Kuinka pitkä porkkana voi olla?
Taina Koski kylvi viisi pitkäporkkanan siementä, ja niistä iti yksi. Se kasvattaa lehtiään noin puolitoistametrisen putken yläpäässä, ja juuren pituus selviää sitten, kun putken avaa.
– Olen kyllä lannoittanut sitä niin paljon, että ihmettelen jos ei kasva, Koski sanoo.
Jättiporkkanat puolestaan ovat pitkien lisäksi paksuja. Ne on istutettu normaalisti maahan, ja tavallista isompien lehtien alta näkyy leveitä kantoja. Vieressä kasvaa jättipunajuuria ja jättiperunoita.
– Sain ohjeet, että kun peruna rupeaa kukkimaan, pitää laittaa kädet multaan, poistaa ylimääräiset ja jättää yksi peruna. Siitä kasvaa noin kilon painoinen.
Koski ei vielä tiedä, millaisia syötäviä jättiperunat, -punajuuret ja -porkkanat ovat. Niitä on hänellä nyt kasvamassa ensimmäistä kertaa. Siemenet ja siemenperunat ovat jättikasviyhdistyksestä.
Yleisesti tutumpi jättikasvi on jättikurpitsa, ja Kosken kasvimaalla on jättikesäkurpitsakin kasvamassa.
– Kasvihuoneessa on vielä lisäksi jättitomaatteja, jättipaprika sekä pitkän pitkiä chilejä.
Korkeilta näyttävät auringonkukatkin, mutta tänä vuonna niiden kanssa ei todennäköisesti kannata lähteä kilpailemaan, kun kukkanuppu on tulossa jo kolmen metrin paikkeilla.
– Viime vuonna Mäntsälässä jättikasvien SM-kilpailuissa tulin toiseksi auringonkukalla, joka oli 501,5 cm. Voittaja oli noin kuusimetrinen.
Jättiläiset ja lisäksi monen tavallisen kokoiset kasvit kasvavat rinteessä, johon on tehty kivistä pengerrykset. Siinä onkin Taina Kosken toinen harrastus kasvien lisäksi, kivet.
– Tämä oli viime kesän projekti. Keväällä kaivinkone teki tasot. Isäntä tilasi 20 tonnia kiviä, ja minä kärräsin niitä koko kesä- ja heinäkuun. Isommat sain siirrettyä nokkakärryillä.
Puutarhan ympärillä on aita, sillä valkohäntäpeurat syövät muuten kaiken. Porttia koristaa ruotsinköynnöskuusama. Pienet marjapensaat olivat ilmestyneet ympäri pihaa lintujen kylväminä, ja Koski kokosi ne tänne yhteen paikkaan.
Kaarissa kiipeilee ruusupapuja, ja niiden takaa kuuluu mää. Aidatusta puutarhasta johtaa portti myös pihan ulkoreunaan, ja siellä ovat omassa aitauksessaan lampaat: uuhi, pässi ja kaksi karitsaa. Vanhan pässin ääni on yllättävän matala.
Harmaanruskeisiin lampaisiin on ajan kuluessa sekoittunut eri rotuja, yksi omatoimisesti paikalle ilmestynyt yksilökin.
– Kerran tähän pölähti lammas, jolle emme löytäneet omistajaa. Soittelimme pitkin kylää, mutta tähän se sitten jäi, Koski kertoo.
Kanat ulkoilisivat muuten omassa tarhassaan, mutta nyt ne ovat lintuinfluenssan vuoksi sisällä. Kalkkunat pääsevät tiheällä verkolla vahvistettuun aitaukseen.
Lisäksi pihalla pyörii kolme kissaa, Pilli, Pulla ja Vertti. Pate-koira on patterdalenterrieri, joka ei hauku. Kerran se kuitenkin teki poikkeuksen. Haukuntaa kuului, kun kopin katon välissä oli orava.
Kivet ja kasvit kohtaavat keskellä pihaa Haminassa, Taina Kosken rakentamassa pyöreässä yrttitarhassa. Se on saanut nimensä Haminan asemakaavaa muistuttavasta muodostaan. Keskellä raatihuoneena on kivistä muurattu pyöreä vesiallas.
Hamina on tuttu Helsingistä kotoisin olevalle Koskelle, sillä hänen äitinsä asui jonkin aikaa siellä.
– Olen istuttanut tähän yrttejä ja tuoksukasveja, piparminttua, melissaa, oreganoa, yrtti-iisoa, basilikaa, monennäköistä minttua. Ensimmäistä vuotta on nyt puupinaattia eli jättisavikkaa, Koski luettelee.
Yrttitarhan paikalla sijaitsi Aroniityn tilan edellinen päärakennus.
Haapaniemen kartanosta lohkottu tila on ollut Kosken suvulla 1900-luvun alkupuolelta, runsaat sata vuotta. Nykyinen talo on Taina Kosken ja hänen miehensä Antti Kosken ajalta.
