Salon Vilpas Koripallo ry:n organisaatio uudistuu taas.
Viime keväänä liigajoukkueen päävalmentajan tehtävistä seuran toiminnanjohtajaksi siirtynyt Sami Toiviainen jättää seuran. Hänen paikkansa ottaa Niko Kallioniemi, joka aloitti seurassa viime keväänä myyntijohtajana.
– Aika aikaansa kutakin. 12 vuotta on kierretty ympäri Suomea. Nyt tuli hetki palata kotiin eli Lahteen. Olen tehnyt niin monta vuotta ympäri vuoden töitä, että nyt on aika hieman jarruttaa ja miettiä, mitä seuraavaksi tekisin. Iso kiitos Vilppaalle näistä kolmesta vuodesta, Toiviainen viestitti.
Toiviainen ei halunnut kommentoida lähtöään sen tarkemmin, mutta alleviivasi, ettei lähtöön liity dramatiikkaa.
– Kaikki meni hyvässä hengessä molemmin puolin, Toiviainen vakuutti.
Toiviaisen päävalmentajakausina 2020–2022 Vilpas voitti Suomen mestaruuden ja SM-hopeaa. Hänen toiminnanjohtajavuotensa näkyvin jälki on seuran brändiuudistus, jossa luovuttiin 1990-luvun viikinkiteemasta ja pudotettiin sarvet pois logosta.
Kallioniemen aisapariksi tulee Jere Aalto. Käsikirjoittajan töitä muun muassa Maikkarille (esim. Posse ja Unelma-asunnot Espanjassa) tehnyt Aalto on vastannut viime vuodet Vilppaan viestinnästä. Aallon uusi titteli on liigajoukkueen markkinointipäällikkö ja samalla hänen roolinsa organisaatiossa kasvaa.
Toisin sanottuna: Kaupungin suosituinta ja puhutuinta seuraa vetää jatkossa kaksi kolmekymppistä salolaista (Aalto on tosin ”vasta” 29-vuotias).
Kaksikon yhteinen historia on pitkä. Se alkaa jo Ollikkalan päiväkodista.
– Mulla on kuva, jossa Nikolla on päässään Tapparan lippis, Aalto nauraa ja Kallioniemi kuuntelee vaivaantuneena.
Kaksikko oli myös näkyvinä hahmoina valtakunnallistakin mainetta saaneessa kannattajaryhmä Vilpas Ultrasissa. Nyt kaksikon tie on kulkenut parketilta katsomon kautta toimistoon.
Toiviaisen lähtö on ollut jo pidempään julkinen salaisuus. Niinpä Vilpas ei lähde tulevaan kauteen takamatkalta, mitä tulee esimerkiksi myyntiin tai uusiin toimenkuviin.
– Tämä oli lopulta luonnollinen siirtymä, Kallioniemi vakuuttaa.
Kallioniemen vastuulla ei ole junioripuolta, johon Jere Anttila nimettiin jo aiemmin nuorisovaiheen valmennuspäälliköksi. Lapsiryhmistä vetovastuun ottaa Arttu Peltola. Jatkuvuutta toimistolla edustaa pitkäaikainen seurasihteeri Tommi Sainio.
– Meillä on hyvä bändi kasassa, Kallioniemi nyökkää.
Vilpas ei kuitenkaan ole mikään harjoittelupaikka, vaan lähes 400 harrastajan seura, jonka 700 000 euron budjetilla pyörivän edustusjoukkueen kotiotteluita seuraa keskimäärin 1 200 katsojaa.
– Totta kai tässä on pientä painetta, mutta tein jo viime kaudella Samin kanssa tiiviisti töitä. Opin sen vuoden aikana paljon, Kallioniemi kertoo.
– Salon rikkaus ja vitsaus on siinä, että kun menet matsia seuraavana päivänä Kuiroon kaffelle, niin se palaute on tosi suoraa. Siinä vaiheessa pitää olla huolissaan, jos ihmiset eivät puhuisi, Aalto muistuttaa.
Sinänsä kaksikko on erittäin salolainen ja Vilpas-henkinen, että henkselit eivät pauku vaikka syy siihen syntyisikin.
– Kun puhuttiin meidän iästä, niin ehkä sen vahvuus on siinä, että meillä riittää rohkeutta kokeilla uusia juttuja, Aalto pohtii.
Sanokaa konkreettisia esimerkkejä tästä.
– Olemme suunnitelleet, että ainakin lauantaiotteluissa kuuluttajan rinnalla olisi erillinen ”host”, joka vetää ottelutapahtumaa, luo fiilistä ja osallistaa yleisöä, Aalto kertoo.
– Lisäksi (ottelua edeltäviä) pregame-tapahtumia kehitetään edelleen ja toteutetaan isommalla mittakaavalla. Pyrimme tuomaan myös junnujoukkueita esille ottelutapahtumassa, Kallioniemi jatkaa.
– Siitä olemme puhuneet paljon. Viime kaudella junioreita ei näkynyt katsomossa. Tähän halutaan muutos, Aalto innostuu.
Kumpikin on yhtä mieltä siitä, että itse peli ei riitä.
– Meidän pitää luoda kimmoke, että katsoja haluaa kokea sen fiiliksen paikan päällä, Aalto kertoo.
– Tämä on kilpailua sekä ihmisten rahoista että vapaa-ajasta, Kallioniemi myöntää.
– Meillä on pirun hyvä otteluohjelma, jossa on paljon lauantaimatseja. Meidän pitää saada Salohallin hurmos takaisin, Aalto nyökkää.
Viime kauden perusteella Vilpas on putoamassa mesenaattivetoisten Karhubasketin ja Seagullsin kyydistä ainakin taloudellisesti.
Vilppaan liigajoukkueen budjetti laski viime vuonna 10 prosenttia 685 000 euroon. Kallioniemen mukaan budjetti pysyy suurin piirtein samalla tasolla, mutta palkkabudjetti tulee hieman laskemaan.
– Mielestäni meillä on silti potentiaalinen jengi, Kallioniemi vakuuttaa.
– Ja kun vahvistamme kaikkea muuta joukkueen ympärillä, niin meillä on mahdollisuus pärjätä miljoonajengeille, Aalto uskoo.
Vilppaan puolella ovat edelleen olosuhteet, vahva seura ja pitkä kulttuuri. Mutta seuran asema salolaisessa urheilussa ei ole enää niin vahva kuin ennen: viidessä vuodessa Vilpas on menettänyt kolmanneksen lisenssipelaajistaan ja kolmanneksen yleisöstään.
– Seuran brändiuudistuksessa sanotaan, että Vilpas kuuluu salolaisuuteen. Meidän pitää myös todistaa se, eikä vain olettaa, Aalto myöntää.
