovat pian Salossakin harvinainen näky, jos niitot tehdään vuosi toisensa jälkeen liian aikaisin.
Helsingin yliopiston kestävyystieteen instituutin tutkijatohtori Jussi Lampinen ymmärtää, että tienvarsien niittäminen huolettaa monia. Hänen mukaansa niittäminen ei kuitenkaan ole yksiselitteisesti huono asia luonnon monimuotoisuuden kannalta.
Lampinen kertoo, että niitot ovat monille pientareilla kasvaville lajeille tarpeellisia, jopa välttämättömiä. Useat niittykasvit ovat yleistyneet tienvarsissa juuri niittämisen ja luonnon raivaamisen seurauksena.
Lampisen mukaan tienvarret korvaavat ja paikkaavat niittyjä, jotka ovat Suomessa nykyään varsin harvinaisia. Aiemmin niityillä kasvaneet lajit menestyvät niitetyillä tienpientareilla, sillä kasvuolosuhteet ovat hyvin samankaltaiset. Valoa ja avoimuutta on tarjolla runsaasti.
– Tienvarsiverkosto palvelee monia lajeja, joiden alkuperäiset elinympäristöt ovat taantuneet, Lampinen sanoo.
Jussi Lampisen mukaan on kuitenkin mahdollista, että niittäminen heikentää kasvien selviytymistä ja luonnon monimuotoisuutta. Näin voi tapahtua etenkin silloin, kun niittäminen tapahtuu liian aikaisin keväällä, jolloin kasvien kukinta on vielä kesken.
Erityisen haitallista liian aikainen niittäminen on pölyttäjähyönteisille, joille pientareella kasvavat kukat ovat tärkeitä meden lähteitä.
– Jos kasvit niitetään juuri ennen kuin ne pääsevät kukkimaan, hyönteisten kesän mesivarasto taantuu tai siirtyy myöhemmäksi, Lampinen kertoo.
Monet tienvarsien kasveista ovat monivuotisia, joten ne selviävät, vaikka niittäminen tapahtuisi ennen kukintaa. Lampisen mukaan on kuitenkin mahdollista, että kasvit kärsivät, jos niittäminen tapahtuu vuosi toisensa jälkeen liian aikaisin.
Lampisen mukaan niittykasvien ja pölyttäjähyönteisten kannalta olisikin tärkeää, että niittäminen tapahtuisi oikeana ajankohtana, jolloin kasvit ovat ehtineet ohittaa parhaan kukinta-ajan. Etelä-Suomessa paras niittoajankohta sijoittuu heinäkuun puolenvälin tienoille.
Lampinen arvioi, että niittojen ajoittaminen kukinta-aikojen mukaan ei kuitenkaan tällä hetkellä käytännössä toteudu. Hän toivoo, että luonnon monimuotoisuuden vaaliminen huomioitaisiin liikenneympäristöjen rakentamisessa ja hoidossa nykyistä paremmin.
– Monimuotoisuuden vaaliminen ei ole ollut ykkösprioriteetti liikenneympäristön rakentamisessa, Lampinen pohtii.
TIENVARSIEN KASVIT
Niityiltä pientareille
- Etelä-Suomessa tienvarsissa viihtyvät esimerkiksi ahdekaunokki, päivänkakkara, kissankello, harakankello ja koiranputki.
- Valtaosa teiden varsissa tavattavista lajeista ovat perinteisesti niityillä esiintyviä lajeja. Perinneympäristöjen vähetessä lajit ovat yleistyneet tienvarsilla.
Pientareiden kesäniitot parantavat liikenneturvallisuutta myös talvella
Tienvarsien kesäniitot ovat tärkeä osa teiden kunnossapitoa ja liikenneturvallisuutta. Näin kertoo maanteiden hoidon projektipäällikkö Petri Suomi Varsinais-Suomen ELY-keskukselta.