– Kun tulin tänne, puutarhassa olivat nykyisistä kasveista vain juhannusruusu ja yksi omenapuu. Pari marjapensasta oli, mutta ne jäivät pihan oikaisussa maamassojen alle, Taina Koski kertoo.
Hyötykasvien ohella hän on istuttanut perennoja. Pihan reunassa ovat juuri komeimmin kukassa valkoiset värililjat.
Piharakennuksen päädyssä lukee Antin paja, ja siellä Antti Koskella on vielä hitsausvälineet, vaikka hän onkin jäänyt eläkkeelle. Toisessa päässä rakennusta lukee Hippaliiteri, ja siinä on perheen juhlatila.
Alun perin piharakennus oli sauna, joka siirrettiin 1960-luvulla Mommolan kartanosta Aroniityn palaneen saunan tilalle.
Hippaliiterin sisätilassa näkyvät vanhat hirret. Ison pöydän ääreen mahtuu 25 ihmistä. Penkeillä on pehmusteina omien lampaiden taljoja.
Vieraskirjan mukaan Hippaliiterin avajaiset pidettiin 2017. Sen jälkeen tilassa on järjestetty sukukokouksia ja perhejuhlia.
Tilaan on aseteltu kauniisti vanhaa tavaraa. Hyllyillä kiiltelee messinki ja kupari. Eniten on erilaisia vanhoja soittokelloja, jotka ovat Taina Kosken keräilykohde.
– Aisakelloja, vellikelloja, mitä lie tiukuja, kaikki kelpaa. Kahvipannuja en keräile, mutta niitäkin on kertynyt. Talonpoikaistavarat ovat täältä talosta.
Käsitöitäkin Koski ehtii harrastaa, tästä kertovat esimerkiksi Hippaliiterin virkatut verhot. Kivi- ja käsityöharrastukset kohtaavat hänen tekemissään koruissa.
– Olen kerännyt kiviä pienestä pitäen. Aina kun olen lenkillä, on taskut täynnä kiviä. Ajattelin, että mitähän niistä tekisin ja rupesin hiomaan.
Geologiasta kiinnostunut Koski tuo kotiin kiinnostavia kiviä, joita löytää eri paikoista. Pihalla muutama kivi odottaa päätymistä johonkin käyttöön.
– Lapista toin konglomeraattia, jossa sulaan laavaan on jämähtänyt muita kiviaineksia. Kemiönsaaresta taas löytyi kivi, jossa on suoni granaattia, hän esittelee.
Metsäkirkko on Taina Kosken kivitöistä suurin.
– Se on kirkko taivasalla, ilman seiniä. Minä olen sen rakentanut, mutta se on yleisessä käytössä.
Kirkkoherra Timo Hukka siunasi Aroniityn metsäkirkon käyttöön vuonna 2013. Paikka löytyy Google Mapsista, ja muutaman auton mahtuu jättämään kirkkopolun päähän, Koskien pihan ulkopuolelle. Veistetyn karhun lippaaseen voi jättää rahaa kirkon ylläpitoon.
Paikka on kallion korkeimmalla kohdalla maiseman yllä. Ennen näkymä oli vielä avoimempi, mutta nyt puut ovat kasvaneet.
– Olin käynyt täällä hiljentymässä aikaisemminkin, ja sitten toin isännän tänne yhtenä kevättalvena ja sanoin, että ajattelin tehdä tähän kirkon, Koski kertoo.
Hän alkoi muurata kallion rinteeseen puolipyöreää rakennetta, johon mies toi täytettä traktorilla. Niin syntyi kirkon lattiana toimiva tasanne, jonka etuosassa kohoaa risti. Istua voi puisilla penkeillä.
Koski työskentelee Naarilan leirikeskuksen emäntänä, ja hänelle tuli mieleen kysyä seurakunnalta kiviä kirkkonsa muuraukseen.
– Ajattelin jos löytyisi haudoilta purettuja sivukiviä, mutta nämä ovatkin Perniön siunauskappelin edestä puretun käytävän kiviä.
Kirkon valmistumista vauhditti vuoden 2013 sukujuhla.
– Kosken sukukokoukset oli pidetty aina sunnuntaisin, ja ne oli aloitettu Kiskon kirkosta ennen meille tuloa. Joku sai idean, että vietetään Laurin päivää, kun Antin isoisällä Laurilla oli tapana kutsua nimipäivänä sukulaiset kahville.
Nimipäivä oli kuitenkin lauantaina. Silloin ei päästy Kiskon kirkkoon, mutta Taina Koski lupasi vieraille, että kirkkoon kyllä päästään.
Metsäkirkon ristin vierellä on kaivonrengas, johon Koski sai idean Lohjan Vivamosta.
– Polun alussa on laatikossa kiviä ja ohjetaulu. Ota kivi, se on taakka tai murhe joka sinulla on, ja heitä se tähän ristin juureen.
