Salolaislähtöiselle Ronja Reittoselle eläinten kanssa puuhastelu on kutsumustyö. Se tuli selväksi myös valintakoehaastattelijoille, kun Reittonen marssi Paimioon Ammattiopisto Liviaan tavoittelemaan opiskelupaikkaa eläinalalta.
– Haastattelussa minulta kysyttiin, olenko hakenut muualle. Vastasin, että no en, tänne minä ajattelin tulla, Reittonen nauraa.
Nyt syksyllä Reittonen aloittaa toista opiskeluvuottaan maatalousalan perustutkinnossa eläintenhoidon osaamisalalla. Eläinrakas Reittonen on harrastanut ratsastusta pitkään. Hän kertoo, että eläimiä on pyörinyt jaloissa pienestä pitäen. Metsästysharrastuksen kautta hän on tutustunut myös metsästyskoiriin.
Tutkinnosta hän kuuli Liviaan suoraan yläkoulusta jatkaneelta kaveriltaan, jonka työ kuulosti Reittosesta mielenkiintoiselta.
Valtaosa salolaisista jää yläkoulun jälkeen Saloon. Ammattikouluissa jatkavissa 80 prosenttia pysyy Salossa ja lukiolaisista 90 prosenttia.
On hyvä muistaa, että Salon lukioiden ja ammattiopiston lisäksi oivallisia koulutusvaihtoehtoja löytyy myös kauempaa.
Esimerkiksi tämän vuoden yhteishaussa parisenkymmentä salolaista sai paikan Turun seudun toisen asteen oppilaitoksista. Lisäksi yli kymmenen salolaista valittiin Livian tutkintoihin Paimioon ja Kaarinaan.
Pääkaupunkiseudun lukioihin päätyy myös puolisen tusinaa salolaista.
Reittosen opinahjo Ammattiopisto Livia toimii Paimion ja Kaarinan lisäksi Paraisilla ja Piikkiössä. Se on läntisen Suomen merkittävin maatalousaloihin keskittynyt toisen asteen oppilaitos.
Paimion toimipisteessä opetetaan eläinalaa ja metsätaloutta. Muissa toimipisteissä on muun muassa kalatalouden, ympäristöalojen, puutarha-alan sekä sosiaali- ja terveysalan koulutusta.
Reittonen on työskennellyt koko menneen kesän vaskiolaisella tallilla työssä oppimassa. Eläinalan ensimmäisen vuoden opinnoissa on käyty perusasioita tuotanto- ja harraste-eläimistä.
– On kiva ja helppo opiskella, kun aiheet ovat sellaisia, joista on itse kiinnostunut, Reittonen miettii.
Esimerkiksi koirakurssilla opiskeltiin koirien luontaista käytöstä, kouluttamista sekä erilaisia tapoja toimia niiden kanssa. Usein opettajat tuovat omia koiriaan tunneille, joilla harjoitellaan tassusiteiden tekemistä, kynsien leikkausta, trimmausta ja pesua.
Liviassa opiskelu on yhteisöllistä. Vuosiryhmään kuuluu noin 30 opiskelijaa.
– Kavereilta oppii myös paljon. Mukaan mahtuu kokeneempia ihmisiä ja jokaisella on toki erilaisia harrastuksia, sanoo Reittonen.
Toisin kuin kaverinsa, Reittonen ei tullut Liviaan suoraan yläkoulun jälkeen vaan suoritti ensiksi lukion ja piti sitten välivuoden.
Liviassa eläintenhoitajana työskentelevän Meena Konradsdalin mielestä eläinala sopii parhaiten reippaille ja vastuuntuntoisille ihmisille. Salolainen Konradsdal tuli itsekin Livian eläintenhoitajaopintoihin suoraan peruskoulusta vuonna 2007.
– Ala on varsin raskas ja sopii parhaiten liikkuvalle sekä tekevälle ihmiselle. Työt täytyy hoitaa, oli keli millainen tahansa, Konradsdal pohtii.
– Paljon on ruokkimista, siivoamista ja lenkittämistä. Fyysistä työtä eikä vain koirien silittelyä, lisää Livian lehtori Leena Eklöf.
Maatalousalan perustutkinnossa on mahdollista suuntautua eri osaamisalueille, kuten maatilatalouteen, maatalousteknologiaan tai juuri eläintenhoitoon. Koulutukseen kuuluu kaikille yhteisiä osia, jotka antavat kattavan kuvan maaseudun toimintaympäristöstä.
Esimerkiksi traktorilla ajamisesta tai tuotantoeläinten hoitamisesta ei siis kukaan jää paitsi.
