Piilosta pintaan – ihoon uskalletaan nykyään ottaa isompia ja näkyvämpiä tatuointeja

– Tatuointi on muistutus siitä, missä olit elämässä sen ottaessasi. Tatuointi vie aina siihen hetkeen, salolainen tatuointiartisti Marcelo (Mau) Ghiglia kuvailee.

Ghiglia on nähnyt tatuointikulttuurin murroksen läheltä. Hän syntyi tatuoijien perheeseen ja vietti lapsuutensa studiossa. Jo 14-vuotiaana Ghiglia sai oman koneensa ja kolme vuotta myöhemmin hän ryhtyi oppipojaksi.

Kokemusta tatuoimisesta on nyt kertynyt jo 25 vuotta. Haastatteluhetkelläkin hän istuu asiakkaan kanssa tatuointikone kädessään.

Tuolilla makaavan asiakkaan käsivarteen on muodostunut joukko kukkia. Mies kertoo niiden viittaavan hänen lastensa, vaimonsa ja omaan syntymäkuukauteensa. Ihossa näkyy ainakin lilja ja gerbera.

Tatuointi on asiakkaan neljäs, mutta ensimmäinen studiossa otettu. Olkapäässä komeilee käärme, jonka lisäksi hänellä on kaksi tiiraa. Ne hän on ottanut kaverinsa kotona. Tatuointien suunnitteluun hän on tavallisesti käyttänyt muutaman kuukauden.

Liljaa tatuoiva Ghiglia näkee suurimman muutoksen siinä, kuinka kauan ja tarkkaan ihmiset saattavat suunnitella tatuointejaan.

– Viisikymmentä vuotta sitten tatuoinnin ottaminen merkitsi studioon kävelemistä ja näytekirjan selaamista. Kirjasta valittiin mikä kuva laitetaan, hän aloittaa.

Sosiaalisen median ja internetin myötä mahdollisuudet ovat kuitenkin lisääntyneet. Artistit laittavat töitään näytille nettiin, jolloin ne saavuttavat suuremman yleisön.

Ennen tatuoinnin ottamista asiakas voi punnita vaihtoehtojaan rauhassa ja löytää kattavan tarjonnan erilaisia tyylejä ja tekniikoita sekä eri kokoisia tatuointeja.

– Aikaisemmin se oli kuin uhkapeliä. Kävelit studioon ja toivoit parasta. Nyt ihmiset tietävät tarkkaan mitä haluavat ennen kuin tulevat paikalle, Ghiglia kertoo.

Toisaalta esimerkiksi kotioloissa tatuoiminen on noussut ilmiöksi ainakin nuorten keskuudessa. Siinä missä fotorealistiset tatuoinnit olivat ennen suosiossa, nykyään tehdään paljon yksinkertaisia ja pieniä ääriviivatatuointeja. Saman on huomannut Ghiglia.

Työssään hän hyödyntää lukuisia eri tekniikoita ja tyylejä. Monipuolisuus on tuonut hänelle ymmärrystä myös siitä, mitä ihmiset tatuoinneiltaan haluavat. Hän puhuu erityisesti sukupolvien välisistä eroista ja iän tuomista muutoksista.

– Uskon, että vanhentuessa haluamamme asiat muuttuvat. Esimerkiksi oma ensimmäinen tatuointini ei liity mitenkään siihen mitä ottaisin tänään, Ghiglia pohtii huvittuen tatuoinnistaan.

Myös Saara Rinne naureskelee 17 vuotta sitten ottamalleen ensimmäiselle tatuoinnilleen.

Hän oli jo 14-vuotiaana ryhtynyt suunnittelemaan sitä, ja heti täysi-ikäisenä oli tatuoimisen aika. Rinne otti alaselkäänsä kuvion, jossa yhdistyy neitsyt-horoskooppimerkki ja perhosen siivet. Paikka oli selässä, koska hän halusi ensimmäisen tatuointinsa hieman piiloon.

