
Joka marraskuu sama kaava toistuu.
Räntäsateet alkavat, pimeys syrjäyttää päivänvalon – ja silloin Matthew Congleton ikävöi takaisin Yhdysvaltoihin.
– Mutta se on ainut hetki. Tiesin heti Suomeen muutettuamme, että tämä oli oikea ratkaisu.
Congletonin perhe on viettänyt miltei neljä vuotta Salossa, mutta nyt he aikovat jättää hevostallin pihapiiriin sijoittuvan talonsa Salaisissa ja siirtyä Turkuun Kupittaan rautatieaseman lähistölle. Päätöksen taustalle kytkeytyy paljon – ja sitä edeltäviin, maanosien välisiin muuttoliikkeisiin vielä enemmän.

Congleton on tehnyt vaikuttavan uran Valmet Automotivella. Hän aloitti Uudenkaupungin autotehtaalla laadun insinöörinä, ja nyt neljä vuotta myöhemmin hän työskentelee Salossa tuotannon johtajana. Hänellä on tällä hetkellä 500 alaista.
Vaikka Valmet Automotivea voisi pitää Congletonin Suomeen muuton alullelaittajana, se ei sitä todellisuudessa ollut.
– Me vaihdoimme asuinmaata lastemme hyvinvoinnin vuoksi. Työpaikka oli vasta toisena prioriteettina.
Suomalaisen vaimonsa Congleton tapasi Kentuckyssa viitisentoista vuotta sitten. Puoliso oli ravihevosia kasvattavalla siitostallilla töissä.
Tuolloin Congleton työskenteli Kentuckyn yliopistossa biokemian tutkimusprojektissa. Congleton haaveili nuorena eläinlääkärin ammatista, mutta päätyi opiskelemaan terveystieteitä.
24-vuotias Congleton osti ystävänsä kanssa omakotitalon ja päätti järjestää tupaantuliaiset. Paikalle kutsuttiin lähistöltä kolme suomalaista hevostallin työntekijää, joista yksi oli Congletonin tuleva vaimo.
– Moni ihmetteli, miten oikein houkuttelimme eurooppalaisia juhliimme. Me vain pyysimme heidät paikalle.
Aluksi pari ystävystyi keskenään. Nyt he ovat olleet 13 vuotta naimisissa ja asuneet valtaosan tuosta ajasta Yhdysvalloissa.

Congleton on muuttanut elämänsä aikana lukuisia kertoja.
Hän syntyi Virginian osavaltiossa. Muutaman vuoden välein Congletonin perhe vaihtoi maisemaa töiden perässä.
Congleton ehti asua nuoruusvuosinaan myös New Yorkissa. Perhe muutti Kentuckyyn Congletonin ollessa 15-vuotias.
– Siellä viihdyinkin sitten 33-vuotiaaksi saakka.
Kentuckyn osavaltio sijaitsee Pohjois-Amerikan itäosassa. Se muistuttaa Congletonin mukaan kulttuurisesti etelävaltioita.
– Toisilleen täysin vieraat ihmiset kyselevät kaupassa kuulumisia ja juttelevat keskenään. Tyyli on todella erilainen kuin Suomessa.
Kentuckyssa ihmisten välinen ”sosiaalinen etäisyys” on Congletonin mukaan vain parikymmentä senttiä. Suomessa se on Congletonin mielestä vähintään metri.
Vaikka Kentuckyn tuttavallisuus oli Congletonin mukaan ilahduttavaa, siinä oli myös kääntöpuolensa.
– Joskus olisin vain halunnut hakea kaupasta maidon ilman puolen tunnin small talkia.
Congleton asettui vaimonsa kanssa asumaan tilavaan, perintöhuonekaluilla sisustettuun omakotitaloon Kentuckyssa.
Molemmille tärkeä talo vaihtui tammikuussa vuonna 2019 Uudenkaupungin rivitalokolmioon.
– Se oli aikamoinen kulttuurishokki. Asunnon ikkunat osoittivat parkkipaikalle ja pyörätielle. Vehreä pihamme Kentuckyssa muuttui lumisateeseen ja asvalttinäkymään.
