KOLME MUSKETTIKOIRAA (D’Artacán y los tres Mosqueperros, Espanja 2021). Ohjaus: Toni Garcia ja Stephen Hughes. Käsikirjoitus: Doug Langdale perustuen Alexandre Dumas’n romaaniin. Musiikki: Manel Gil-Inglada. Suomenkielisinä ääninä Valtteri Turunen, Jani Karvinen, Peter Pihlström, Jarmo Mäkinen, Heljä Heikkinen, Paavo Kerosuo, Ilona Chevakova.
Tuskinpa mikään toinen proosateos on sovitettu yhtä monta kertaa elokuvaksi kuin Kolme muskettisoturia. Alexandre Dumas vanhemman kirjoittama tarina miekkailutaitoisesta maalaispojasta, joka ratsastaa Pariisin ja liittyy kuninkaan musketööreihin on romanttisen seikkailuviihteen jykevin klassikko, jonka lumovoima elokuvantekijöiden silmissä vaikuttaa lakastumattomalta.
Jokainen vuosikymmen tuottaa uuden elokuvallisen tulkintansa Dumas’n romaanista ja käytännössä aina lähdeteksti on ylittämätön vuori, jonka laelle ei ylletä koskaan.
Niin se on tälläkin kertaa, mutta Kolmessa muskettikoirassa on vissit ansionsa. Siinä on oivaltavuutta.
Dumas’n romaania kun voi ulkoiseen uskottavuuteen pyrkimisen sijasta lähestyä myös toista kautta, etäännyttämällä se koirahahmojen kansoittamaksi piirroselokuvaksi. Näin toimii espanjalainen Kolme muskettikoiraa, joka nimenomaan vaikuttaa piirroselokuvalta eikä muoviselta tietokoneanimaatiolta.
Toki ihmiskäden jälki on myös Kolmessa muskettikoirassa lähinnä viitteellinen, mutta Toni Garcian ja Stephen Hughesin ohjaama elokuva on kokonaisuutena niin sympaattinen ja ”epätuotteistettu” että se tarjoaa aidon vaihtoehdon nykyaikaisen animaatioelokuvan valtavirralle.
Lähdetekstistään se kuorii kermat päältä ja keskittyy monisanaisen Dumas’n loputtoman jaarittelun sijasta tarinan ydinkohtiin. Nuoren D’Artacánin sekä kolmen muskettisoturin kohtaaminen ja ystävystyminen esitetään pikakelauksella. Sen jälkeen päästään itse asiaan: kuninkaanpalatsin valtaistuinpeleihin, kieroiluihin ja petollisiin naisiin.
Kolmen muskettikoiran hahmoista hienoimmin onkin visualisoitu juonikas Milady de Winter, joka koiramaailmassa on tietysti mustaturkkinen ja leimuavasilmäinen kissakaunotar. Keskeiset juonenkäänteet ja elokuvan vetävimmät toimintakohtaukset kulminoituvat juuri Miladyyn, ennen kaikkea kaksintaistelu merirosvolaivan mastossa.
Kolmen muskettikoiran piirrosjäljessä ei ole mitään kliinistä. Pikemminkin se näyttää kotikutoiselta, mutta ei häiritsevissä määrin. Se on kuin antiteesi viime vuosien Disney-piirretyistä, joissa ei ole enää mitään piirrettyä. Pieni inhimillisyyden häivähdys tekee ilmiselvästi ihmeitä myös animaatioelokuvalle. Kolme muskettikoiraa on korean kuoren lisäksi varustettu sydämellä.
Puhumattakaan siitä, että Alexandre Dumas’n melkein 200 vuotta sitten kirjoittama tarina on täysin ajaton ja ehdottoman lennokas. Animaatiomaailmaan etäännytettynä se viehättänee myös TikTok-sukupolven lapsiyleisöä.