– Idea tuli siitä, että piti hankkia jotenkin selkeästi omanlaista, mikä pysyy aina ja ei muutu. ”Tosi isoa” symboliikkaa, Rinne nauraa.

– Sen jälkeen niitä on tullut kuin ryppyjä eli tasaisesti iän myötä.

Nyt hänellä on jo parisenkymmentä tatuointia. Tarkkaa lukua Rinne ei osaa antaa, koska joihinkin tatuointeihin hän on ottanut lisäyksiä. Rinteen selkää, vasenta käsivartta ja oikeaa jalkaa koristavatkin melko isot ja yksityiskohtaiset tatuoinnit.

Seassa on myös muutama sarjakuvamainen piirros, kuten Darth Vader ja Princess Peach. Ne hän on ottanut lapsiaan kuvaamaan, kahden äitienpäivän aikaan.

Rinteen mukaan jokaisella tatuoinnilla on jokin merkitys tai symboliikkaa, mutta kaikkien takana ei ole suurta tarinaa. Tatuoinnit ovat hänelle nykyään lähes arkisia, eikä niiden ottaminen ole lainkaan niin suuri päätös kuin esimerkiksi ensimmäistä tatuointia ottaessa oli.

– Joka kerta tatuoinnin jälkeen on tapahtunut jotakin sellaista, mitä haluaa muistaa. Nämä on vähän kuin oma muistilapputeline, Rinne kuvailee.

Lisää tatuointeja on tulossa, sillä seuraava aika on sovittu elokuulle. Hän aikoo ottaa yökiitäjän käsivarteensa. Jalkaankin varmasti tulee myöhemmin lisää. Jalkaansa hän kuvailee tilkkutäkiksi, jonne hän ottaa yksittäisiä, toisiinsa liittymättömiä kuvia.

Näyttävät tatuoinnit ovat saaneet osakseen paljon huomiota. Rinne on työskennellyt koko elämänsä asiakaspalvelijana, ja tatuoinnit ovat aikoinaan herättäneet paheksuntaa.

Negatiivinen huomio ei kuitenkaan ole koskaan vaikuttanut hänen harrastukseensa.

– Olen monia asioita miettinyt yhteiskunnallisesta, mutta tatskojani en mieti kenenkään muun kautta. Koen niiden olevan niin henkilökohtaisia, että niistä pitää pystyä yksin tekemään päätös.

Ilmapiiri tatuointien ympärillä on hänen helpotuksekseen kuitenkin laantunut parinkymmenenvuoden takaisesta. Rinteen mukaan ne ovat tulleet entistä normaalimmaksi näyksi iholla, eikä tatuoituja ihmisiä välttämättä enää pidetä “merimiehinä, linnakundeina tai huorina”.

– Suurin tautointifanini on lähes 90-vuotias isoisäni. Hän ihailee niitä ja ihmettelee värejä ja muotoja, Rinne kuvailee.

Ilmapiirin muuttuessa myös trendit ovat vaihtuneet.

– Nyt on ollut valloillaan mandalaa, pientä tekstiä ja fine linea. Kaikki tatuoijat eivät tee kaikkia tatuointityylejä, ne jotka tekevät jotakin tiettyä tyyliä on lähinnä hetken pinnalla. Luulen, että sekä tatuoijat että asiakkaat ohjaavat trendejä, Rinne pohtii.

Mathildedalissa tatuoiva Annukka Laine tekee kuitenkin lähes kaikkia tatuointityylejä. Vain fotorealistiset kuvat eivät häneltä luonnistu.

– Minulla ei ole omaa tyyliä tehdä tatuointeja. En voi keskittyä vain yhteen, koska olen pienessä paikassa, Laine kertoo.