Suomen mukaan niitoilla pyritään ennen kaikkea estämään näköesteiden syntymistä. Liian korkeaksi kasvanut tienvarsikasvillisuus haittaa näkyvyyttä ja on vaaraksi liikenneturvallisuudelle.
– Jos teitä ei niitetä, ne pääsevät vesakoitumaan ja pusikoitumaan.
Piennarten niittäminen parantaa näkyvyyttä paitsi kesällä, myös talvella. Kesällä niittämättä jäänyt kasvillisuus kerää talvella teiden varsiin korkeat kinokset, jotka haittaavat tienkäyttäjien näkyvyyttä.
Suomen mukaan tienvarsia niitetään koko kesän ajan, mutta valtaosa niitoista ajoittuu juhannuksen jälkeiselle ajalle. Niitot tehdään pääsääntöisesti kerran kesässä, ja vain moottoriteiden varret niitetään kahdesti kasvukauden aikana.
Tienvarsien niittämiseen liittyvät huolet ovat tuttuja myös Petri Suomelle. Hän kertoo huolestuneita yhteydenottoja tulevan ELY-keskukselle joka kesä.
Monet ovat huolissaan erityisesti siitä, että niitot tehdään ennen tienvarsissa kasvavien kasvien kukinnan alkamista.
Petri Suomen mukaan niittojen aloittaminen jo kesän alussa on kuitenkin välttämätöntä, jotta kaikki niitot ehditään tehdä kesän aikana. Yksin Salossa niitettävää piennarta on Suomen mukaan noin 1 300 kilometriä.
Varsinais-Suomessa teiden niitot ovat parhaillaan käynnissä, ja niittotöitä tekeviin urakoitsijoihin saattaa törmätä myös Salossa. Petri Suomi toivoo tienkäyttäjiltä malttia ja varovaisuutta, kun he ohittavat teiden varsissa työskenteleviä urakoitsijoita.
– Antakaa työrauha urakoitsijoille, Suomi pyytää.
Risteysten niittäminen olisi liikenneturvallisuuden kannalta hyväksi. Näkyvyys voi olla huono sen ainoan liikennemerkin tai tolpan juureen jätetyn pitkän heinikon tai pusikon takia.
Muutoin riittävä määrä lupia peurojen kaatoon turvaa paremmin työmatkan.
Kyllä lupiinien takia niitot pitäisi ajoittaa aikaisemmin, nyt pääsivät taas jo kukkimaan ja vaan leviävät. Kyllä niitä ketokukkia on muuallakin kuin ojan pientareilla! Turvallisuus on tärkeämpää kuin joku lupiini tai kissankello. Ja pölyttäjät ei hyödy lupiineista, päinvastoin ja kumminkin lupiini on vieraslaji mitä ei saisi päästä leviämään, silti ely-keskus syyllistyy tähän. Salon seudulla lupiini on oikein ongelma. Menkää ihmiset kedoille kukkia katsomaan, ei ne kuulu ajoratojen reunoille. Ainakin Vanhalla Turuntiellä kasveista on vaan näköhaittaa, pienet lapset ja eläimet voivat tulla ajotielle huomaamatta. Toivottavasti kukaan ei joudu kärsimään tästä, säilytetään kukat-asenteesta!
Se on käsittämätön miten tienvarsikauneudelle ei anneta tilaa. Se ei turvallisuuden kanssa mitään tekemistä jos ne niitetään kuukautta myöhemmin. Olen aina ihmetellyt eikö täällä Suomessa anneta kukkia tienvaret, myös lubiinit.
Eikä peuroissa tarvita muuta kuin jätetään ilvekset tappamatta, ne huolehtii peuroista. Ilveksen tappaminen on niin valtavan tärkeätä joillekin, jotka ei välitä luonnosta. Satoja ilveksiä tapetaan vuosittain.
