Salossa tapahtui tänä syksynä se, mistä moni kuntapoliitikko on nähnyt painajaisia. Yhteensä kolme koulua putosi alle kriittisen oppilasrajan. Salkkari uutisoi eilen perjantaina, että Hajalan, Särkisalon ja Teijon koulujen oppilasmäärä on kolmen viime vuoden ajan ollut alle 42. Myös Kiikalan Komisuo kiikkuu aivan rajalla.
Luku 42 on ensinnäkin Douglas Adamsin scifi-klassikon, Linnunradan käsikirjan mukaan vastaus elämän ja universumin tarkoitukseen. Tässä tapauksessa se on ehkä jopa enemmän.
Tuohon lukuun Salon valtuusto päätyi reilut kolme vuotta sitten ankaran poliittisen kädenväännön jälkeen. Sitä ennen kaupungin tekemässä selvityksessä oli ehdotettu koulujen ja päiväkotien radikaalia vähentämistä.
Poliittista rohkeutta tähän ei löytynyt ja siksi valtuustossa sorvattiin monimutkainen laskentakaava koulujen elinvoiman mittaamiseen. Tarkoitus oli tietenkin lykätä ikäviä päätöksiä hamaan tulevaisuuteen.
Tuo tulevaisuus on nyt täällä. Mutta näyttää siltä, että ikävien päätösten lykkääminen jatkuu. Salon sivistyspalveluiden johtaja Pia Stoorin mukaan kriisikoulujen tilannetta ei tarvitse tarkastella vielä tänä vuonna. Tämä on sisäänkirjoitettuna valtuuston vanhaan päätökseen.
Teknisesti sanamuoto kuuluu niin, että pykälä otetaan käyttöön, jos viiden vuoden aikana koulun oppilasmäärä jää kolmesti alle 42:n. Tuo viisi vuotta tulee täyteen vasta ensi vuonna.
Senkään jälkeen koulujen sulkeminen ei ole automaatio, vaan valtuusto joutuu vasta ottamaan kantaa ”koulujen tarkoituksenmukaisuuteen”. Tilaa on siis poliittiselle puliveivaamiselle.
Jos koulujen tilannetta ei oteta pohdintaan tänä syksynä, kyse on silkasta vitkuttelusta. Käytännössä laskukaava on jo itsessään riittävä kannanotto koulun tarkoituksenmukaisuuteen.
Lisäksi ensi vuosi ei muuta tapahtunutta millään tavalla. Koulut ovat alittaneet poliitikkojen itsensä määrittelemät rajat pitkäkestoisesti. Odottelu tekee koko kompromissipäätöksen tyhjäksi.
On ymmärrettävää, että koulu on kuntaelämässä kokoaan suurempi yksikkö. Varsinkin sote-uudistuksen jälkeisessä ajassa, jossa opetuksen ja kasvatuksen järjestäminen on suurinkunnille jäänyttehtävä.
Koulu on myös ennen kaikkea aluepoliittinen kysymys. Kunta ei voi päättää, onko kylällä terveysasemaa, mutta koulun se voi siellä pitää vaikka väkisin. Se ei välttämättä ole enää edes oppilaan etu.
Salossa on halua tarkastella kouluja alueellisena vetovoimatekijöinä. Tämä on nurinkurinen ajatusmalli. Lapsiluvun lasku kertoo, että elinvoimatyö on jo epäonnistunut.
Silti juuri tällaisesta ajattelusta on saatu esimakua viime keväänä, kun Salossa taitettiin peistä Meri-Halikon hiipuvan kyläkoulun kohtalosta. Välttääkseen suututtamasta ketään poliitikot veivasivat erikoisratkaisun, jossa pienimmät koululaiset saavat jäädä kylälle.
Tähän tullaan vielä vetoamaan seuraavien koulujen kohtaloa pohdittaessa. On hyvin mahdollista, että edellisen valtuuston linja unohdetaan vaikeiden päätösten edessä. Se ei anna mairittelevaa kuvaa Salon poliittisesta kulttuurista.
Salkkarin uusi kantaaottavampi tyyli on ihan tervetullutta, mutta kaupungin kurjistamisen puolustamisen syitä vaikea ymmärtää. Jos koulu loppuu, ei kylää enää juurikaan ole. Koulu symboloi uudistumista ja jatkuvuutta. Koulun lakkauttaminen on yhtä kuin kuolinisku ko. kylälle ja jos koulua ei ole, ei ole tarve muutenkaan kehittää aluetta ja alue vaipuu unholaan. Miksi kaikki maailman asiat vauvasta vaariin uhrataan tehokkuuden alttarille, eikö muulla ole enää arvoa?
Oletko ajatellut, että kyläkoulujen jatkuva lopettamisen uhka pitää ne lapsiperheet loitolla? Paimio vetää paljon paremmin kuin Salo, eikä siellä ole kouluverkkoa supistettu. Jos kouluja ajetaan alas, niin jäljelle jääviin rakennuksiin voitaisiin ottaa vaikka erityisammattikoulu, lähin on Turussa. Nyt nuoret kuljetetaan pikkubussilla Turkuun. Ja moni jäi tänäkin vuonna ilman opiskelupaikkaa, vaikka tämä uusi oppivelvollisuus takaa kaikille opiskelupaikan. Mutta minne otat, jos seinät tulevat vastaan, kuten Turussa? Kaikille ongelman ratkaisu olisi Saloon perustettava oma telma-ryhmä.
Salon strategiassa mainitaan kylien elinvoimaisuus. Jos asialle ei hienoa kirjausta vaikuttavampia toimenpiteitä tehdä, näivettyminen on luonnollista. Silloin on ikävä puhua kouluverkkoa koskevan päätöksen sitovuudesta.