– Kävin Salon keskustassa eilen, ja kun viimeksi 1980-luvulla kävin täällä, niin Salo oli ihan pieni paikka, kaupunki on muuttunut todella paljon, hän toteaa.
Edellisen kerran Salossa ollessaan Vilpas oli töissä kolmen kuukauden pätkän silloisella Mobiralla. Nyt neljäkymmentä vuotta myöhemmin hän palaa Saloon töihin, mutta työpaikka on Mobiran sijaan Bergvikin kartano, jonka uutena yrittäjänä hän aloitti juuri.
– Viralliset paperit tehtiin viime viikolla, mutta fyysisesti ensimmäinen työpäiväni kartanolla oli maanantaina.
Myöhemmin Vilppaan on tarkoitus myös muuttaa Saloon vaimonsa kanssa.
– Ei ole vielä tiedossa minne, mutta periaatteessa täällä kartanon alueellakin olisi mahdollista asua, täällähän on majoitustilojen lisäksi myös asuttavia asuntoja ja omakotitalokin.
Yrittäjä vaihtui Bergvikin kartanossa edellisen kerran vain puoli vuotta sitten, kun helsinkiläinen Tommi Korkala aloitti vuoden vaihteessa kartanoyrittäjänä. Vilppaan mukaan tiheään yrittäjävaihtoon ei liity mitään dramaattista.
– Tunnen Tommin entuudestaan ja hän kysyi minulta, haluaisinko ottaa hoitaakseni Bergvikin kartanon yritystoiminnan, Vilpas kertoo.
Vilppaan mukaan Korkala halusi keskittyä pääkaupunkiseudulla sijaitsevien yritystensä toimintaan, ja Salossa sijaitsevan Bergvikin kartanon pyöritys kävi helsinkiläiselle yrittäjälle välimatkan takia hankalaksi.
Awe Vilpas pyörittää Bergvikin kartanoa nyt Uudenmaan Matkapalvelut Oy -yrityksensä kautta. Kartanon omistaa Bergvikin Säätiö, jolta Vilpas on kartanon vuokrannut.
Vilpas on pitkän linjan yrittäjä ja hän on työskennellyt hotelli- ja ravintola-alalla jo 1970-luvun puolella.
– Alun perin olen mennyt ravintolaan töihin jo vuonna 1979, kun silloin vielä ala-ikäiset pääsivät ravintolaan töihin tiskareiksi. Olen toiminut erilaisissa tehtävissä hotelleissa, ravintoloissa, kokoustiloissa, isommissa konserneissa ja olen ollut muillakin töissä, kuten siellä Mobiralla 1980-luvulla, mutta pääasiassa olen toiminut eri paikoissa yrittäjänä.
Tällä hetkellä Vilppaalla on Jämsässä oma ravintola, Vanha Mylly, Turengissa Kahvila Kuu sekä Kuutar-risteilyjä järjestävä yritys Toijalassa.
– Voi olla, että ainakin kahvilatoiminnasta luovun nyt kun aloitin Bergvikin kartanossa. Bergvikin kartano tulee olemaan pääyritykseni, Vilpas sanoo.
Kartanon toimintaan Vilpas ei aio tehdä suuria muutoksia.
– Ei 200 vuotta vanhaa kartanoaluetta kannata kovin aggressiivisesti mennä muuttamaan, hän naurahtaa.
Viimeisin muutos kartanotoiminnassa on edellisen yrittäjän, Korkalan tänä kesänä avaama karavaanarialue. Alueelle valmistui kesäkuussa yhteensä 24 matkailuauto ja -vaunupaikkaa. Vilppaan mukaan karavaanarialue täydentää hyvin juhlapalveluita.
– Monella on nykyisin matkailuauto- tai vaunu ja perhejuhlien yhteydessä halutaan nukkua omissa tiloissa, Vilpas sanoo.
Bergvikin kartanossa on useita juhlasaleja ja tiloja joita vuokrataan eri juhliin ja kokouksiin. Karavaanarialueen lisäksi majoittua voi niin päärakennuksessa kuin pienemmissä rakennuksissa ja mökeissä.
Kartanon kesäkahvila on avoinna vielä tämän viikon joka päivä, sekä elokuun lauantait ja sunnuntait kello 12–18. Kahvilan yhteydessä kartanon päärakennuksessa on avoinna Ulla Suonion taidenäyttely.
Bergvikin kartanon kesänäyttelyssä on esillä turkulaisen Ulla Suonion maalauksia.
Taidenäyttelyllä ei ole nimeä, mutta yhteisenä teemana teoksissa ovat ekspressiiviset maalatut naiset. Suonio ei myönnä, että naisissa olisi häntä itseään.
– Ei, en ainakaan ulkoisesti näe niissä itseäni. Mutta omia tunteitani niissä varmasti on, hän toteaa.
Suonio kertoo, että taide on hänelle ennen kaikkea omien tunteiden ilmaisua. Hän kuuntelee maalatessaan musiikkia ja pääsee sitä kautta erilaisiin tunnetiloihin. Maalauksia katsellessa hän palaa usein näihin tunteisiin.
– Taiteen kautta voi päästä johonkin tunteeseen, paikkaan tai saada vahvan muiston jostain elämäntilanteesta. Toivon, että myös näyttelykatsojat voisivat löytää teoksistani samaistumispintoja.
Koska Suonion teokset ovat hänelle vahvasti oman tunteen ilmaisua, muodostuu niistä hänelle itselleen usein tärkeitä.
– Joskus kun joku on halunnut ostaa itselleni tärkeän teoksen, en ole raaskinut myydä, vaan mieluummin maalaan sitten vastaavan uuden, Suonio naurahtaa.
Suonio kertoo, että hänen edellisestä näyttelystään on aikaa lähes 20 vuotta. Hän myöntää, että näyttelyn pitäminen pitkän tauon jälkeen jännitti.
– Kyllä jännitti. Mutta onneksi tämä oli aika ex tempore -idea, niin en ehtinyt jännittää liian pitkään, hän sanoo.
Suonio on valmistunut kuvataiteilijaksi vuonna 1999, minkä lisäksi hän on valmistunut kuvataideopettajaksi Aalto yliopistosta. Ammatikseen hän toimii Piikkiön yhtenäiskoulussa kuvataideopettajana. Pari vuotta sitten hän sai kuitenkin kipinän palata oman taiteen pariin.
– Kävin sellaisen taidepäiväkirjakurssin, joka herätteli luovuutta. Aloin tehdä pieniä piirustuksia ja maalauksia. Kurssi toimi hyvin ja pääsin omista lukoista eroon. Kun on ollut pitkä tauko, on vaikea ryhtyä uudestaan taiteen tekemiseen, kun omassa mielessä on tietty ajatus siitä, millaista taiteen pitäisi olla. Ikäkin onneksi on tehnyt sen, että nykyisin osaa olla jo armollinen itselleen. Olen myös hyväksynyt, että taide on minulle rakas harrastus, eikä minun tarvitse tehdä sitä ammattimaisesti, Suonio pohtii.