Laki velvoittaa hävittämään lupiinit, on vieraslaji! Pitääkö koloradokuoriaisenkin antaa levitä sen takia kun se on kaunis hyönteinen? Ei näitä turhaa julisteta haitallisiksi vieraslajeiksi. Meillä on Suomessa paljon luontaisia ketokukkia, mitkä kärsivät lupiineista. Lupiinit valtaavat alaa, ja luonnonkasvit häviävät alueelta koska maaperä muuttuu typpipitoiseksi, ja luonnonkasvit eivät siinä pärjää. Eli luonnon monimuotoisuuden ylläpitämistä on oikeaikainen piennarten niitto, että lupiinit eivät ehdi kukkia. Lupiinit eivät kuulu Suomen luontoon, joten on turha puhua samaan aikaan luonnon monipuolisuudesta ja lupiineista. Miksi näitä lupiininpuolustelijoita löytyy joka puolelta! Luuletteko te että kukkia ei kasva muualla kuin tienvarsilla, jos näin on niin astukaa sieltä autosta ulos ja… Lue lisää »
Laki on väärä. Pitää tehdä uusi laki. Mitenkä vain muutamat kasvit ovat laittomia. Miksei kaikki ulkomaila tuodut kasvit? Onko lubit se syy liian aikaiseen niittoon. Johan tulee kummia. Luonnon monimuotuisuus kärsii siitä jos joku kasvi hävitetään.
Kaikki ulkomailta tuodut ovat vieraslajeja, mutta niitä ei välttämättä ole luokiteltu haitallisiksi. Lupiini on todettu haitalliseksi, kuten muutama muukin laji. Toki muutkin vieraslajit on hyvä poistaa luonnosta, jos ovat sinne puutarhasta levinneet. Tie on tehty palvelemaan ihmisten ja tavaroiden liikkumista. Valtioneuvosto periaatepäätöksensä mukaan tavoittelee nollatoleranssia vakavissa liikenneonnettomuuksissa. Nämä ovat kiistattomia asioita, eikä rehottavat pientareet voi olla niitä tärkeämpiä. Omalla pihalla jokainen voi kasvattaa sellaisen kukkakedon kuin haluaa. Hoitamaton tien reunus on sen sijaan sekä ruma, että vaarallinen. Tällä hetkellä monella tiellä on niitetty ainoastaan kapea siivu ja suurin osa ojan luiskasta on heinikon ja pajujen valtaamaa. Esimerkkinä Halikosta Auraan johtava… Lue lisää »
Mihin oheistoimintaan käyttävät valtavasti aikaa? Metsästäjäthän ovat itse toiminnallaan saaneet aikaiseksi valtavan peuramäärän. Kai se on vaikeaa, kun peurametsällä ammutaan kaveri metsona tai maastopyöräilijä peurana. Esität kokoajan noita kysymyksiäsi, esitä joku mielipide!
Esitin mielipiteeni ja kysyin sen jälkeen muiden mielipidettä samasta asiasta. Peurajahdin oheistoimintaan lasken mm. saaliin käsittelyn eli nylkemisen, leikkuun, pakkaamisen ja pakastamisen sekä kaikkiin näihin liittyvät matkat. Lisäksi koska juuri kenelläkään ei ole vähintään 500 ha yhtenäistä aluetta, tarvitaan metsästysseura, joka hoitaa alueiden vuokraukset. Seura myös hakee luvat, nimeää metsästyksen johtajan ja hallinnoi lupien käyttöä. Kaiken tämän hoitaa metsästäjät, koska itsestään mitään ei tapahdu. Metsästäjien pitää harjoitella ammuntaa, mikä edellyttää ampumaratojen ylläpitoa. Seuratoiminta tuo muitakin talkoovelvoitteita, joita ilman seura ei toimi, eikä metsästys ole mahdollista. Kaipaatko lisää? Vuosittain ammutaan n. 70 000 peuraa, mutta sinä näet vain muutaman ongelman. Voisin… Lue lisää »