Congletonit olivat viihtyneet miltei 10 vuotta Yhdysvalloissa. Elämänmuutoksen käynnisti kuitenkin ensimmäisen lapsen, Nellin, syntymä vuonna 2017.
Kun Nelli syntyi, Congletonit havahtuivat päivähoidon suppeuteen ja Yhdysvaltojen koulutukselliseen epätasa-arvoon.
Päivähoito oli Yhdysvalloissa kolminkertaisesti kalliimpaa kuin Suomessa. Hoitoon ei silti sisältynyt Congletonin mukaan edes puolta Suomen päivähoidon palveluista.
– Tyttäremme Nelli itki joka aamu, kun hänen piti mennä päivähoitoon Kentuckyssa. Suomessa hän lähti päivähoitoon ensimmäisen viikon jälkeen miltei hyppien riemusta.
Pariskunnan toinen tytär, Nora, syntyi Suomessa kaksi vuotta muuton jälkeen.
Congletonit maksoivat terveysvakuutuksellakin miltei 10 000 euroa Nellin synnytyksestä Kentuckyssa. Tyksissä Noran synnytyksen vastaava summa oli noin 200 euroa.
Nellin syntymän jälkeen kumpikaan Congletonin pariskunnasta ei saanut vanhempainvapaata töistä. He eivät kuuluneet Family and Medical Leave Actin, FMLA:n, piiriin alle vuoden kestäneiden työsuhteidensa vuoksi.
FMLA oikeuttaa työntekijän pitämään kolme kuukautta palkatonta vapaata, jos työsuhde on kestänyt reilu vuoden yli 50 henkilöä työllistävässä yrityksessä.
Congletonin yritys antoi tämän olla pari päivää poissa töistä lapsen syntymän jälkeen. Congletonin puoliso joutui lopettamaan työnsä kokonaan, sillä häntä pyydettiin palaamaan kauppaan yhden kuukauden äitiysvapaan päätyttyä. Turvallisuussyistä puoliso oli vaihtanut työt hevostallilla ruokakauppaan puoli vuotta ennen lapsen syntymää.
Congleton työskenteli Lexingtonin Pilkingtonissa laadun insinöörinä. Toimipiste työllisti 25 henkilöä.
– Käytännössä olisimme molemmat voineet saada potkut töistä, koska saimme lapsen. Se oli silmiä avaava kokemus.
Vaikka Congletoneilla oli terveysvakuutus, sekin oli sidottu työpaikkaan. Ilman työsuhdetta lapsen synnytys sairaalassa olisi voinut maksaa miltei 100 000 euroa.
Muuttopäätöksen vahvistuttua Congletonit myivät valtaosan omaisuudestaan.
Talon, kahden auton, moottoripyörän ja huonekalujen karsimisen jälkeen perheen välttämättömät tavarat mahtuivat yhdeksään matkalaukkuun.
– Heitimme käytännössä kaiken pois tai annoimme sisaruksille. Vuokrasimme auton ja pakkasimme siihen itsemme, koiran ja matkalaukut.
Vaikka kokemus oli raskas, Congleton sai siitä opetuksen.
– Jossain kohtaa tajusin, että kaikki oli lopulta vain tavaraa. Välttämätöntä tavaraa ei ole kovinkaan paljon ja muun saa tarvittaessa hankittua uudelleenkin.
Uuteenkaupunkiin pariskunta saapui tammikuussa vuonna 2019.
Autotehdas työllisti pariskunnan molemmat osapuolet, sillä Congletonin vaimo sai töitä tehtaan ravintolasta.
Kuitenkin jo helmikuussa Congleton ryhtyi ajamaan Uudenkaupungin ja Salon väliä miltei päivittäin. Tuolloin Valmet Automotive aloitti toimintansa Salossa.
– Olin mukana projektissa, jossa kehitimme akkutuotannon linjoja. Lähes päivittäin lähdin ajamaan aamukuudelta Saloon ja palasin iltakuudelta Uuteenkaupunkiin.
Projektin valmistuttua Congleton sai paikan vanhempana laadun johtajana Salon Valmet Automotivesta. Hänen puolisonsa pääsi Kivihovin liikenneasemalle töihin.