Livian Paimion toimipisteen erikoisuus on oma koira- ja kissahoitola, jonne asiakkaat voivat tuoda lemmikkinsä hoitoon esimerkiksi lomamatkan ajaksi. Opiskelijat pyörittävät hoitolan arkea.
Eläintenhoitoon erikoistuvien opiskelijoiden opintoihin kuuluu kolme kahden viikon mittaista päivystysjaksoa. Päivystysarki on välillä kiireistä.
– Olen ollut aamutallilla hoitamassa parikymmentä hevosta, joten siihen verrattuna tämä tuntuu rennommalta, Reittonen huokaa.
Eläintenhoitaja Konradsdal on aina puhelimen päässä vastaamassa opiskelijoiden kysymyksiin. Oppilaitoksella on tietysti myös omia eläimiä – kuten hevosia, lampaita, kaneja, kaloja, marsuja sekä lisko – joita hoidetaan ja hyödynnetään opetuksessa.
Livian henkilökunta ei peittele sitä tosiasiaa, että julkiset liikenneyhteydet Salosta Livian kampukselle ovat olemattomat. Livia tarjoaa kuitenkin lyömättömän vaihtoehdon: maksuttoman asuntolan ilmaisine ruokailuineen. Reittosellakin on kokemusta Paimion asuntolasta.
– Olen viihtynyt, vaikka asuntola on aina asuntola eikä viiden tähden hotelli, hymyilee Reittonen.
Opiskelija-asuntola on todennäköisesti Suomen eläinystävällisin, koska sinne voi tuoda oman lemmikin. Vuosien varrella huoneissa on nähty niin koira kuin käärmekin.
Asuntolapaikka pyritään tarjoamaan mahdollisimman monelle ja esimerkiksi alaikäisiä sekä kaukaa tulevia priorisoidaan. Paimion toimipaikan ruoka saa Reittoselta erityiskehut.
– Täällä on kunnon safkat. Meillä kaikki saavat myös toivoa ruokia, ja sitten sieltä tulee aina välillä esimerkiksi pitsaa, Reittonen paljastaa.
Eläintenhoidon osaamisalalta valmistuneet eläintenhoitajat voivat työskennellä eläinhoitoloissa, eläinkaupoissa, maatalouslomittajina tai esimerkiksi karjatiloilla.
– Jos on tuotantoeläimistä kiinnostunut, niin töitä ainakin löytyy. Lomittajista on huutava pula, Eklöf tietää työllisyysnäkymistä.
– Myös eläinklinikat ovat kasvaneet ja eläimiä hoidetaan paremmin ja enemmän. Jos on valmis jatkokouluttautumaan eläinalan ammattitukintoon tai valmis yrittäjäksi, niin ovia aukeaa vielä enemmän, Konradsdal kertoo.
Eläinosaamisesta voi olla opinnoissa hyötyä, mutta se ei missään nimessä ole vaatimus. Opinnoissa selitetään kaikki juurta jaksaen.
Reittonen muistelee, että harva ikätoveri harkitsi opiskelua Salon ulkopuolella yläkoulun jälkeen. Vaikkapa Paimioon lähteminen ei ole hänen mielestään hyppy täysin tuntemattomaan.
– En näe sitä isona askeleena, sillä eihän tämä kovin kaukana ole. Kannattaa lähteä vaan kokeilemaan, millaista opiskelu on, Reittonen kannustaa.
Tutki itse: Salkkarin hakukoneesta näet, mihin koulutuksiin salolaiset ovat lähteneet peruskoulun jälkeen
Jos upotus ei näy, voit avata hakukoneen tästä.
Hyvin toimii tämä pidennetty oppivelvollisuus, nuori ei päässyt mihinkään ja nyt on sitten tuuliajolla, kun kaikki oli kesän lomalla. Ja vaikka nyt koulut alkoivat, kukaan ei ole ottanut yhteyttä. Hallitus keksii kaikkia hienoja uudistuksia, mut sitten niitten toteuttaminen jätetään puolitiehen 😡 Tuossa jutussa pitäisi myös lukea ne joita ei valittu.
Jos ei pää riitä, niin miten se on hallituksen vika?
Onko Salossa mahdollisesti vapaaehtoista 10-luokkaa tarjolla näille pudokkaille nuorille? Muualla näitä on ja tulokset olleet positiivisia nuorten keskuudessa. Keväällä haastateltiin 10-luokkaa käyneitä nuoria ja he olivat hyvin tyytyväisiä saamaansa viestiin, että heillä on vielä mahdollisuuksia.