Salon Seudun Sanomien ja Turun Sanomien yhteisestä presidenttikyselystä (SSS 10.8.) nousi esiin mielenkiintoisia yksityiskohtia. Lehdet kysyivät varsinaissuomalaisilta SDP:n ja kokoomuksen vaikuttajilta, kenet he haluaisivat nähdä oman puolueensa presidenttiehdokkaana.
SDP ja kokoomus ovat suurimmat puolueet, joilta vielä puuttuu selkeä ehdokas. Ne ovat myös käytännössä pitäneet presidentti-instituutiota hallussaan yli 40 vuotta.
Kyselyssä maakunnan demarit nostivat esiin kaksi nimeä ennen muita: Sanna Marinin ja Jutta Urpilaisen. Samalla salolainen kansanedustaja Saku Nikkanen teki mielenkiintoisen avauksen. Hän arvioi, että Sanna Marinia saatetaan pitää liian nuorena presidentiksi. Nikkasen mielestä presidentin viran ei kuitenkaan tarvitsisi olla mikään eläkevirka.
Nikkasen ajatusta sietää pohtia. Suomen presidentti on instituutio, jota muotoilevat niin kirjoitetut kuin kirjoittamattomat säännöt. Presidentin roolissa ja asemassa on liikkumavaraa, jota kukin presidentti voi hyödyntää sopivaksi katsomallaan tavalla. Lisäksi presidentillä on arvovaltaa, jota suomalaisessa parlamentarismissa on vaikea sijoittaa suhteeseen muiden valtaa käyttävien instituutioiden kanssa.
Itse asiassa presidentin virka on eläkevirka. Jo yhden kauden jälkeen presidentti on oikeutettu täyteen eläkkeeseen. Lisäksi valtio tarjoaa eläköityneelle presidentille esimerkiksi toimisto- ja turvallisuuspalveluja. Protokollan mukaan presidentti säilyttää tittelinsä ikuisesti. Tämä kaikki kertoo siitä, että vakiintuneen tavan mukaan presidentti vetäytyy kautensa jälkeen vaalimaan valtiomiesasemaansa.
Siinä mielessä kisan tämän hetkiset kärkinimet ovat sopivaa ikäluokkaa. Pekka Haavisto (vihr.) on 65-vuotias, Olli Rehn (kesk.) 61, Mika Aaltola (sit.) 54 ja Jussi Halla-aho (ps) 52.
Tässä valossa on vaikea nähdä, miksi Sanna Marin, 37,– anteeksi vaan – pilaisi loistavan tulevaisuutensa ryhtymällä presidentiksi. Marinin kaltaiselle valovoimaiselle poliitikolle olisi varmasti tarjolla vaikutusvaltaisempia tehtäviä. Sen sijaan voi kysyä, olisiko Marinilla presidenttinä riittävästi kokemuksen suomaa auktoriteettia, jonka varaan arvovaltakin rakentuu.
48-vuotias Urpilainenkin olisi eläköityessään yhä työikäinen, vaikka istuisi presidenttinä täydet kaksi kautta.
Ennakkoluulottomalla Nikkasella on pointtinsa. Aikanaan pohdittiin mihin Mauno Koivisto pyrkii kautensa jälkeen. Olihan hän suhteessa edeltäjäänsä vallan hyvävointinen eläköityessään – ja suurin piirtein saman ikäinen kuin Sauli Niinistö toisen kautensa alussa.
Mikään säädös ei estäisi presidenttiä palaamasta päivänpolitiikkaan. Ehkä Nikkanen haluaakin ravistella instituutiota, jonka merkityksestä käydään säännöllisesti kamppailua.
Olisi mielenkiintoista nähdä, miten ex-presidenttiin suhtauduttaisiin, jos tämä ryhtyisi vaikka ministeriksi. Tai siirtyisi yrityksen toimitusjohtajaksi.Tai alkaisi pitää vaikka lähikauppaa.Pitäisikö häntä yhä puhutella presidentiksi?
Toinen mielenkiintoinen huomio SSS:n ja TS:n kyselyssä liittyy kansanedustaja Aki Lindénin kommenttiin. Tämä kehui Marinia ulkopoliittisesti kokeneimmaksi demarien potentiaalisista ehdokkaista.
Marinin kansainvälinen kokemus koostuu yhdestä vajaasta kaudesta pääministerinä. Jutta Urpilainen on sentään toiminut neljä vuotta valtiovarainministerinä ja pian neljä vuotta EU:n kansainvälisten kumppanuuksien komissaarina.
Lipsahtiko Lindéniltä vahingossa suorasukainen arvio siitä, miten kevyttä salkkua tämä Brysselissä kanniskelee?
Kirjoittaja on Salon Seudun Sanomien päätoimittaja.