Perhe löysi Salon Salaisista suuren omakotitalon idyllisestä maalaismaisemasta.
Siellä he ovat asuneet nyt kolme ja puoli vuotta. Congletonin mukaan perhe on pääosin viihtynyt hyvin.
– Esimerkiksi harrastusmahdollisuudet ovat täällä loistavat. Uima- ja keilahallit ovat hienoja, golf-kentät hyviä ja Tupurin maastopyöräilypuisto erinomainen.
Silti Congletonit ovat tehneet muuttopäätöksen. He ovat juuri ostaneet Turun Nummessa sijaitsevan omakotitalon.
Congletonin työpaikka ei vaihdu, mutta hänen puolisonsa aikoo etsiä lähempää Turkua töitä.
Muuttopäätöksen taustalla on kaksi syytä.
Ensinnäkin, Congletonin tytär, Nelli, aloittaa koulun syksyllä.
Lähimpään kouluun Salossa Nellin pitäisi kulkea reilu tunti suuntaansa. Aluksi hänen tulisi kävellä miltei kahden kilometrin matka raskaasti liikennöidyllä hiekkatiellä, ja mennä sen jälkeen parinkymmenen minuutin matka bussilla.
– Amerikkalainen systeemi on koulukuljetuksessa huomattavasti parempi. Bussireitistö on rakennettu siellä kokonaan lasten asuinpaikkojen ympärille. Suomessa on olemassaoleva linja-autoreitistö, johon lapset sovitetaan.
Congletonin mielestä Nellin ei ole turvallista kulkea koulumatkaansa metsäisellä tiellä yksin, sillä viime vuonna naapurin hevosen kimppuun hyökkäsi ilves. Etenkin talven hän näkee riskialttiina.
– Hiekkatie on silloin liukas ja Nellillä kantamuksena painava koulureppu.
– Sen sijaan Turussa lähin koulu sijaitsee viiden minuutin kävelymatkan päässä. Se helpottaa arkea huomattavasti.
Toinen syy muuttopäätöksen taustalla on koulutus.
Congleton haluaisi oppia suomen kieltä, mutta jatkokurssit eivät aina ole toteutuneet Salon kansalaisopistossa.
Toisaalta Congleton haluaisi opiskella myös äidinkielellään, mutta englanninkielisiä kursseja ei ole.
Salo ei vaikuta Congletonin silmiin kovinkaan kansainväliseltä kaupungilta.
– Suuremmat Suomen kaupungit, kuten Oulu tai Helsinki, ovat huomattavasti edellä monikielisyydessä. Pienissä kaupungeissa pitäisi hyväksyä monikansallisuus ja kehittää vieraskielisille parempia koulutusmahdollisuuksia.
Uudessakaupungissa tilanne oli Congletonin mukaan erilainen.
– Niin suuri osa Uudenkaupungin väestöstä oli autotehtaan kansainvälistä porukkaa, että palvelutarjontaakin oli käännetty paremmin englanniksi.

Congleton opiskelee parhaillaan Turun kauppakorkeakoulussa MBA-tutkintoa, eli liikkeenjohdon täydennyskoulutusta.
Tulevaisuudessa hän pääsee kulkemaan Turun kodistaan yliopistolle kätevämmin ja Salon matkat taittuvat junalla.
– Suunnittelen kokoontaitettavan pyörän hankintaa muihin siirtymiin juna-asemalta. Suuri joukko työntekijöitämme kulkee junalla Turusta Saloon.
Vieraskielisten vaikea saada jalka oven väliin
Valmet Automotiven akkutuotannon keskus on Salon akkutehdas. Yhtiön toiminta on kiihtynyt massiivisesti parin vuoden aikana ja viime vuonna Valmet Automotive rikkoi miljoonan valmistetun ja toimitetun akkupaketin rajan. Lisäksi tehdas on maailman sadan suurimman autoteollisuuden komponenttitoimittajan joukossa.
Viime syksynä Valmet Automotive ryhtyi toimittamaan Ponsselle akkujärjestelmiä sähkökäyttöisen metsäkoneen teknologiakonseptiin. Tässä Matthew Congleton näkee yhtiön tulevaisuuden.
