Mathildedalissa saatiin päätökseen merkittävä ponnistus ja kulttuuriteko, kun kylän historian niputtava kyläkirja julkistettiin tällä viikolla.
Ralf Arénin, Matti Haapasen, Marita Mustosen ja Jaakko Suomisen tekemä Ruukkikylästä lomakyläksi -kirja on 350-sivuinen, runsaasti kuvitettu tietopaketti, joka kuvaa Mathildedalin ruukin ja kylän historiaa 170 vuoden ajalta.
– Tästä kylästä on kirjoitettu paljon, mutta kyläkirja puuttui, ja oli ilo päästä mukaan tekemään sitä, Matti Haapanen kiteyttää tekijöiden ajatukset.
Kirjahanke sai alkunsa jo vuonna 2011, kun Mathildedalissa järjestettiin vanhojen Matildan koululaisten tapaaminen. Sen innostamina kyläläiset järjestivät kolme muutakin perinne- ja kulttuuritapahtumaa, ja samassa syntyi myös ajatus kyläkirjan tekemisestä.
Kirjan ovat kirjoittaneet Arén, Haapanen, Mustonen ja Suominen, ja Mustosen laaja arkisto on toiminut merkittävänä lähdemateriaalina. Mustosen arkiston ja kirjojen lisäksi lähteenä on käytetty vanhojen kyläläisten haastatteluja, vanhoja päiväkirjoja ja yleisiä arkistoja. Tekijätiimi lupaa, että kirja tulee yllättämään lukijansa.
– Monelle tulee esimerkiksi yllätyksenä, kuinka merkittävä Mathildedalin tehdas on ollut 1800-luvun lopulla. Tehdas oli jopa mukana Pariisin maailmannäyttelyssä vuonna 1900, missä esiteltiin sen höyrykone. Nyt sellaisen voi nähdä Suomen maatalousmuseo Sarassa.
Ruukkikylästä lomakyläksi -kirja on jaettu kolmeen osaan, joista ensimmäinen esittelee Mathildedalin ruukkikylän syntyä ja teollisuutta. Toinen osa kertoo kyläyhteisön arjesta sekä sen yhteiskunta- ja kulttuurielämästä. Kolmas osa taas kertoo, kuinka ruukkikylästä kehittyi lomakylä.
Mathildedalin rautaruukki perustettiin vuonna 1852, kun Teijon ruukin omistaja Viktor Zebor Bremer rakennutti kylään putlaamon. Nimensä Mathildedal sai Bremerin toisen vaimon Ottiliana Mathilda Bremerin mukaan.
Aikaisemmin kylä tunnettiin Hummeldahlina, jonne perustettiin jo 1600-luvulla sahalaitos, pikikeittämö ja jauhomylly. Teijolla taas oli ollut ruukkitoimintaa jo vuodesta 1686.
Mathildedalin ruukki keskittyi raakaraudan jatkojalostukseen eli putlaamiseen. Raakaraudasta saatiin tehtyä keittoterästä, josta valssattiin kankirautaa. Valssaamo perustettiin vuonna 1858.
Varsinainen kukoistuskausi ruukissa alkoi 1800-luvun loppupuolella, kun kankiraudasta ruvettiin valmistamaan teollisia tuotteita ja raakaraudasta valutuotteita. Matildassa alettiin tehdä sarjatuotantona maatalouskoneita, ja huippuhetkenä oli osallistuminen maailmannäyttelyyn omalla höyrykoneella.
– Tuolloin Mathildedalin valimossa tehtiin muun muassa Säätytalon portaikon kaiteet, jotka näkyvät usein hallitusneuvottelu-uutisten taustalla, Arén mainitsee.
Vuonna 1916 Teijon ja Mathildedalin tehtaat yhdistyivät. Oli moottorien valmistusta ja oma laivatelakka. 1950-luvulla aloitettiin rautatievaihteiden ja -risteysten valmistaminen VR:lle sekä laivojen romuttaminen. Romutettuja laivoja oli yhteensä yli 60 kappaletta, ja työ jatkui 1960-luvun loppupuolelle saakka.
Tehtaan ympärillä ihmiset elivät arkeaan, ja syntyi aktiivista uskon, työväenaatteen ja kulttuurin viljelyä.
– Kylän elämä virkistyi, kun työviikko lyheni ensin 60-tuntiseksi ja sitten 40-tuntiseksi. Ihmisten vapaa-aika lisääntyi, Haapanen toteaa.
Vuonna 1978 Wihuri luopui Teijon tehtaista, ja Mathildedal hiljeni. Mutta vain hetkeksi, sillä 1980-luvulla alkoi muutos kohti nykyistä lomakylää. Tänään Mathildedal on Salon suurin matkailuvetonaula.
Mathildedalin kyläkirja on paljon enemmän kuin pelkkä painettu kirja, sillä sitä laajennetaan digitaalisella aineistolla. Kirjan ensimmäiseltä aukeamalta löytyy QR-koodi, jonka kautta pääsee katsomaan verkosta löytyvää lisämateriaalia.
– Pilvipalveluun tulee syksystä alkaen paljon aineistoa, joka täydentää kirjaa. Esimerkiksi tietoa Mathildedalin taloista sekä paljon vanhaa kuvamateriaalia. Olemme ajatelleet laittaa sinne jopa videoita, kuten Wihurin aikaisen videon Teijo vuosisatojen saatossa.
– Mathildedalista on tehty hyviä kirjoitelmia, ja kunhan saamme siihen luvan, siirrämme niitä sinne, Arén kertoo.
Ideana on, että myös yleisö voi toivoa, millaista aineistoa verkkoon laitetaan. Lisäksi pilvipalvelu mahdollistaa oikaisujen tekemisen.
– Voimme täydentää ja korjata kirjan tietoja digitaaliseen lisäosaan, Arén toteaa.
Mathildedalin kyläkirjan julkaisua ovat tukeneet Suomen Kulttuurirahaston Viivi ja Niilo Kallion rahasto, Tradeka Oy, af Heurlinin säätiö ja Salon kaupunki.
Kyläkirjaa saa tällä hetkellä Hotel & Café Mathildedalista sekä Perniönseudun Lehden toimituksesta. Myöhemmin kirja on tulossa myös Salon kirjaston valikoimiin.
