Keskeinen suomalainen hulluuskuvaus.
Sellainen teos on Arto Paasilinnan Ulvova mylläri (1981). Romaani keskittyy hulluksi nimetyn Gunnar Huttusen asemaan peräpohjalaisessa kylässä.
Vuohensaaren kesäteatteri päätti lähestyä klassikkoteosta tuoreella lähestymistavalla. Tapahtumat sijoittuvat Vuohensaaren sovituksessa 2000-luvun alkuun, vaikka Paasilinnan romaanin henkilöhahmot elävät 1950-luvulla. Suurin muutos on kuitenkin roolitus – pääosassa on nainen, Gunilla Huttunen, ja kaikki muutkin sukupuoliroolit on näytelmässä käännetty ympäri.
– Minusta on aika erikoista, ettei tällaista roolivaihtoa ole koskaan aikaisemmin ehdotettu. Mylläri on vanha teksti. Roolien vaihto ehdottomasti terävöittää näytelmää, toteaa Gunilla Huttusta esittävä Sonja Leino.
Sonja Leino oli Ulvovan myllärin ohjaaja Toni Ikolalle pienimuotoinen päähänpinttymä. Muita Ikola ei nimittäin päärooliin halunnut.
– Olemme aikoja sitten näytelleet yhdessä Salossa. Minusta Sonja on aivan järjettömän hyvä.
– Häntä sai tosin kauan maanitella rooliin. Sonja esimerkiksi pelkäsi joutuvansa punttisalille, Ikola naurahtaa.
Salon teatterin konkarinäyttelijä Leino oli tehnyt vankan päätöksen, ettei enää näyttelisi kesäteattereissa.
– Kesäteatterissa on aina kylmä ja vettä sataa, hän hymähtää.
– Täällä nyt kuitenkin olen. Eikä se sinänsä haittaa, hauskaahan meillä on ollut.
Leino ei ollut ainut, jota sai maanitella mukaan produktioon.
Miespääosan täyttäminen meni viime tippaan – samoin Ikolan päätös ohjata teos.
Ulvovasta mylläristä ei alun perin pitänyt edes tulla Vuohensaaren esitystä. Kesän ohjelmistoon oli jo valittu Johanna Parkkisen ohjaamana Miehen kylkiluu.
Aikataulullisista syistä Parkkisen produktio kuitenkin kaatui.
Ulvovan myllärin dramatisoinnin parissa ahkeroinut Mia Kuisma soitti Ikolalle. Ikola ei innostunut.
– Olin silloin kiireinen, sillä minulla oli Vaasan kaupunginteatterissa kaksi peräkkäistä pääroolia. Mia kuitenkin puhui minut ympäri.
Kuisma ja Ikola pyörittelivät useita käsikirjoituksia ennen Ulvovan myllärin valintaa. Ulvovan myllärin he näkivät aikansa eläneenä teoksena – kunnes Ikola keksi sukupuoliroolien muuttamisen.
Kaksikko otti yhteyttä Paasilinnan perikuntaan, joka näytti uudistukselle vihreää valoa.
Kuisma aloitti maaliskuussa joka toisena maanantaina lukuharjoitukset näyttelijöiden kanssa, jotta kaikki oppisivat tekstin ulkoa ennen harjoituksia.
Ikolan kesäloma Vaasan kaupunginteatterista alkoi vasta toukokuun lopussa, joten itse esityksen harjoitteluun jäi yhteensä viisi viikkoa aikaa.
– Ikinä en ole näin nopeassa aikataulussa tehnyt toteutusta. Viimeisimmissä projekteissani näyttelijäkokoonpanon kanssa on tavattu jo vuosi etukäteen, Leino pohtii.
Nopeassa aikataulussa oli kuitenkin useita etuja, vaikka näyttelijöiden piti sitoutua viiden viikon ajan täysillä harjoitteluun.
– Casting oli tehty hyvin ja oikeat henkilöt valittiin juuri oikeisiin rooleihin. Olemme harjoitelleet systemaattisesti kohtaus kerrallaan, pidemmissä ja pidemmissä pätkissä. Tämä on toiminut yllättävän sujuvasti, eikä toisaalta ole tarvinnut pyöritellä näytelmää vuotta, Leino kuvailee.
Kokoonpanon vahvistuttua oli vielä yksi hämärä elementti, joka hermostutti Leinoa.
Miespääosaan, lähiruokaneuvoja Santeri Käyrämön rooliin ei löydetty ketään, ei vaikka Kuisma kävi kaikki mahdolliset lähiteatterit läpi.
– Kolusin ja kolusin. Lopulta Jerry Alajoki löytyi kuin taivaan lahjana maaliskuun alussa.
Ikola keksi laittaa Alajoelle viestiä, sillä kaksikko tunsi toisensa ennestään. Hän oli saanut vihiä, ettei Alajoella ollut kesäsuunnitelmia teattereissa.
Alajoki on aiemmin näytellyt esimerkiksi Raision teatterissa.
Hän lähti avoimin mielin tutustumaan uuteen porukkaan, uuteen teatteriin ja itselleen tuntemattomaan tarinaan.
– En ole lukenut romaania ja koetin tarkoituksellakin pitää kaiken avoimena, Alajoki kommentoi.
Santeri Käyrämön ja Gunilla Huttusen välille syntyy näytelmässä omalaatuinen rakkaustarina.
Santeri Käyrämön hahmo oli Alajoen mielestä kiinnostava haaste.
– Hahmo on aivan vastakohta minulle, ujo ja harkitsevainen. Pääsen kehittymään uudenlaiseen suuntaan tässä toteutuksessa.
Kaksi Vuohensaaren produktion jäsentä olivat näytelleet Ulvovassa myllärissä aikaisemmin.
Tuolloin vuosi oli 2009 ja näyttämönä Kirakan kesäteatteri.
– Siinä sovituksessa naisia käytettiin todella eri tavalla kuin tässä. Muistan, kun naiset olivat muun muassa lehmiä laitumella. Ehkä tämä kertoo jotakin olennaista näiden versioiden eroista, Kuisma muistelee hänen ja Ikolan taannoista kokemusta.
Ikola ja Kuisma halusivat tutkia omassa toteutuksessaan, miten esimerkiksi myllärin maskuliiniseksi mielletty ammatti näkyisi kyläyhteisön silmissä.
Yhteisö tarkkailee Gunillaa tuomitsevin silmin.
Romaanissa Gunnar Huttunen lähetetään mielisairaalan, josta tämä karkaa kylänsä metsiin. Gunilla Huttusen kohtalo selitetään Vuohensaaren näytelmän lopuksi auki.
– Kyläyhteisön katseiden kautta Gunilla muuttuu erilaiseksi, mitä hän oikeasti on. Toivon, että olen onnistunut roolihahmoni kehityskaaren luomisessa. Haluan, että teos herättää yleisössä monia erilaisia tunteita, Leino toteaa.
Ulvova mylläri Vuohensaaren kesäteatterissa 8. heinäkuuta – 19. elokuuta.