– Koska henkilöautot sähköistyvät jatkuvasti enemmän, akkutuotanto varmasti siirtyy tulevaisuudessa autonvalmistajien tehtaille. Siksi meidän tulee keskittyä kasvavissa määrin raskaamman liikenteen sähköistämiseen.
Valmet Automotiven kasvu ja kehitys on Congletonin mukaan onnistunut pitkälti kansainvälistymisen vuoksi. Salon tehtaalla työskentelee 57 kansallisuutta, noin 25 prosenttia koko maailman kansallisuuksista.
– Työpaikan dokumentit voi kirjoittaa suomeksi, kunnes tiimiin astuu yksikin vieraskielinen työntekijä. Sen jälkeen kaikki tulee kääntää englanniksi. Valmet Automotivella työkielenä on englanti ja kahvipöydässäkin keskustellaan englanniksi.
Congletonin omiin alaisiin kuuluu esimerkiksi afrikkalaisia, syyrialaisia ja irakilaisia työntekijöitä. Hän pyrkii selvittämään varhaisessa vaiheessa työntekijän taustat, jotta voi auttaa heitä urapolulla eteenpäin.
– Puhuin juuri eräälle työntekijälle linjalla, jolla oli tohtorin tutkinto taustalla. Hän halusi pysyä Suomessa, ja otti siksi linjatyöntekijän paikan vastaan. Näitä piilokykyjä löydämme jatkuvasti.
Suurissa rekrytoinneissa kumppaniyritykset avustavat Valmet Automotivea. Välillä työntekijän todellisten vahvuuksien löytämisessä menee aikaa, ja Congleton näkee etenkin vieraskielisten aseman vaikeana.

Congleton on silti itse elävä esimerkki vieraskielisen työntekijän etenemisestä yrityksen sisällä. Hän aloitti työt laadun insinöörinä ja yleni henkilöstömuutoksen myötä tuotannon johtajaksi.
– Tällainen kehitys on mahdollista, koska olemme kasvaneet niin paljon. Aluksi Salon tehtaalla oli 20 työntekijää ja tänä vuonna jo melkein 800.
Valmet Automotive auttaa Congletonin mukaan vieraskielisiä työntekijöitä saamaan asunnon ja joustaa työsuhteen aloittamisaikataulussa. Työperusteisen oleskeluluvan saamisessa menee tavallisesti kolmisen kuukautta.
Valmet Automotive järjestää myös vapaa-ajan toimintaa ulkomaalaisille työntekijöille.
– Kukaan ei pysy kauaa vieraalla paikkakunnalla, jos vapaa-ajalla ei ole mitään tekemistä.
Plussana vieraskielisten osaajien houkuttelussa Congleton näkee Valmet Automotiven agendan: liikenteen sähköistämisen ja sen myötä positiivisen ympäristövaikutuksen jättämisen. Siksi hän on itsekin pysynyt töissä tehtaassa.
– Haasteena on kuitenkin kansainvälisen maineen saaminen. Meillä ei ole minkäänlaista tunnettavuutta esimerkiksi Yhdysvalloissa. Maine keskittyy yhtiön toimipaikkamaihin, Suomeen, Saksaan ja Puolaan.
Toisena tärkeänä tekijänä osaajien saamisessa Congleton näkee kulkuyhteydet.
– Mitä ketterämmin suurista kaupungeista tänne pääsee kulkemaan, sen parempi. Esimerkiksi tunnin juna on ainoastaan positiivinen asia Salon kaupungille.
Koska Congleton pitää vieraskielisten osaajien saamista Suomeen tärkeänä, häntä huolestuttaa erityisesti nykyinen hallitusohjelma.
Hallitusohjelmassa pysyvän oleskeluluvan ja kansalaisuuden vaatimuksia kiristetään. Jos vieraskielinen jää työttömäksi eikä löydä kolmen kuukauden kuluessa työpaikkaa, Suomesta on poistuttava. Muutokset eivät Congletonin mukaan houkuttele Suomeen ulkomaalaisia työntekijöitä.
