Makea ja kauniin sininen pensasmustikka kasvattaa vuosi vuodelta suosiotaan. Sen tietävät Ohrakasken tilaa Raatalassa pitävät Katri Paakki ja Samuli Mäenpää.
– Pensasmustikka on viime vuosina tullut ihmisille enemmän tutuksi. Sitä myös viljellään enemmän kuin ennen, toteaa Paakki.
Pensasmustikka sopii mainiosti syötäväksi sellaisenaan tai esimerkiksi kakun päälle koristeeksi. Se on myös tehokas terveysmarja, joka sopii pakkaseenkin.
Paakki ja Mäenpää tutustuivat marjaan paremmin jo vuonna 2014, kun he etsivät sopivaa kotia maaseudun rauhasta.
– Löysimme tilan, jossa kasvoi yli hehtaarin verran pensasmustikkaa. Hieman sattumalta siis aloimme viljelemään sitä. Olemme laajentaneet viljelysalaa hieman. Pensaita on arviolta 8 000 reilun puolentoista hehtaarin alueella, kertovat Paakki ja Mäenpää.
Kerättävää riittää. Ohrakasken tilalla kasvatetaan kuutta eri pensaslajiketta.
– Satokautena, heinäkuun lopusta syyskuun ensimmäisiin pakkasiin tilalla on neljä poimijaa ja tilamyyntiä. Jälleenmyyjän kautta marjoja myydään ruokakauppaan. Marjoja voi myös tulla itse poimimaan, sanoo Paakki.
Hyvin hoidettu pensas voi tuottaa satoa yli parikymmentä vuotta. Pensasmustikat kasvavat parhaiten happamassa maassa.
– Kasvupaikan tulee olla suojaisa ja lämmin. Metsästä saa hyvin suojaa, kertoo Mäenpää.
Pensasmustikka on Paakin mukaan melko helppohoitoinen, mutta kunnon satoa saa isostakin taimesta odottaa useita vuosia.
– Kastelu, lannoitus ja leikkaustyöt vievät aikaa. Peurat eivät pensaiden äärelle pääse aidan vuoksi, mutta huonolla tuurilla vuosien työ voi mennä hukkaan juuria tuhoavan peltomyyrän tai lumettoman talven vuoksi.
Ohrakasken tilalle on myös mietitty marjatunnelia, minkä alla mustikat olisivat suojassa sateelta ja tuulelta.
– Se on kuitenkin iso investointi, eikä siksi juuri nyt ajankohtainen, sanoo täysipäiväisesti rakennustuotantoalalla työskentelevä Mäenpää.
Paakki toimii osa-aikaisena karjanhoitajana vieraalla tilalla aina syksystä juhannukseen asti. Omalla tilalla odottavat kausiluontoisesti työt pensasmustikan äärellä sekä karjanhoito. Tilalla on kissojen ja koiran lisäksi pieni emolehmäkarja.
– Jauhelihaa ei ole tarvinnut kaupasta ostaa, sanoo Mäenpää.
Peltoa on parinkymmenen hehtaarin verran.
– Pellolta saadaan rehut lehmille. Viljelemme myös hieman yli omaan tarpeeseen tankoparsaa, kertoo Paakki.
Lehmät pääsevät pian nauttimaan rakenteilla olevasta pihatosta, joka on tilan uusin investointi. Uuteen rakennukseen mahtuu parikymmentä lehmää.
Vuosien varrella tilalle on rakennettu myös uusi asuintalo ja hallirakennus.
– Investointeja voisi haluta tehdä enemmänkin, mutta byrokratia väsyttää. Säännöt muuttuvat kaiken aikaa, tietää Paakki.
Mäenpään kokemuksen mukaan EU:n tukipolitiikka rakentamisen osalta on omanlaisensa.
– Samaan aikaan puhutaan kierrättämisestä, mutta rakennettaessa kaiken pitää olla uutta, kaupasta ostettua. Rahti pitää ostaa ulkopuoliselta eikä kuljettaa itse, mikäli rahdin kulut haluaa vähennyksiin, kertoo Mäenpää.
Paakin mukaan maatalouteen liittyvä byrokratia tuntuu kasvavan vuosi vuodelta. Myös menot kasvavat, mutta tuet ja tuotot eivät samassa suhteessa.
– Toisaalta tuntuu myös siltä, että pienempiä tiloja tulee taas ja kiinnostus pienimuotoiseen tuotantoon olisi yleisesti kasvussa, tuumivat Paakki ja Mäenpää.
Kaikesta huolimatta Paakki ja Mäenpää ovat tyytyväisiä maalla asumiseen. Perheen lapset, ensimmäistä luokkaa Kuusjoen koulua käyvä Ronja ja viisivuotias Senja, saavat elää huoletonta elämää luonnonrauhassa mustikoista nauttien.
– Tämä on parempaa kuin karkki, tietää Senja.
