Galleria Levolaan on saapunut uusi taiteilija mukanaan postikortteja, keijukaisia ja tonttuja.
Kattolampusta laskeutuu postikortteja kuin sadepilvestä ja jalustoilla komeilevat keijukaiset erikoisine kotineen ja puuhineen. Kullakin hahmolla on tarina, joista osa on esillä luettavissa. Tällaisen näyttelyn on kuvataiteilija Virpi Pekkala koonnut.
Taiteilija kertoo veikeiden hahmojen syntyvän omaa elämää ympäröivistä asioista. Korteista löytyy esimerkiksi vaarin vene, perheen koira ja tytär kaverinsa kanssa. Pekkala puhuu paljon saduista, sillä jokaiseen teokseen liittyy tarina, joista osa on myös luettavissa näyttelyssä.
– Olen lukenut varmaan liian paljon satuja lapsena, Pekkala nauraa.
Kortti-ideat saattavat pyöriä päässä pitkään, kunnes ne lopulta päätyvät paperille. Tarinat muotoutuvat sitä mukaa kun piirrustuskin. Toisinaan ne jalostuvat vielä silloin, kun Pekkala tekee nukkeja.
Nuket hän tekee aina piirustusten pohjalta. Pekkala näpertää niitä rautalangasta ja askartelumassasta. Sitten ne puetaan huopakankaisiin vaatteisiin.
Pekkala osoittaa innoissaan lukuisia yksityiskohtia töissään, esimerkiksi keijupolkua viidessä, kolmikerroksisessa keijujen asuttamassa talossa. Eräs keiju on piiloutunut talon taakse syömään jäätelöä. Yläkerrasta löytyy keiju työnteosta, ja kerrosten välissä keinuu kolmas.
Ensimmäisen nukketyön Pekkala kertoo tehneensä joskus vuosien 1995 ja 1996 välillä, tarkkaa aikaa hän ei muista. Nykyisin hän tekee nukkeja jopa paljon enemmän kuin kortteja. Nykyisin hän tekee nukkeja useammin kuin ennen, mutta piirtäminen on vielä etusijalla.
Idea nukkeihin lähti yksinkertaisesta ajatuksesta.
– Aloin piirrustuksista miettimään, että miltä ne näyttäisivät oikeasti, Pekkala kertoo.
Pekkalan toi näyttelyyn hänen ensimmäiset nukketyönsä, jotka ovat muista näyttelyn töistä poiketen jouluaiheisia. Kaikesta tekemästään taiteilijan suosikki on teos nimeltä Hoosiannaa, jossa enkelit laulavat virsikirjojen päällä. Pekkala kertoo jopa tehneensä teoksesta itselleen kotiin pienemmän version.
Pekkalan postikortit ovat olleet tunnettuja suomalaisten keskuudessa jo 1980-luvulta saakka. Sitä ennen hän oli kouluttautunut somistajaksi ja mainosgraafikoksi. Mainostoimistossa työskennellessään Pekkala piirsi öisin. Lopulta hän ryhtyi piirtämään kokoaikaisesti, kun innostus voimistui liiaksi.
– Mainosgraafikkona en päässyt piirtämään tarpeeksi, joten lopetin sen. En ole koskaan kokenut piirtämistä työksi, Pekkala sanoo.
Myyntiasioissa häntä ovat kuitenkin aina auttaneet perheenjäsenet. Korttien myyminen on alusta asti ollut Pekkalalle helppoa.
– Aloin tehdä kortteja hyvään aikaan, koska 1980-luvulla kaikki postittivat kortteja, taiteilija tuumaa.
Ensi alkuun Pekkala myi töitään eri messuilla. Hän ei ole koskaan kokenut itseään taitavaksi myyjäksi, mutta messuilla riitti, että kortit olivat esillä ja asiakkaat tulivat pyytämättä.
Tätä nykyä postikorttien lähettäminen on vähentynyt huimasti, mutta Pekkalaa muutos ei huoleta. Hän uskoo postikorttien vielä jonain päivänä nousevan takaisin suosioon.
– Odotan nostalgiaa ja sitä, kun ihmiset alkavat taas arvostaa postikortteja.
Taiteilija on tavattavissa lauantaina 8.7., jolloin hän on galleriassa piirtämässä keijukaisia aukioloaikojen mukaisesti.
Virpi Pekkalan Kerran kesällä -näyttely 2.7.-30.7. Galleria Levolassa (Perniöntie 1719).