Laine on pyörittänyt studiotaan Anakaita jo viisitoista vuotta ja alalla hän on ollut sitäkin kauemmin. Kokemusta tatuointien parissa on hänellekin kertynyt, ja samalla hän on huomannut asiakasmäärien tasaisen kasvun sekä alati muuttuvat trendit.

Laineen kokemuksen mukaan ihmiset ottavat nykyään isompia ja näkyvämpiä tatuointeja kuin kymmenen vuotta sitten, ja tatuointien piilottelu ei enää nykypäivänä ole tavallista.

– Luulen, että some on tehnyt tehtävänsä, kun siellä kaikki on niin näkyvää. Netistä näkee myös enemmän eri tyylejä, hän pohtii.

Koon ja sijainnin lisäksi myös tatuointien merkitys on muuttunut. Laine näkee työssään yhä enemmän merkityksellisiä tatuointeja, joiden takana on syvempi tarkoitus.

– Muoti muuttuu koko ajan. Ennen otettiin paljon tribaaleja kuvia eli mustia kuvioita. Nykyään näkyy paljon voimalauseita, kukkia, nimiä, päivämääriä ja muistotatuointeja, hän listaa.

Muistot ja voimalauseet ovat peittäneet myös Nina Syväperän ihon. Oikeassa käsivarressa lukee “There Will Always Be Hope” (suomeksi: aina on toivoa) ja vasemmassa isoin tikkukirjaimin “EI!?!”. Jyrkän kiellon alla on murjottava Pikku Myy. Syväperä on ottanut voimalauseet itselleen muistutuksiksi.

– Pikku Myy kuvastaa tavallaan itseäni, kun se on pieni jääräpää. Otin sen itselleni muistutuksena siitä, että aina voi sanoa ei, koska minulle on todella vaikeaa sanoa ei, Syväperä kertoo.

Hänellä on yhteensä 36 tatuointia, kun mukaan laskee neljätoista sormitatuointia. Seassa on voimalauseiden lisäksi paljon muistotatuointeja.

Käsivarteen on tatuoitu roosanauha ja runo. Syväperä otti ne äitinsä muistoksi tämän menehdyttyä rintasyöpään vuonna 2016. Muisto kuvitettiin vain kuukauden kuluessa kuolemasta. Käsivarteen kirjoitettu vanhemman ja lapsen suhteesta kertova runo kuuluu näin:

“Anna niin pitkät siivet, että pystyn suojelemaan lastani minne ikinä hän meneekin. Anna haukan silmät, jotka näkevät kaukaisuuteen. Anna herkät silmät, jotka näkevät kaukaisuuteen. Anna herkät korvat, että kuulisin kaukaa näkymättömänä … uhkaavan vaaran. Anna niin kevyt uni, että havahdun heti, kun minua tarvitaan.”

Äidin iltarukouksena tunnettu runo on kirjoitettu kahteen identtiseen tauluun, jotka Syväperän äiti lahjoitti taannoin kahdelle tyttärelleen. Kermanvärisessä taulussa on kaksi enkeliä ja paperiin tulostettu runo.

Syväperä uskoo äitinsä arvostavan tatuointia, sillä harrastus oli heille yhteinen. Roosanauhasta ja runosta muodostuu hänen tärkein tatuointinsa.

Syväperä kertoo ottavansa tatuointinsa aina näkyvälle paikalle, koska hän ei halua piilottaa itselleen tärkeitä asioita. Hänelle tatuoinnit merkitsevät muistoja, aivan kuten Saara Rinteelle ja Marcelo Ghigliallekin.

Tatuointien rantautuminen Suomeen

Tatuointien historia ulottuu tuhansien vuosien päähän.

Suomessa tatuointeja alettiin nähdä noin viisikymmentä vuotta sitten, ja ensimmäinen tatuointiliike tänne perustettiin vuonna 1987.

Suomalaiseen valtakulttuuriin tatuoinnit ovat hiljalleen siirtyneet vasta 2000-luvun puolella.