Asia kävi selväksi kymmenisen vuotta sitten. Isoisä antoi Samu-Markus Pyykölle moottorisahan käteen ja siitä hetkestä saakka Pyykkö tiesi, mitä halusi elämällään tehdä.
Moottorisaha oli ensiaskel Pyykön päätökselle opiskella metsätiedettä Itä-Suomen yliopistossa. Pyykkö ei kuitenkaan vietä arkeaan Joensuussa muutoin kuin pakon edessä. 22-vuotias metsäasiantuntijan alku viihtyy Salossa ja tarttuu aina mahdollisuuden ilmaantuessa harmonikkaan.
Niin hän teki lauantainakin, kun kuoro nimeltä Pertun Pojat tarvitsi säestäjää Pertun päivän musisointiin.
– Vakiosäestäjämme on tällä hetkellä muissa menoissa Kaskisissa. Tiesin Pyykön olevan erittäin luotettava säestäjä, ja siksi otin häneen yhteyttä, kertoo Jaakko Mäki Pertun Pojista.
Ensi kertaa Pyykkö ei musisoinut Pertun Poikien kanssa. Hän on ennenkin päässyt samaan pestiin ollessaan Salon kaupungin kesämuusikko vuonna 2018.
– Sen jälkeen olemme nähneet Pertun Poikien kanssa muillakin soittokeikoilla säännöllisesti. Porukka on minulle ihan tuttu, Pyykkö kertoo.
Pyykön soittoa kuulee parhaillaan eniten Soivakodin kiertueella. Soivakoti on Pyykön ystävän, lähihoitaja ja muusikko Heikki Laaksosen perustama yritys. Sen ideana on käydä sellaisten ihmisten luona soittamassa, jotka eivät kulttuurin äärelle muuten pääsisi.
Soivakoti sai tänä vuonna Salon kaupungin osallistuvan budjetoinnin äänestyksessä lähemmäs 600 yleisöääntä. Se oli Pertun päivässä myös musisoineen Laaksosen mukaan yllättävän suuri määrä.
– Olemme pikkuhiljaa tehneet asiaa sosiaalisessa mediassa tunnetuksi, ja sitä kautta kysyntä tällaiselle toiminnalle on kasvanut. Hoivakodeissa musisoidessa tulee pysäyttäviä hetkiä eteen, kun ihmiset muistelevat itselleen tärkeitä kappaleita.
Pyykkö sanaileekin Soivakodin kiertueen olevan parhaimmillaan samankaltaista kanssakäymistä kuin Elämäni Biisi -ohjelmassa.
Sekä Pyykkö että Laaksonen haluaisivat 26 hoivakotikeikan jälkeen kasvattaa Soivakodin konseptia.
– Osallistuva budjetointi antaa huomattavasti helpomman mahdollisuuden mennä hoivakotiin, kun kustannukset on jo hoidettu. Haluaisimme jatkossa laajentaa toimintaamme paikkakuntien väliseksi.
Innovatiivisella Pyyköllä on mielessään sovellus, jonka kautta paikallisia musikantteja saisi tilata hoivakoteihin tai minne tarve olisikaan.
Laaksonen naurahtaa Pyykön vieressä, ettei hän olisi voinut kuvitella kumppanikseen tilauskeikoille ketään muuta kuin Pyykköä.
– Sen lisäksi että Samu on taitava muusikko, hän on syntynyt niin sanotusti vanhoihin varsiin. Samu tulee älyttömän hyvin toimeen vanhempien ihmisten kanssa.
Sosiaalisuus ja ihmisläheisyys on Pyykön mukaan yksi musiikin parhaista puolista. Hän kertoo tulevansa juuri vuosikausia kestäneen keikkailun ansiosta kaikkien kanssa toimeen.
Pienestä harrastuksen aloittaminen oli kuitenkin kiinni. Pyykön äiti ja veli hankkivat harmonikat syntymäpäiväjuhlissa Lehmirannassa vuonna 2011. Pyykköä itseään ei olisi asia voinut vähempää kiinnostaa.
– Äidillä harrastus ei kuitenkaan ottanut tulta alleen, joten kerran tartuin kokeilumielessä hänen harmonikkaansa. Velikin lopetti harrastuksen myöhemmin ja siirtyi kitaraan, mutta minä innostuin toden teolla.
Sittemmin Pyykkö opiskeli harmonikan soittoa Salon kansalaisopistossa, Salon musiikkiopistossa ja tällä hetkellä Joensuun konservatoriossa.
Hän on kuulunut pitkään Salon Seudun Harmonikkakerhoon ja toimii Salon Laulu-Seppojen varajohtajana.
Harmonikka on Pyykön mukaan etenkin tanssimusiikin soittamiseen oiva peli. Tanssimusiikki on tuttu ja turvallinen genre, johon hän ei kuitenkaan haluaisi jämähtää.
– Tanssimusiikin rytmiikkaa on helppo toteuttaa haitarilla ja se on suosittua kuultavaa vanhainkodeissa. Kuitenkin nuorempien juhlissa toivotaan usein kuultavaksi 90-luvun ja 2000-luvun musiikkia.
Pertun päivää edeltäneenä iltana Pyykkö kertoo heittäneensä pihajuhlissa improvisoiden Bill Haleyn kappaleen Rock around the Clock. Onnistunut esitys sai hänet pohtimaan musiikillista suuntautumistaan laajemminkin.
– Nyt vielä kun opiskelen konservatoriossa, olisi hyvin mahdollista viedä omaa osaamista uudemman musiikin suuntaan.
Pyykkö tekee tällä hetkellä metsätieteisiin kahta opinnäytetyötä, kandi- sekä pro gradu -tutkielmaa. Hän on järjestänyt opintonsa niin, ettei Joensuuhun tarvitsisi mennä pitkiksi pätkiksi kerrallaan.
– Olen suorittanut kaikki pakolliset kurssit. Korona oli minulle tavallaan siunaus, kun pääsin opiskelemaan ja järjestämään myöhemmätkin kurssini etänä.
Hiljattain Pyykkö osti oman parinkymmenen hehtaarin metsäpalstan, jossa hän pääsee harjoittelemaan opittuja asioita käytännössä.
– Avohakkuut eivät oikein ole enää tätä päivää. Aion perehtyä jatkuvan kasvatuksen poimintahakkuisiin, joissa metsän uudistamisvelvoite on otettu paremmin huomioon. Ympäristöystävällisyys tulee painottumaan alallani entisestään tulevaisuudessa ja siksi tahtoisin erikoistua uusiin suuntauksiin.
Ajankäytön Pyykkö paljastaa välillä haastavaksi töiden ja harrastusten yhdistämisessä. Työt hän on nuoresta pitäen hoitanut oman yrityksensä kautta.
– En ole koskaan tehnyt palkkatöitä. Kaikki minulta tilatut metsähommat, maatilatyöt, taksikuskaamiset ja opettajasijaisuudet on hoidettu yrityksen piikkiin.
Lähivuosina metsässä viihtyvän muusikon tahti ei luultavasti laannu, mutta oma metsäpalsta ja musiikkikeikat juurruttavat Pyykköä entisestään Saloon. Hän kertoo oppivansa konsertoinnin yhteydessä jatkuvasti lisää Salon historiasta.
– Tutkin paikkakuntien omia sävelmiä ennen esityksiä, ja niiden kautta on tullut esiin vaikka mitä. Ne kappaleet pitäisi vielä äänittää, koska kaikki tuollainen hiljainen tieto on katoavaista.
