I näytös
Jevgeni Prigožinin musikantteineen annetaan vetäytyä rintamavastuusta ja taapertaa häiriöttä valloittamaan Kreml ja koko äiti-Venäjä.
Toveri Aljaksandr Lukašenka talutetaan näyttämölle kumartamaan irtopisteitä ja mukamas estämään Prigožinin aikeet ja tarjoamaan tälle joukkoineen ikuista rauhaa ja vapaata pääsyä Valko-Venäjälle.
Samaan aikaan Lukašenkalle kerrotaan venäläisten ydinaseiden sijoittamisesta hänen maahansa.
Ensimmäisen näytöksen esirippu laskeutuu ja yleisö poistuu hymisemään kahville. Länsi on ällikällä lyöty ja taputtaa hieman hämillään.
II näytös
Prigožin hivuttautuu joukkoineen Valko-Venäjällä Puolan rajan tuntumaan aiheuttaen lännessä suurta kummastusta ja Puolassa sekä Baltian maissa huolestumista.
Seuraavaksi esitän pelkkää spekulointia mahdollisen käsikirjoituksen jatkosta.
Prigožin löytää tyynynsä alta hevosenpään sijasta ydinasevaraston avaimet ja ohjusten laukaisukoodin.
Puolan rajan tuntumasta joku tuntematon laukaisee pienehkön ydinaseen esimerkiksi Navalnyin vankilaan taikka johonkin sovhoosin navettaan Venäjän arolla (vrt. Mainila). Jos samalla kuolee muutama tuhat kulakkia ja muita mitättömiä venäläisiä, se osoittaa vain jalon kansan valmiutta vuotaa verta isänmaan puolesta.
Vladimir Putin, Dimitri Peskov ja Sergei Lavrov osoittelevat kilpaa lännen suuntaan, missä tunnetusti jylläävät vihamieliset ja rauhaa uhkaavat länsimaat, Nato ja USA.
Toivottavasti järki voittaa ja esirippu laskeutuu tässä vaiheessa viimeisen kerran, länsimainen osa yleisöstä poistuu jälleenrakentamisen murheisiin ja venäläinen osa jää selvittämään sotkunsa – ja tämän kirjoittaja saa uuden identiteetin, salaisen osoitteen ja vastamyrkkyä poloniumille.
Tor Sonntag
Salo
