Keniassa ilmastonmuutoksesta puhuu vain osa koulutetusta väestöstä. Ilmastonmuutoksen vaikutukset tuntevat ja näkevät kaikki yli 50 miljoonaa kenialaista. Sään ääri-ilmiöt ovat yleistyneet Keniassakin; sateita saadaan ajoittain pahoiksi tulviksi asti ja toisaalta sadekaudet ovat muuttuneet epäsäännöllisiksi ja arvaamattomiksi. Maanviljelijät menettävät satojaan, koska sateet eivät tule ajallaan tai olleenkaan. Osassa Keniaa kärsitään tulvista, osassa maata kuivuudesta.
Yksittäisen kansalaisen mahdollisuudet vaikuttaa ilmastonmuutokseen ovat Keniassa rajalliset. Esimerkiksi autoilu on niin hintavaa, ettei valtaosalla väestöstä ole varaa edes julkiseen liikenteeseen. Jos ja kun omaan kulkupeliin on varaa, keskivertokenialaista ei voisi vähempää kiinnostaa oman mopon tai auton päästöt.
Koulutuksen ja valistuksen myötä kenialainen saattaa ymmärtää esimerkiksi maanviljelystarkoitukseen raivatun metsän yhteyden ilmastonmuutoksen vauhdittamiseen, mutta jos ja kun perheenpäällä on huoli perheen ruokkimisesta ja lasten koulumaksujen maksamisesta on helppoa ymmärtää, etteivät häntä hetkauta puiden kaatamisen vaikutukset, koska ruokaa on saatava.
Tietoa siitä, että perinteiset puulajit olisivat parempia vaihtoehtoja ilmastonmuutoksen kannalta, on olemassa, mutta kenialainen, jolla on varaa istuttaa metsää, valitsee erittäin todennäköisesti nopeakasvuisimman puulajin, joka takaa nopeimman ja varmimman tulon. Nopeakasvuinen eukalyptus on suosittu, koska eukalyptuspuulla on kysyntää ja hyvät markkinat. Viljelijä saattaa viljellä eukalyptusta nopean tuoton toivossa siitä huolimatta, että olisi jo konkreettisesti havainnut eukalyptuksen vähentävän vesivarantoja ja pienentävän vaikkapa maissisatoa.
Afrikan mantereen asukkaiden tilanne on ilmastonmuutoksen kannalta epäreilu; ilmastonmuutoksen on arvioitu vaikuttavan Afrikkaan pahimmin, mutta afrikkalaiset ovat fossiilisten polttoaineiden käytön osalta vaikuttamassa vähiten ilmastonmuutokseen.
Väestönkasvu ja esimerkiksi keinokastelun vähäisyys saa aikaan pahan noidankehän: maankäytön muutokset eli metsien väheneminen ja peltopinta-alan kasvaminen kiihdyttää koko Afrikan ilmaston muuttumista. Peltoja tarvitaan lisää kasvavan väestön ruokkimiseksi. Väestönkasvun rajoittamisen tarjoaminen ratkaisuvaihtoehdoksi on tehoton niin kauan kuin köyhyys saa perheet hankkimaan mahdollisimman paljon lapsia vanhuuden turvaksi.
Afrikkalaisesta näkökulmasta ilmastoahdistus on varakkaiden etuoikeus.
Euroopasta käsin on helppo antaa ohjeita ja viisastella. Harvalla on arjen haasteiden keskellä aikaa tai energiaa asian miettimiseen, saati varaa tilanteesta ahdistumiseen.
Valtaosalle Kenian ja koko Afrikan asukkaista arjen aikajänne ulottuu seuraavaan ateriaan asti.
Päivi Arvonen
Kirjoittaja on teologian maisteri ja toimittaja.
