Perniöläisessä puutarhassa käy kova kuhina, kun ahkerat pörriäiset kuljettavat mettä kukista pesiinsä. Mehiläistarhurit Markku Silander ja Aila Laihonen keräävät talteen kesän toista hunajasatoa.
Tarhurit kertovat, että hunajaa tulee tänä vuonna hieman keskimääräistä vähemmän. Syynä heikkoon satoon ovat kuiva alkukesä sekä sateinen ja tuulinen loppukesä, jotka verottivat kasvien medentuotantoa.
– Olosuhteet eivät ole olleet optimaaliset mehiläisille, Silander toteaa.
– Viime vuoteen verrattuna sato on melko huono, Laihonen täydentää.
Hunajantuotanto on Markku Silanderille tuttua puuhaa. Hän tutustui pörriäisiin ensi kertaa ollessaan vasta pikkupoika ja kävi mehiläistenhoitokurssin jo kuusivuotiaana.
Oma mehiläistarha Silanderilla on ollut liki kolmenkymmenen vuoden ajan, ja Aila Laihonen on ollut mukana vajaat parikymmentä vuotta.
Mehiläisfarmi koostuu yli neljästäkymmenestä pesästä, jotka sijaitsevat eri puolilla Perniötä. Mehiläisiä on kaikkiaan useita miljoonia, sillä yhdessä pesässä on satokauden aikana viidestäkymmenestä sataan tuhatta yksilöä.
Perniöläistarhureiden mehiläiset ovat italialaista rotua, joka on Suomessa käytetyistä mehiläisroduista yleisin. Italialaisen rodun lisäksi suomalaisilta mehiläisfarmeilta löytyy esimerkiksi krainilaisia sekä Buckfast-rodun mehiläisiä.
Käytössä olevat pesät ovat uudenaikaisia kevytpesiä. Suulakepuristetusta muovista valmistetut kevytpesät ovat helpompia käsitellä kuin aiemmin käytössä olleet puiset mehiläispesät.
Silander kertoo, että mehiläisiä ovat viime vuosina kurittaneet aiempaa enemmän erilaiset vitsaukset, kuten taudit.
Silanderin ja Laihosen omia mehiläisiä verotti vajaat kymmenen vuotta sitten varroapunkki, joka tappoi niistä kolme neljäsosaa. Erään salolaistarhurin mehiläisistä samainen tauti tappoi muutama vuosi sitten jopa 99 prosenttia, ja jäljelle jäi vain yksi pesä.
Markku Silanderin ja Aila Laihosen mehiläiset tuottavat vuosittain yli tuhat kiloa hunajaa, josta valtaosa myydään yksityishenkilöille paikan päältä tai tilauksina. Osa hunajasta toimitetaan myytäväksi kauppoihin.
Omaan käyttöön hunajaa jää vain vähän.
– Minä en käytä hunajaa ollenkaan, kun se on niin kallista, Markku Silander naurahtaa.
Aila Laihonen kertoo käyttävänsä hunajaa esimerkiksi hillojen ja mehujen valmistuksessa. Hänen mukaansa se soveltuu antibakteeristen ominaisuuksiensa vuoksi myös ihonhoitoon.
– Kun tulee palovamma, siihen kannattaa laittaa heti hunajaa.
Tarhureiden mukaan hunajan kysyntä on kasvanut viime vuosina. Vielä kymmenisen vuotta sitten hunajaa kului henkeä kohden vuosittain noin kolmesta neljään sataa grammaa, josta määrä on noussut noin seitsemään sataan grammaan.
Mehiläistarhaus on Markku Silanderille ja Aila Laihoselle lähinnä harrastus, samoin kuin valtaosalle suomalaisista mehiläistarhureista.
Parasta harrastuksessa on heidän mielestään pörriäisten puuhien seuraaminen.
– Keväisin mehiläiset ovat niin innoissaan, kun tulee ensimmäinen aurinkoinen päivä. Sitä voi ottaa tuolin ja mennä pesän viereen istumaan ja katselemaan mehiläisiä, Silander kertoo.
– Mehiläiset ovat niin mielenkiintoisia. Ne jaksavat aina yllättää, Laihonen jatkaa.
Markku Silander suosittelee mehiläisharrastuksen aloittamista erityisesti nuorille. Hänen mukaansa harrastuksen voi aloittaa matalalla kynnyksellä ja mehiläispesän voi helposti perustaa vaikkapa omalle kotipihalle.
– Ei tarvitse olla mikään viherpiipertäjä. Riittää, että on innostunut mehiläisistä.
Pihapiirissä pörräävät mehiläiset takaavat myös onnistuneen pölytyksen puutarhan kasveille.
– Olen asunut tässä 17 vuotta, ja aina on ollut mustikkaa. On pölyttäjät omasta takaa, Aila Laihonen sanoo.