– Tässä mennään takapakkia, vaikka Suomi ei selviä ilman ulkomaalaisia työntekijöitä. Menestyäksemme meidän on työskenneltävä sopusoinnussa suomalaisten ja vieraskielisten kesken.
Ei ulkomaalaisten osaajien tarvitse pelätä 3 kk:n sääntöä, jos ovat todella osaajia.
Asiantuntijoiden rekryt kestävät helposti 6kk, vaikka olisi kuinka osaava. Monivaiheinen prosessi testeineen vie aikaa.
Tarkoitatko, että pitäisi olla paikanpäällä tuo 6 kk ja odottaa vastausta. Eiköhän sitä voi odotella siellä, mistä on tulossa Suomeen töihin jos valitaan. Jos oikein olen ymmärtänyt, niin osaajat viedään käsistä eli en oikein jaksa uskoa tuohon, varsinkin jos olet jo Suomessa näyttänyt kykysi.
Suomessa puhutaan suomea, ja se pitää harjoitella jos meinaa kotoutua. Ei se kyllä niin mene että suomalainen alkaa sopeutumaan muihin kieliin että voi töissä käydä!!!
Yli 15 vuoden kokemuksella useista kansainvälisistä yrityksistä voin sanoa, että se menee juuri niin että enkulla mennään. Ellei osaa, olisi todella syytä opetella.
Tietysti kansainvälisissä yrityksissä puhutaan englantia, koska osa yksiköistä on ulkomailla, jopa esimiehen työpöytä saattaa olla ulkomailla ja henkilö tietysti ulkomaalainen. Kun kuitenkin aletaan miettiä sitä, pitääkö suomalaisen sopeutua vieraisiin kieliin pärjätäkseen Suomessa, täytyy olla tarkkana. Kieltämättä kun itselle on opetettu koulussa muiden oppiaineiden ohella suomen kielen osaamisen merkitystä hyvän tulevaisuuden edellytyksenä ja nyt tänne haalitaan jopa lukutaidottomia maahanmuuttajia työvoimapulaa keppihevosena käyttäen, olo on hieman ristiriitainen. Toisaalta monissa tehtävissä tietty osaaminen on itsestään selvä asia. Näkökulmissa on kuitenkin eroa sen suhteen, puhutaanko yritysten työntekijöille asettamista vaatimuksista vai suomalaisessa yhteiskunnassa pärjäämisestä. Ja mihin vedetään raja muun osaamisen suhteen, pitääkö osata kertotaulu tai… Lue lisää »
Itsekin saksalaisyritysten kanssa toimineena ja perheessä vielä enemmän, niin vaikka konsernin (yli 50 000 työntekijää ) kieli on virallisesti englanti, niin hommat hoituvat parhaiten saksaksi. Eli toki kieliä pitää opiskella, mutta englanti ei tee autuaaksi. Edelleen henkilökohtainen suhde ratkaisee monet asiat, ei suinkaan englanninkielenntaito.
Itse toimin yli 100 000 työntekijän kansainvälisessä konsernissa. Pärjään Suomessa suomen kielellä, mutta suomalainen johto raportoi englanniksi. Lisäksi vierailujen yhteydessä käytetään englantia, vaikka espanja onkin enemmän käytetty kieli maailmassa.
Suomalaisille englanti onkin yleisin kieli. Itse olen silti työurani aikana tarvinnut eniten ruotsia. Jopa Kemiössä oli toimittaja, jonka kanssa asiat hoitui sujuvimmin ruotsiksi huolimatta heikosta kielitaidostani.
Olemme Suomalaisia, joten puhumme pääsääntösesti suomea, 26v kansainvälisessä yrityksessä, melko hyvin pärjäsi suomea puhumalla. osaan kyllä englantia, mutta olen suomalainen.
Kannattaisiko miettiä pari kertaa ja sitten kertoa mielipiteensä? Nimenomaan tässä tapauksessa ei voida sanoa että mennään meidän ehdoilla, kaksi veronmaksajaa kyseessä ja perhe kasvamassa. Juuri tämänkaltaisia henkilöitä ja perheitä, maamme tarvitsee. Tässä on nyt kaupungin päättäjilläkin kehityskeskustelun paikka.